KOLUMNI Muutama viikko sitten kesäkahvilaamme yritettiin murtautua. Varkaat olivat kuitenkin selvästi puuhastelijoita, sillä vaikka lukko antautui, eivät nämä tulevaisuuden verotilastojen kärkinimet osanneet avata merikontin ovea.
Muutama päivä sitten kesäkahvilamme kalusteet yritettiin puolestaan viedä. Varkaat olivat tällä kertaa selvästi ammattilaisia, sillä nämä polvenpituiset Siwa-ryöstäjien jälkeläiset olivat ohikulkijan kuullen uhonneet näin: “Minuahan eivät säännöt koske!”
Kalusteiden lukko murtui samalla heliumäänen hihkaisulla.
***
Tähän samaiseen ilmiöön törmää suomalaisella musiikkifestivaalilla joka kerta. Säännöt kun eivät koske minua, vaan ainoastaan noita muita. Örvellys Bajamaja-jonossa ja biiffi järjestyksenvalvojan kanssa on todennäköisempää, kuin pilvetön taivas Pekka Poudan parhaissa paloissa.
Viime viikonlopun työreissun saldona pääsinkin todistamaan muun muassa seuraavat klassikot: pystypaini järkkärin kanssa, koko kaveriporukalle väärennetyt pääsyliput, jätösten teko henkilökuntatelttaan sekä “väitän tuntevani järjestäjän, voin loukata asiakaspalvelijaa” -kortti loppuunmyydyn tapahtuman portilla. Hyvin tyypillisiä elementtejä siitä, että käytöstavat jätetään työpaikan pukukopin naulakkoon klo 16:00.
Viime vuoden rannekkeellakin pääsee todistetusti sisään, kun oikein yrittää. Ensin vain pitää harjoittaa portilla tunti patologista valehtelua, jonka jälkeen voi laittaa rakennusaidat uuteen uskoon ja kiertää takakautta sisään. Oikea ja alkuperäinen työn raskaan raataja.
***
Kun seuraa useamman päivän ajan ihmiskunnan aikaansaamattomuutta festivaalin portilla, on yhtäkkiä pullonkerääjän nähdessään olo kuin lintubongarilla. Kyseessä kun ei ollut mikä tahansa lokki, vaan tässä miljöössä ihka oikea harvinaisuus. Nimittäin työtä pelkäämätön ja reipas nuori kaksikko.
Autotallista löydetyt isäukon olutkärryt, teipillä parsittu pahvilaatikko ja koko tykistöä tukeva mustekalanauha. Siitä on kesän kovin kulkupeli tehty.
Huolimatta siitä, että viereisen puun juurella kustiin kilpaa, tulivat pojat kysymään lähintä vessaa ensin tervehtien ja sitten asiansa ilmoittaen.
“Sun täytyy käydä sitten puskassa”, totesi toinen kaverilleen vastauksen. “Niin. Mutta ei tässä saa”, hän totesi. Pojat suuntasivat pois asuinalueelta mukanaan puolitoista jätesäkillistä pulloja.
Täytynee avata verottajan vihjetietolomake ja lopettaa tämä harmaa talous. Se kun tuntuu olevan tärkeämpää, kuin kesäkahvilan ryöstäjät.
- Kirjoittaja on tamperelainen opiskelija, jonka intohimon kohteita ovat yrittäjyys, sijoittaminen, musiikki ja tapahtumat
Kommentoi Facebookissa