Koiraneiti Siru etsii itselleen uutta kotia – taustalla omistajan vakava sairastuminen

Siru etsii itselleen ja lukuisille pehmoleluilleen uutta ja rakastavaa loppuelämän kotia. – Kaupan päälle tulee uutta iloa elämään ja paljon pusuttelua. Olen kiltti, ihmisrakas ja sopeutuvainen. Paheita ei ole, jos rakkautta makaronilootaan ei lasketa.

Siru etsii itselleen ja lukuisille pehmoleluilleen uutta ja rakastavaa loppuelämän kotia. – Kaupan päälle tulee uutta iloa elämään ja paljon pusuttelua. Olen kiltti, ihmisrakas ja sopeutuvainen. Paheita ei ole, jos rakkautta makaronilootaan ei lasketa. (Kuva Anne Anttila)

Sekarotuinen sekä kiltti Siru toivoo itselleen rakastavaa, mutta lapsetonta loppuelämän kotia.

LEMMIKKI Seinäjoella asuva Siru-koiran keuhkosyöpää sairastava emäntä on tunnustanut tosiasiat:

”Ei tässä näin pitänyt käydä, mutta sairaus ei tunne armoa. En pysty enää huolehtimaan rakkaasta perheenjäsenestä, joten edessä on raskas päätös. Teen tämän raskain sydämin, mutta Sirun parasta ajatellen. Minun on löydettävä tytölle pikaisesti uusi ja rakastava koti.”

Seitsemänvuotias Siru ei ole mikä tahansa koiraneiti. Eteläpohjanmaalla syntynyt ja samassa maakunnassa varttunut yhden emännän kasvatti on uljas sekoitus kolmea eri koirarotua. Ulkonäössä on hieno yhdistelmä saksanpaimenkoiraa, alaskanmalamuuttia sekä lapinkoiraa. Myös luonne on näiden kolmen jalosukuisen rodun konstailematon yhdistelmä.

Komean karvoituksen alta löytyy ripaus itsepäisyyttä, hivenen diivailua, mutta enemmän kuitenkin iloa ja valoa antavaa sydämen sivistystä. Sirulla on suuri ja rakastava luonne, mutta unohtaa ei sovi myöskään määrätietoisuutta eikä kohtalaisen kovaa suojeluviettiä.

Neiti poikkeaa lajitovereistaan myös siinä mielessä, että kahden tytön taloudessa varttunut neiti ei tykkää lapsista. Sen sijaan kissat ovat suuri ihailun kohde, mutta syystä tai toisesta vastakaiku on jäänyt laimeaksi. Samaa ei voi sanoa kuitenkaan samalle lenkkipolulle sattuneista koiratovereista. Ilmassa on suurta ymmärrystä, yritystä ja ystävyyden siementä.

Vaikka Siru on kasvanut niin sanotusti ainokaisena ja jakanut koirapetinsä vain itsensä kanssa, niin koiratiimissä työskentelykään ei ole mahdottomuus. Vahva luonne on hyvä kasvualusta myös uusille asioille.

Mutta avataanpa hieman tarkemmin Sirun elämää ja arkea ja ennen kaikkea koiraneidin mielenkiintoisia taustoja. Joulukuussa kahdeksanvuotissynttäreitään viettävä Siruhan on siis pohjimmiltaan maalaistyttö.

Siru syntyi maalla, viiden pennun pesueeseen. Lähtökohdat olivat suotuisat ja rakastavat. Viisikon äiti oli rodultaan jalomielinen alaskanmalamuutti ja isäksi paljastui naapurin Eino. Kyseinen puolivallaton, mutta niin kauhean komea sakemannin ja rekikoiran näköinen komistus sopi sekä luonteeltaan että käytöstavoiltaan viisikon isäksi.

Myöskään Siru ei ole koskaan tassutellut perinteisiä polkuja. Penskana vauhtia ja vaarallisia tilanteita väijynyttä Sirua luonnehdittiin ihanaksi riivinraudaksi, joka teki sitä mitä halusi, lopputuloksista välittämättä.

Mutta on Siru koulujakin käynyt, joskin koirakoulu jäi kahteen käyntikertaan. Kummallakaan kerralla tyttö ei suostunut tulemaan autosta ulos. Napsautti vain pepun kenttään ja söi keksejä. Vaikka koulutie jäi komeasti lähtötelineisiin, niin Sirusta kasvoi kuitenkin kylillä tunnettu tassuterapeutti.

Taustalla oli perhettä kohdanneet vastoinkäymiset ja siitä seuranneet sairauskierteet, joiden selviytymisissä Sirulla oli oma tärkeä roolinsa.

  • EDIT 8.7.: Sirun asiaa hoitaneet ystävät kiittävät kaikkia auttaneita, uusi koti on nyt löytynyt

Lue myös: Kaverikoirat toivat viime vuonna iloa 84 000 eri-ikäiselle – nyt jo 1800 kaverikoiraa

Kommentoi Facebookissa