KOLUMNI Hallitusohjelman mukaan Petteri Orpon hallitus aikoo yksityistää kansallisomaisuutta neljän miljardin euron edestä rahoittaakseen tulevia investointeja. Veronmaksajien rahoilla on ensin Urho Kekkosen ajoista asti perustettu maahan merkittäviä teollisuusyrityksiä 1950-luvulta lähtien, joita sitten Paavo Lipposen hallituskauden alusta 1990-luvun puolenvälin jälkeen on yksityistetty pörssiin ja ulkomaisille sijoittajille.
Veronmaksajien kannalta on tehty surkeita osakekauppoja ja samalla tyrehdytetty tasainen osinko- ja verotulojen virta valtion kassaan. Halvalla on mennyt ja nyt menee entistäkin halvemmalla Helsingin pörssin madellessa alamaissa. Varoittavia esimerkkejä lähihistoriasta löytyy (Fortum, Postipankki, Rautaruukki, Keimira GrowHow, Sampo, Raskone jne.). Yksityistäminen on tehty monessa tapauksessa hinnalla, joka täyttää lahjoituksen tunnusmerkistön.
Demareiden arvostettu talousasiantuntija ja Kevan nykyinen toimitusjohtaja Jaakko Kiander on vuosikaudet arvostellut valtion varallisuuden myyntiä. Hänen mukaansa ”sijoittamisen perusoletus on, että osakkeet tuottavat paremmin kuin valtion velkapaperit ja näin näyttää Suomessakin käyneen. Tällöin voi tietysti herättää yksinkertaisen kysymyksen siitä, kuinka kannattavaa osakkeiden myynti on ollut.” Samasta asiasta kirjoitti jokin aika sitten Helsingin yliopiston poliittisen talouden tutkija Antti Ronkainen, hänen mukaansa valtion varallisuuden myymisellä menetetään valtion omaisuuden tuottamat tasaiset miljardien eurojen tulovirrat lopullisesti.
Valtion omistamien 16 pörssiyhtiön markkina-arvo on tämän päivän kurssilla pyöreästi 26 miljardia euroa. Suurimmat omistukset arvoltaan ovat Fortumissa, Nesteessä, Sammossa ja Metsossa. Fortumin valtio-omistuksen arvo olisi moninkertainen elleivät kokoomuslaiset ministerit Jyrki Katainen ja Jan Vapaavuori olisi junailleet yhtiön jakeluverkon myyntiä Carunalle. Yksityistämisellä menetettiin myös merkittävät verotulot Carunan verokikkailun ansiosta.
Samaan emämunausten sarjaa kuuluu myös nykyisen EK:n toimitusjohtajan ja entisen kokoomuslaisen omistajaohjausministerin Jyri Häkämiehen operoima Kemira GrowHow -kauppa norjalaisille. Kauppa herätti jo tuoreeltaan ankaraa arvostelua, kun lannoitteiden hinnat pomppasivat heti taivaisiin. Vielä tänäkin päivänä maanviljelijät pelloillaan ja veronmaksajat kaupan tiskeillä maksavat lisähintaa kaupasta. Lannoiteyhtiön kaupan siemen oli kylvetty jo aikaisemmin kepulaisen kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen toimesta, kun hän vei yhtiön pörssiin yksityistettäväksi.
Ennätysmunaus yksityistämisessä tehtiin, kun Juha Sipilän hallitus myi Raskoneen osakekannan pilkkahintaan maaliskuussa 2018 Lease Deal Groupille. Kauppaan sisältynyt pääomalaina huomioon ottaen hinnaksi jäi lopulta 3,2 miljoonaa euroa. Samat osakkeet myytiin kolmen vuoden päästä edelleen ruotsalaiselle konsernille kymmenkertaisella hinnalla. Miten tällainen lahjoitus voitiin tehdä? Kaupan arkkitehti oli tällä kertaa keskustan elinkeinoministeri Mika Lintilä. Hän perusteli kauppaa eduskunnassa sanomalla: ”Lease Deal Groupin tarjoama hinta ylitti neuvonantajan odotukset, ja se oli paras markkinoilta saatavilla ollut hinta.” Ministeri ei paljastanut kuka oli tämä tuntemattomaksi jäänyt neuvonantaja. Kauppa oli niin härskin alihintainen, että tehtiinkö kauppa ”sulle-mulle” -periaatteella?
Poliitikoille valtion eli veronmaksajien omaisuuksien myynti alihintaan ei aiheuta omantunnon tuskia samalla tavalla kuin tavalliselle kansalaiselle, joka velkavankeudessa pakon edestä joutuu realisoimaan henkilökohtaista varallisuuttaan. Valtio ei kuitenkaan ole niin velkainen ja reaaliomaisuutta riittää, millään järkisyillä ei voi perustella hyvin kannattavien yhtiöiden yksityistämistä.
Porvarihallituksen piiristä on viimeksi kuulunut huhuja Postin listaamista pörssiin. Käsikirjoitus on vanha tuttu, heikennetään ensin postipalveluja ja näin saadaan kansalaiset hyväksymään yksityistäminen paremman palvelun toivossa. Onko seuraavana lahtauksen kohteena VR? Valtion omaisuuden yksityistäminen on todellisuudessa merkinnyt kymmenien miljardin verotulojen menetyksiä ja samalla palvelujen kallistumista. Siitä onnettomimpana esimerkkinä Caruna-kauppaa, jonka hintaa on maksettu jo vuosikausia korkeina sähkölaskuina.
Seppo Konttinen
Valtiotieteiden maisteri Seppo Konttinen oli Yleisradion taloustoimittaja vuosina 1974–2010. Hän on tunnettu kriittisistä artikkeleistaan ja syvällisestä perehtymisestä taustatietoihin.
Seppo Konttinen on kirjoittanut teokset Salainen pankkituki, Kansallisomaisuuden ryöstö, Suomalainen ruokalasku, Suora lähetys. Tosiasiaa Yleisradiosta, Lakien synty sekä Kallis ruokakassi. Hänen kolumnejaan voi lukea myös Valtiomahti-blogissa.
Lue myös: Kun Suomi miljardeilla saksalaista ilmaa osti – muistatko vielä maamme suurimman bisnesmokan?
Kommentoi Facebookissa