KOLUMNI Seurasin viikonloppuna Pirkanmaan Osuuskaupan järjestämää suurta haastattelutapahtumaa, johon kutsuttiin 2 000 kesätyöhakijaa. Vaikka tällaisen massan käsitteleminen vaatiikin hieman aikaa, niin kaikki hakijat haastateltiin. Mahtavaa!
Johtoryhmän kokouksessa oltiin selvästi keskustelu jostakin muusta kuin kiireestä, kuluista ja perinteistä. Joustavuus on työnhakijalle asetettu normi. Onhan se mukava kun välillä asia on myös toisinpäin, sillä kasvotusten ei aina pääse vakuuttamaan osaamistaan. Neljäsosalle hakijoista luvataan työpaikka, joten 500 nuorta pääsee suvena kesähessuksi S-ryhmän eri työnkuviin. Ihan hyvä suhdeluku. Kaikkia kun ei voi saati kannata ottaa.
Sain sosiaalisen median avulla hyvän kuvan, minkälaista kandidaattia oli liikenteessä – negatiivisessa mielessä. Muutama meni paikalle myöhässä. Jotkut pitivät haastattelua turhana. Osa puolestaan odotti, että pääsee jatkamaan viikonloppuaan. Ei voi kuin ihmetellä, millaisella asenteella kesätyötaistoon lähdetään.
Toivottavasti jäävät kirjaimellisesti rannalle.
Seuraavaan vuoteen voi lähteä liikkeelle esimerkiksi googlaamalla ‘asenne k-ryhmä’, jonka jälkeen tietää miten 17-vuotiaana saadaan vakituinen duunipaikka ja timanttinen titteli povitaskuun.
Moni on kuitenkin turhautunut kuuluisaan kieppiin; työnantaja vaatii työkokemusta, mutta ilman töitä sitä on vaikeaa saada. Ilmankos jos ei kesätyötä haeta samalla innolla kuin irtokarkkia avajaistarjouksista.
Mikäli kyseessä on johtavan ylilääkärin paikka, niin on ihan kansanterveydellisesti kohtuullista olettaa, että sinne ei kävellä yliopiston penkiltä. Jos taas puhutaan jostakin, mikä ei välttämättä vaadi vuosien pänttäämistä, voi työkokemusta puljata helposti. Esimerkiksi sellaiset kirosanat kuten vapaaehtois-, talkoo- ja harjoittelutyö on todettu toimivaksi.
Valintoja on aina tehtävä. Oli sitten kyse ensimmäisestä tai viidennestä kesätyöpaikasta. Eräs S-ryhmälle hakenut nuorukainen totesi Aamulehden haastattelussa, että ei varmaan heti saa sellaista työnkuvaa tai paikkaa kuin haluaa. Oikein. Töissä ei kuulukaan välttämättä olla kivaa – eikä vastaavasti ole rikos nauttia omasta duunistaan.
Näiden lisäksi vaihtoehtona on tietysti perustaa yritys ja pyörittää vaikkapa parhaiden kavereiden kanssa jäätelökioskia. Tai tehdä ja yrittää mitä huvittaa. Kai sekin työkokemukseksi lasketaan?
- Kirjoittaja on tamperelainen yrittäjyysopiskelija
Kommentoi Facebookissa