NAISTENPÄIVÄ Kansainvälistä naistenpäivää on vietetty jo 1900-luvun alusta lähtien, ja kun päivää vietettiin kansainvälisenä naisten vuotena 1975, YK:n vahvistamana päivän nimeksi tuli ”Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivä”.
Aluksi kyseisenä päivänä naisille vaadittiin muun muassa äänioikeutta, ammattikoulutusta sekä tasa-arvoisia työolosuhteita. Ensimmäisen maailmansodan aikana päivä yhdistettiin rauhanliikkeeseen, kun naiset osoittivat mieltään sotaa vastaan.
Nykyisin naistenpäivänä muistetaan äitejä, puolisoita tai vaikkapa kollegoita pienillä lahjoilla, mutta nostetaan myös esille naisia, joiden saavutuksilla on ollut yhteiskunnallista merkitystä.
Ohessa Päivän Lehden esittelyssä on kymmenen naista, jotka ovat olleet esikuvia ja uranuurtajia monelle. Kymmenen naista, jotka ovat olleet tekemässä satavuotiaasta Suomesta sellaista kuin se nykyisin on.
Larin Paraske
Larin Paraske (1834–1904) oli inkeriläissyntyinen runonlaulaja ja suomalaisen kansanrunouden todellinen kantaäiti. Historioitsija Adolf Neovius keräsi Porvooseen kutsumaltaan Paraskelta laajan kalevalamittaisen runoaineiston. Karjalaisten itkijänaisten symboliksi kohonnut Larin Paraskea tulivat tapaamaan muun muassa Kullervo-sinfoniaansa viimeistellyt Jean Sibelius, Albert Edefelt ja Eero Järnefelt puolestaan ikuistivat hänet muotokuvaan.
Karjalaan palattuaan Larin Paraskele kärsi sekä terveys- että talousongelmista. Hänen mökkinsä myytiin verorästien vuoksi, vaikka Suomalaisen Kirjallisuuden Seura myönsi hänelle vuosittaisen eläkkeen. Larin Paraskelta ikuistettiin 32 000 säettä runoutta, 3 000 sananlaskua sekä itkuvirsiä ja kansanlauluja.
Minna Canth
Minna Canth (1844–1897) tuli tunnetuksi kirjailijana ja yhteiskunnallisena vaikuttajana. Häntä pidetään Aleksis Kiven jälkeen ensimmäisenä merkittävänä näytelmäkirjailijana sekä ensimmäisenä suomenkielisenä sanomalehtinaisena. Liberaali Canth halusi edistää koulutuksen avulla tyttöjen asemaa, omana aikanaan häntä pidettiin jopa radikaalina.
Tampereella syntynyt Minna Canth muutti Kuopioon ja jatkoi edesmenneen isänsä lankakaupan pitämistä. Canth kokosi ympärilleen aikakautensa kirjailijoita ja kulttuurihenkilöitä Minnan salonkiin. Istunnoissa harrastettiin jopa spiritismiä ja siellä vieraili tunnettuja henkilöitä kuten Juhani Aho ja Akseli Gallen-Kallela.
Ida Aalberg
Ida Aalberg (1857–1915) syntyi Leppäkoskella keisarillisen Venäjän aikaan. Hän oli aikakautensa huomattavin ja kansainvälisesti tunnetuin suomalainen näyttelijä, joka esiintyi monilla ulkomaisilla näyttämöillä. Iida Aalbergilla oli poikkeuksellista lavakarismaa ja varsinkin hänen äänensä sanottiin olevan hypnoottinen.
Itsenäisyysaktivistinakin tunnettu näyttelijä kuoli vilustumisen seurauksena kartanossa Pietarissa. Suomen Kansallisteatterin kupeessa Kaisaniemen puistossa sijaitsee Aalbergin muistopatsas Esirippu, Kansallisteatterissa on nähtävissä myös Albert Edefeltin vuonna 1902 maalaama muotokuva, joka ikuistettiin postimerkkiin Aalbergin syntymän satavuotisjuhlana.
Helene Schjerfbeck
Helene Schjerfbeck (1862–1946) oli suomalainen taidemaalari ja yksi maamme arvostetuimmista modernistisista kuvataiteilijoista. Uransa alkuvaiheessa hänen maalauksissaan oli historiallisia teemoja, aikansa intellektuelli siirtyi sittemmin modernimpaan taiteeseen, ranskalaiseen radikaaliin naturalismiin ja jopa impressionismiin. Schjerfbeckin taiteellinen ura kesti yli 70 vuotta, tunnettu on muun muassa hänen omakuviensa sarja.
Omana aikanaan taitelijan työt eivät olleet niinkään suosittuja suuren yleisön keskuudessa, mutta taidekauppias Gösta Stenman palkkasi Schjerfbeckin galleriansa kuukausipalkkaiseksi taiteilijaksi. 1930-luvulla Helene Schjerfbeckin teoksista alettiin kerätä jo huomattavia kokoelmia, joista Yrjö ja Nanny Kauniston 12 miljoonan euron arvoinen kokoelma lahjoitettiin Valtion taidemuseolle vuonna 2005.
Miina Sillanpää
Miina Sillanpää (1866–1952) oli ensimmäinen suomalainen naisministeri, työväenliikkeen keskeisiä vaikuttajia ja perustamassa ensikotitoimintaa Suomeen. Torppariperheen tytär kävi vain kiertokoulun, mutta nousi talousneuvokseksi. Hän kuului vuonna 1907 valittujen ensimmäisten naiskansanedustajien joukkoon. Kansalaissodassa Sillanpää ei ollut aktiivinen ja siksi kiistassa työväenliikkeen vasemmistosiiven kanssa, mutta hyväksyttiin puolestaan oikeiston taholta.
