KOIRAT Häntä heiluen tämä ruskeaturkkinen komistus rymistelee portaat ylös. Kumea haukahdus on merkki isäntäväelle, että poika saapuu kotiin. Ovensuussa koiraherra lyö kuitenkin tassut kenttään. Vieraan näkeminen saa aikaan äkkijarrutuksen.
Tummat silmät tuijottavat tulijaa. Katseessa on uteliaan sekaista varovaisuutta. Jopa pientä pelkoakin.
Laskeudun koiraherran tasolle. Lähestymme toisiamme varovaisesti ja ojennan käteni haisteltavaksi. Tunnen varovaisen nuuhkaisun, nenän kosteuden ja lopuksi lipaisun.
Olen tervetullut taloon, Pulivarin kotiin. Koti vesitornissa on kahdeksanvuotiaan Pulivarin ikioma turvasatama, jossa hänestä pidetään hyvää huolta, rapsutetaan ja rakastetaan.
Nilsiäläiset Marja-Liisa ja Matti Kuosmanen hymyilevät isokokoisen koiraystävänsä tervetuliaistoivotukselle.
– Pulivarin tullia ei läpäistä pysähtymättä. Jokainen tarkistetaan ja osa useampaan otteeseen, Kuosmaset luonnehtivat naureskellen ja luovat hellän katseen kylkeen liimautuneeseen koiraherraan.
Liikenneympyrään hylätty
Viimeiset viisi vuotta Pulivari on voinut viettää tasapainoista ja huoletonta koiranelämää. Sitä ennen Espanjassa varttuneen koiran elämää varjostivat epävarmuus, ilkeys ja lopuksi hylätyksi tuleminen.
Pulivari jätettiin liikenneympyrään. Kaksi pitkää viikkoa Pulivari odotti ”isäntäänsä” Jaenin kaupungissa yksin, ikävissään ja nälissään. Pulivari totteli saamaansa käskyä. Koira ei poistunut kertaakaan paikaltaan.
Lähistöllä ollut baarinpitäjä huomasi ajan kuluttua yksinäisen koiran, vei tälle ruokaa ja ilmoitti asiasta paikalliselle hylättyjen eläinten järjestölle.
Järjestö pelasti Pulivarin kadulta, antoi tälle ruokaa, hoitoa ja väliaikaisen turvapaikan. Tämän jälkeen he pistivät facebookin ilmoituksen, jossa poika etsi kotia.
– Huomasin ilmoituksen ja se oli siinä. Pulivarin murheellinen ja masentunut katse upposi suoraan sydämeeni. Näytin miehelleni kuvaa puhumatta mitään. Matti sanoi heti, että tuo me adoptoidaan. Olimme tuolloin koko syksyn Suomessa, joten lensin heti syyskuussa hakemaan pojan kotiin, Marja-Liisa kertoo viiden vuoden takaista tapahtumasarjaa.
Suloinen arpinaama
Pulivarin hakeminen kadulta kotiin oli Marja-Liisan mukaan kuitenkin oma jännitysnäytelmänsä.
– Poika toimitettiin minulle kuin ”postipaketti”. Kadulle ajoi pakettiauto, joka oli täynnä paketteja ja niiden seassa metallinen koirahäkki. Allekirjoitettuani vastaanottopaperit, kuljettaja aukaisi häkin ja päästi uuden perheenjäsenemme ulos.
Reilut puoli vuorokautta häkissä matkannut karvatassu ei jäänyt tervehtimään, vaan karkasi.
– En keksinyt hädissäni muuta, kuin huutaa espanjaksi pysähdy-käskyn. Ja Pulivari pysähtyi. Tässä vaiheessa tiesin, että olemme saaneet itsellemme todellisen aarteen, tottelevaisen ja ihanan koiraystävän, Marja-Liisa muistelee hymyillen.
Vaikka Pulivari oli niin sanottu katukoira, niin löydettäessä hän oli moniin kohtalotovereihinsa verrattuna kuitenkin kohtalaisen hyvässä kunnossa.
– Vähäisen ravinnon takia poika oli todella laiha. Pulivari oli myös silmin nähden masentunut. Katse oli alakuloinen ja pelokas. Lisäksi Pulivaria oli lyöty. Keppileikit pelottivat ja arvet naamassa kertoivat omaa karua kieltään, Marja-Liisa kertoo.
Lentokummeista kova pula
Pulivarin lisäksi Kuosmasten perheeseen on adoptoitu myös Luna-neiti.
– Tyttäremme löysi viisi vuotta sitten läheltä Espanjan kotiamme pienen koiranpennun. Koiravauva oli heitetty kadulle, josta tyttäremme pelasti ja adoptoi sen. Pentu oli löydettäessä vain 3,2 kiloinen ja todella säälittävässä kunnossa. Aika, rakkaus ja hyvä hoito tekevät kuitenkin tehtävänsä. Luna on tällä hetkellä 43 kiloinen musta kaunotar, Marja-Liisa kuvailee.
Vaikka Marja-Liisa ja Matti eivät varsinaisesti jalkaudu kaduille ja toimi kodittomien koirien pelastuspartiossa, niin heidän työnsä lentokummeina on yksi tärkeä osa katukoiria pelastavassa organisaatiossa.
– Toimimme lentokummeina. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lentäessämme Suomeen, mukanamme matkustaa myös koira uuden perheensä luokse. Olemme reilun kymmenen vuoden aikana tuoneet Malagasta Suomeen vajaat 70 katukoiraa.
Kuosmaset ovat kiitollisia siitä, että saavat toimia lentokummeina, joista tällä hetkellä on myös kova pula.
– Teemme pyyteetöntä työtä katukoirien hyväksi. Koiria pelastava organisaatio maksaa koirien matkat, mutta me kummit saamme ”palkkioista” parhaimman ilon muodossa. Paras kiitos tulee aina Helsinki-Vantaan lentokentällä, kun uutta perheenjäsentä on vastaanottamassa iloinen ja onnellinen omistaja. Tämä kohtaaminen on täynnä suuria tunteita, Kuosmaset kuvailevat.
Marja-Liisa ja Matti tekevät yhteistyötä Kodittomat Espanjan Koirat ry:n kanssa.
– Yhdistys hoitaa kaiken byrokratian ja uusi omistaja kulut. Karanteenia ei Suomeen tuotaessa ole, mutta koira on oltava eläinlääkärin tarkastama, rokotettu, sirutettu ja sillä on oltava myös oma passi, Kuosmaset tietävät kertoa.
Kommentoi Facebookissa