KOLUMNI Tähän mennessä kaikki on mennyt päin honkia, kun sähkö-, puhelin- ja digiverkko on yksityistetty. Yhtiöiden osakkeenomistajat ovat tehneet kaupoilla miljoonaomaisuuksia, joista rahoista osa on piilotettu veroparatiiseihin.
Nyt ovat kuntapäättäjät yksityistämässä kuntatalouden kriisissä yhteisiä vesivarojamme. Kaiken piti tapahtua pikkuhiljaa, ensin perustettaisiin osakeyhtiöitä, joissa kunnilla olisi enemmistöosuus. Loppujen lopuksi yhtiöt myytäisiin eniten tarjoavalle.
Vesilaitosyhdistyksen tilastoista selviää, että Suomessa lähes kolmestasadasta jäsenyhdistyksestä kolmasosa on osakeyhtiöitä. Esimerkiksi Salossa, Turussa, Lahdessa ja Somerolla kuntalaiset ovat joutuneet yksityistämisen maksumiehiksi korotettuina vesimaksuina.
Hinnankorotukset uitetaan kuntalaisten piikkiin vuosien saatossa erilaisina perusmaksuina. Monet kunnat ovat ottaneet käyttöön erisuuruisia hulevesimaksuja, joka on puhdas vero. Ainakaan kukaan kansalainen ei pysty vaikuttamaan, saati laskemaan maahan satavan veden arvoa.
Yksityistetty vesiyhtiö ei ole enää kuntapäättäjien päätösten kontrollissa, eikä demokraattisessa valvonnassa. Hyvin menestyvä luonnollinen monopoliyritys on kultakaivos, paitsi yhtiön omistajille, myös yhtiön henkilökunnalle ja hallituksen jäsenille. Tilintarkastaja Pauli Vahteran mukaan vesiyhtiö Lahti Aqua Oy maksoi henkilöstölleen keskimäärin yli 4 400 euron kuukausipalkkaa. Turussakin on päästy jo yli 4000 euron kuukausitienesteihin. Yhtiöiden luottamushenkilöiden hallituspalkkioista ei ole julkisesti kerrottu mitään. Kuntapäättäjät ovat konsulttien puheista tajunneet, että yhtiöittämisestä olisi myös taloudellista hyötyä heille itselleen.
Helsingin Sanomissa Aalto-yliopiston professori Petri Kuoppamäki toteaa, ettei luonnollisia monopoleja pitäisi koskaan yksityistää. Samoja varoituksen sanoja ovat toistaneet muutkin asiantuntijat. Poliitikot eivät ole näköjään oppineet mitään sähköverkkojen yksityistämisestä.
Jyväskylän kaupungin selvitykset vesihuollon yksityistämisestä pantiin kuitenkin jäihin, kun kuntapäättäjille selvisi, ettei vesihuoltoyhtiön osaomistuksen myymisestä yksityisille sijoittajille löydy poliittista kannatusta. Keskustan Mikko Kärnä kiirehti toteamaan Jyväskylän tapauksesta: ”Vesimonopolia ei kannata myydä, sillä se johtaa väistämättä kustannusten kasvuun ja päätösvallan valumiseen pois kuntien käsistä.” Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä lähti tukemaan puoluetoveriaan esittämällä, etteivät ”Suomen vesivarat ole kaupan”.
Miljonääri Björn Wahlroosin mielestä sen sijaan kaikki maailman juomavedet pitäisi siirtää yksityiseen omistukseen, koska ”on hirveän tärkeää, että kaikki niukoilla resursseilla on hinta”.
Kansalaisaloite vesihuoltotoimintojen pitämisestä julkisen sektorin hallinnassa keräsi nopeasti yli 50 000 kannattajaa. Nyt aloite etenee eduskunnan käsittelyyn ja aika näyttää, johtaako se lainvalmisteluun vai roskakoriin. Jo nyt maa- ja metsätalousministeriössä valmistellaan kansallista vesihuoltouudistusta.
Uitetaanko pykäliin sisään mahdollisuus, jossa yhteiset vesialueet siirretään liikelaitoskäyttöön? Tällaista salaisesti suunniteltua lakiuudistusta junailtiin tiettävästi Metsähallituksessa vuonna 2015. Myydäänkö yhteiset vedet eniten maksavalle?
Seppo Konttinen
Valtiotieteiden maisteri Seppo Konttinen oli Yleisradion taloustoimittaja vuosina 1974–2010. Hän on tunnettu kriittisistä artikkeleistaan ja syvällisestä perehtymisestä taustatietoihin.
Seppo Konttinen on kirjoittanut teokset Salainen pankkituki, Kansallisomaisuuden ryöstö, Suomalainen ruokalasku, Suora lähetys. Tosiasiaa Yleisradiosta, Lakien synty sekä Kallis ruokakassi. Hänen kolumnejaan voi lukea myös Valtiomahti-blogissa.
Lue myös: Talousveden laatu on Suomessa erittäin hyvä – mutta vettä kannattaa aina hiukan juoksuttaa hanasta
Kommentoi Facebookissa