Naiset olivat vuoteen 1930 asti miestensä holhouksen alaisena eivätkä saaneet siksi toimia vastaavana toimittajana – päätoimittajana – mutta naimaton Sillanpää pystyi toimimaan vastaavassa tehtävässä naisliikkeen lehdissä. Hänestä tuli vuonna 1926 sosialidemokraattien Väinö Tannerin hallituksen sosiaaliministeri, ensimmäisenä naisena Suomessa.
Fanni Luukkonen
Fanni Luukkonen (1882–1947) oli koneenkäyttäjän tytär, joka opiskeli itsensä ylioppilaaksi ja kansakoulunopettajaksi. Työskennellessään Sortavalassa vuodesta 1912 alkaen hän näki venäläisten harrastaman sorron ja Luukkosen isänmaallisuus voimistui. Kansalaissodan jälkeen hän liittyi Lotta Svärd -järjestöön ja hyvänä organisoijana kohosi pian sen keskustoimikuntaan.
Vuonna 1929 Fanni Luukkonen valittiin Lotta Svärd -järjestön puheenjohtajaksi kun siihen kuului 60 000 jäsentä, järjestöä lakkauttaessa jäseniä oli 200 000. Lotat avustivat rintamalla taistelleita miehiä muun muassa ilmavalvonnassa, huollossa sekä sairaanhoitotehtävissä. Talvisodan jälkeen vuonna 1940 marsalkka Mannerheim myönsi Fanni Luukkoselle ensimmäisenä naisena ensimmäisen luokan Vapaudenristin miekkoineen. Luukkosen lisäksi naisista sen on saanut vain Elisabeth Rehn.
Helvi Leiviskä
Helvi Leiviskä (1902–1982) oli ensimmäinen merkittävä suomalainen naissäveltäjä. Leiviskä opiskeli Suomen lisäksi Wienissä ja kirjoitti suurimuotoisia teoksia. Hänen tuotantonsa painopiste on orkesterimusiikissa, Leiviskä sävelsi muun muassa kolme sinfoniaa. Hän raivasi uranuurtajana tietä toisille naissäveltäjille, nykysäveltäjistä tunnetuin on Kaija Saariaho.
Ennakkoluuloja sukupuolensa johdosta kohdannut Helvi Leiviskä piti myös kolme sävellyskonserttia, mutta työskenteli päivisin Sibelius-Akatemian kirjaston- ja nuotistonhoitajana sekä musiikkiarvostelijana. Pappisperheen tytär oli teosofi, uskonnollis-mystisen ajatussuunnan harrastaja.
Tove Jansson
Tove Jansson (1914–2001) oli suomenruotsalainen kirjailija, taidemaalari sekä sarjakuvataiteilija. Taiteilijaperheeseen syntynyt Jansson nousi menestykseen jo 1940-luvulla, kun ensimmäiset Muumi-kirjat ilmestyivät. Muumien kautta Tove Jansson käsitteli taitavasti myös vaikeita aiheita kuten yksinäisyyttä ja kuolemaa.
Itseään Jansson piti kuitenkin ensisijaisesti taidemaalarina, vaikka keskittyikin myöhemmällä iällään aikuisille tarkoitettuun kirjallisuuteen. Höstvisa eli Syyslaulu on Tove Janssonin rakastetuin laulusanoitus. Vuodesta 1956 lähtien Janssonin elämänkumppani oli taidegraafikko Tuulikki Pietilä, jonka kanssa hän vietti kesiä Klovaharunin saaressa.
Helvi Sipilä
Helvi Sipilä (1915–2009) oli ministeri ja ensimmäinen nainen sekä YK:n apulaispääsihteerinä että Suomen presidenttiehdokkaana. Varatuomariksi vuonna 1941 valmistunut Sipilä oli lisäksi yksi harvoista naispuolisista asianajajista Suomessa. Partiotoimintaa harrastanut Sipilä ajoi aktiivisesti myös pakolaisten oikeuksia ja hänen aloitteestaan syntyi Suomen Pakolaisapu.
Vuonna 1972 Helvi Sipilä nimitettiin YK:n apulaispääsihteeriksi ja hän muutti New Yorkiin sekä Wieniin. Sipilän kaudella YK järjesti merkittävänä tapahtumana Kansainvälisen naisten vuoden, hänen ansiostaan perustettiin YK:n naisten kehitysrahasto UNIFEM. Sipilä jatkoi YK-tehtäviä eläkkeellä Suomessa ja oli vuonna 1982 liberaalien ehdokkaana tasavallan presidentin vaaleissa.
Leena Palotie
Leena Peltonen-Palotie (1952–2010) oli professori, akateemikko ja eräs maailman johtavista geenitutkijoista. Palotiestä piti tulla alun perin lastenlääkäri, mutta hän kiinnostui laboratoriotyöskentelystä. Palotie valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 24-vuotiaana ja väitteli kaksi vuotta myöhemmin lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi biokemiasta. Hän oli ehkä aikansa tunnetuin suomalaistieteilijä.
Palotie toimi 1970-luvun lopulla tutkijana Yhdysvalloissa ja 1980-luvulla Suomen Akatemiassa sekä Kansanterveyslaitoksen molekyyligenetiikan laboratorion johtajana. Vuosituhannen vaihteessa Palotie oli perustamassa Kalifornian yliopiston UCLA:n geenitutkimuslaitosta. Leena Palotie työskenteli brittiläisessä Wellcome Trust Stranger -instituutissa ihmisgenetiikan tutkimusohjelmassa aktiivisesti lähes loppuunsa asti, sairastuttuaan kaksi vuotta ennen kuolemaansa todettuun luusyöpään.
- Lähteet Kansallisbiografia, elämäkerrat sekä Wikipedia
Kommentoi Facebookissa