KOLUMNI Varsinainen pyhiinvaellus. Samaa koulua ovat muuten käyneet kaksi juuri ehdokkaana ollutta: europarlamentaarikko sekä miljonääri. Ei uskoisi.
Tein siinä samalla tutkimuksen. Otanta oli pieni, mutta varma – näin epämääräisen henkilön poistuvan isomman porukan kanssa äänestyspaikalta.
Kyllä, näin siis nuoren joka äänesti. Oli paikalla ilmeisesti perheensä kanssa.
Viime perjantaina vedimme ensimmäisen vuoden lukiolaisille tiimityöteemaisen päivän, joka päättyi innovointihaasteeseen. Yksi tuotos oli erinomaisen hyvä elämän ensimmäiseksi innovoinniksi. Sen tavoite oli yllättävä ja vallan järkevä.
Nämä alaikäiset olivat sitä mieltä, että politiikka pitäisi tuoda nykyaikaisemmin osaksi alle 30-vuotiaiden arkea. Koulussa ja kotona kun ei kuulemma niistä selkokielellä kerrota. Se on muuten totta. Joutuu itse olemaan aktiivinen. Ja kesätyötkin pitää itse hakea, kaikkea sitä.
Tekstiä kirjoittaessani kyselin useasta nykyaikaisesta kyläkokouksesta eli WhatsAppin viestiryhmästä, että ketkä ovat äänestäneet, miksi ja millä perustein. Neljäsosa vastasi. Se kertoo mielestäni siitä, että yhteiskuntaoppia joko opetetaan väärin, sitä ei tehdä ollenkaan tai se tehdään väärästä näkökulmasta.
Opetetaan, muttei osallistuta. Opetellaan ulkoa, muttei ymmärretä.
***
Eilen oli Mikael Agricolan päivä. Se jäi allekirjoittaneella täysin virpojien välttelyn ja vaaliklikkien väistelyn taakse. Päivä on kuitenkin syystä paikallaan juuri tässä kohtaa kalenterivuotta.
Kun oma myyntipuhe rakentuu esimerkiksi karrikoiden tämän Facebook-ryhmän mukaisesti, niin voi itse kotona miettiä että miksi se 19-vuotias rontti pelasi ja äänesti nukkuvaa. Myöskään “PRKL, JÄRKEÄ TAMPERE” -tyyliset, kaiken kattavat ja monipuoliset teemat eivät liiemmin motivoi perehtymään kuntapolitiikkaan.
Ja vaikka puoluetoimistojen kevätkokouksessa onkin törmätty tutkimukseen, jonka mukaan videosisällön määrä netissä jatkaa nousuaan vuoteen 2019 asti, niin kaikkea ei kannata toteuttaa. Perussuomalaisten animaatio siitä, kuinka hipit vievät rahat ei luultavasti lyönyt niin viraaliksi kuin markkinointiosasto oli haaveillut.
***
Nuorten äänestysosallistuminen on kuin säilykepurkin avaaminen. Joitakin ei vain yksinkertaisesti kiinnosta miettiä ja avata sitä purkkia rauhassa, eli hakea tietoa itse koko prosessista ja äänestää. Silloin asia menee oppikirjan mukaan niin, että sormeen tulee haava ja ollaan seuraavat neljä vuotta hiljaa.
Kun eilen selasi kymmeniä eri otsikoita siitä, miten äänestys fyysisesti ja toimenpiteeltään suoritetaan, niin voi todeta ettei omenat kauhean korkeista puista putoilekaan. Myös uusavuttomuus on koko kansan oikeus.
Puhelimeni piippasi juuri – siinä luki: “Hitto, moneen asti se äänestys on?”
- Kirjoittaja on tamperelainen yrittäjyysopiskelija, joka elää festariruualla, puhuu sujuvasti basistia ja lähestyy asioita omalla perstuntumallaan
Kommentoi Facebookissa