KOLUMNI Olen tarkistanut ulko-oven lukkiutumisen luultavasti niin monella mahdollisella tavalla kuin se ylipäätään on mahdollista. On palattu takaisin kauempaa kotoa, soitettu naapureille lentokentältä ja käyty useammin kuin kerran venkslaamassa fyysisin ottein ovea, joka on ollut aina sataprosenttisesti kiinni.
Malliesimerkkejä siitä, kuinka puolestaan tarkistan lieden nappuloiden oikean asennon, en ala erittelemään.
Jaa olenko hajamielinen vai? Hyvä niin. Ihmismieli on näet kehittänyt hajamielisille henkilöille vastamekanismiksi ylihuolehtivaisuuden maksimointitekniikan, joka saattaa pelastaa kodin lisäksi myös ihmishenkiä. Aikaahan se huolehtiminen vie. Ja vaatii hermoja. Muiltakin kuin itseltä.
***
Vaikka media kertookin usein vain ikävimmistä tapauksista, niin sormia poltteleva fakta on se, että erilaisia taloja, paikkoja ja muita objekteja palaa täälläkin todennäköisesti joka päivä. Pelastusopiston mukaan Suomessa itseasiassa kuolee enemmän ihmisiä palotapaturmissa kuin Pohjoismaissa tai Länsi-Euroopassa yleensä.
Meillä kotopuolessa tilanne eskaloitui pari päivää sitten siihen pisteeseen, että kaurapuurot jäivät tunniksi porisemaan hella kuutosella huutaen. Tapaus aiheutti runsaasti savukaasuja sieraimiin ja ylimääräisiä biittejä sydämen tyhjäkäyntiin, mutta ihme kyllä – keittiö kesti.
Kaksi vaihtoehtoa: naapureiden kuulo- tai hajuaistissa on oltava vikaa. Ja nyt veikataan vahvana vaihtoehtoa kolme; naapurit eivät olleet kotona.
***
Välittömästi asiasta kuultuani, tein kenttähaastattelun ammattilaiselle. Paloturvallisuusalan päivitetyimpää tietoa kuluneen kevään päntännyt ystäväni ja ensimmäisen vuoden pelastusopistolainen kommentoi asiaa, kuten itsekin maalaisjärjellä arvelin tapahtuneen:
– Se nyt vaan on yksinkertainen totuus, että se palovaroittimen testinappula ei kerro kaikkea – niiden lukupäät likaantuu ja savun tunnistusteho laskee. Ei ole kovin paha investointi päivittää sitä kikotinta vähän useammin kuin kerran kymmeneen vuoteen.
Viime viikolla tapahtunut Lontoon tulipalo vaati osakseen liian monta uhria. Vaikka nyt ollaankin auringon hellimässä koto-Suomessa eikä kovin monen tornitalon keskellä, niin mahdollisilta otsikoilta vältytään marssimalla kauppaan ja tulemalla kotiin mukanaan inisevä vekotin.
Ja koska mikään ei ole varmaa, niin hätävarana kannattaa maksaa se kotivakuutus ajoillaan. Ettei vaan jää se pelkkä puuro kattilaan.
Kommentoi Facebookissa