Kultaryntäys Tankavaaraan – ”Hippujahdissa saattaa ensikertalaistakin kohdata satumainen onni”

SUOMI 100 Saariselän kainalossa lepäävä Tankavaaran Kultakylä valmistautuu aina huolella kullankaivajien vuotuiseen kokoontumistapahtumaan. Jo ensimmäisestä kisapäivästä lähtien Kultakylän raitti on valjastettu hymyllä, huumorilla ja huolettomuudella.

Ihmiset ovat pukeutuneet rennosti. Kullankaivajien kansallisasuksi on muodostunut hattu, ruutupaita ja maastohousut. Sama teema toistuu myös naisilla.

Hatun alla ei ole titteleitä eikä niitä edes tiedustella. On vain yhteinen mielenkiinnon kohde; kulta, valtaus ja saatujen hippujen koko. Menetyksistä ei puhuta mitään.

Iloinen elämänmeno on tarttuvaa. En halua erottua joukosta, joten hattu päähän ja raitille. Sulauduin joukkoon sen verran hyvin, että tuntemattomista tuli hetkessä tuttuja. Juttu luisti ja tarjoilu pelasi.

Kuuluisat kultakisat ovat yksi Lapin vanhimmista tapahtumista. Ensimmäisen kerran Tankavaarassa vaskattiin kilpaa vuonna 1974, jolloin SM-mitalista kisaili 60 vaskaajaa. Tällä hetkellä kisailijoiden kokonaismäärä on sadoissa.

Kultakisojen vetotiimiin lukeutuva Marko Lauronen kertoo Tankavaaran SM-kisojen kokeneen muutama vuosi sitten pahan notkahduksen.

– Kultakylä toimi pitkään säästöliekillä ja ajautui lopuksi konkurssiin. Tämä heijastui luonnollisesti myös kultakisoihin, Lauronen taustoittaa.

Kullanhuuhdontakisoissa kilpaillaan siitä, kuka vaskaa ämpärillisen hiekkaa ja löytää siihen ennalta piilotetut hiput nopeimmin. (Kuva Anne Anttila)

Lapin uusi kultaryntäys

Muutama vuosi sitten Kultakylä sai uudet omistajat, kun majoitus- ja ravitsemustoimintaa ryhtyivät kipparoimaan kullankaivajat Marko ja Sami Touru sekä saksalainen geologi Kasper von Wuthenau. Kolmikon lisäksi kultakylän yrityksessä on mukana myös muita henkilöitä.

– Ensimmäinen vuosi muutoksen jälkeen mentiin vielä kisojenkin suhteen varpaillaan, mutta nyt näyttää hyvälle. Kultakisat on polkaistu uuteen nousuun ja huuhtojat ovat palanneet takaisin. Lisäksi he ovat tuoneet mukanaan myös uutta sukupolvea, Marko Lauronen iloitsee.

Esimerkiksi lasten- ja nuorten keskuudessa väkimäärä kasvaa koko ajan. Tankavaaran markkinointimiehenä tunnettu Lauronen on myös itse kullankaivaja.

– Seitsemänvuotiaana aloitin, joten kolme vuosikymmentä on kullan perässä menty. Sen verran on hippuja löytynyt, että kiinnostus lajiin on säilynyt. Se suurin on luonnollisesti vielä löytämättä. Toivossa on kuitenkin hyvä elää, sillä Lapissa riittää kultaa, Lauronen luonnehtii hymyillen.

Myös Tankavaaran omistajiin lukeutuva Marko Touru tunnustautuu intohimoiseksi kullanetsijäksi.

– Kuulun porukan oppipoikiin, sillä takana on vasta seitsemän kaivuuvuotta. Harrastuksesta on muotoutunut kuitenkin elämäntapa ja hyvin koukuttava sellainen. Varsinkin sen jälkeen, kun vaskooliin napsahti 157 gramman hippu, palo lajiin leimahti täysiin liekkeihin, Touru kuvailee.

Kahden ammatin loukussa

Tuhannet tarinat kertovat kuuluisista kultajoista ja maineikkaista kullankaivajista. Paljon puhuttu kultakuume ei ole edelleenkään laskenut, sillä tänäkin päivänä kultaa etsitään aktiivisesti. Toiset harrastusmielessä, mutta osa jopa ammattimaisesti.

Suomesta löytyy erinomaisia kohteita kokeilla äkkirikastumista tai kokea katkeraa epäonnistumista. Lappi ja erityisesti Tankavaaran sekä Lemmenjoen ympäristö ovat täynnä erilaisilla kokoonpanoilla miehitettyjä valtauksia.

Tankavaarassa toimiva kullanhuuhdonnan perinteitä vaaliva kultakylä toimii myös SM-kisojen päänäyttämönä. (Kuva Anne Anttila)

Toiset jahtaavat hippuja ”puuromoottorin” voimin eli työvälineinä ovat vain vaskooli, lapio ja kumisaappaat. Ammattimaisesti toimivat kullankaivajat ovat ottaneet avukseen vastaavasti koneet ja paljon virkavapaata.

Kullankaivajien arvovaltaiseen joukkoon lukeutuva Jouko Korhonen sanoo saaneensa rakkauden lajiin veren perintönä.

– Setäni Yrjö ”Karhu” Korhosella oli valtaus Lemmenjoella. Hän oli aikoinaan perustamassa myös Tankavaraan kultakylää, Jouko tietää kertoa.

Talvet insinöörinä, kesät kullankaivajana

Jouko muistelee tavanneensa kuuluisan ja monien tarinoiden kultasetänsä jo lapsena.

– Setä vieraili luonamme vain kerran vuodessa, mutta kerta toisensa jälkeen hän jätti pienen pojan elämään lähtemättömän vaikutuksen. Jopa niin lähtemättömän, että minustakin tuli kullankaivaja, Korhonen paljastaa hymyillen.

Vaikka kullanetsintä koukutti kerralla, niin alkuvaiheessa Jouko sanoo etsineensä kultaa niin sanotusti pienellä liekillä.

– Setäni kuoleman jälkeen hippujahdista tuli elämäntapa. Siinä vaiheessa, kun vastuu Lemmenjoen valtauksesta tuli minulle, jouduin onnekkaasti kahden ammatin loukkuun. Talvet toimin Oulussa insinöörinä ja kesät kaivan koneella kultaa. Ei hassumpi elämäntapa, Jouko selvittää tyytyväisenä.

Vaikka Jouko uurastaa kultakentällään koneen voimin, niin vaskoaminenkin häneltä onnistuu. Oulun mies on osallistunut vuodesta 1991 lähtien Tankavaaran kultakisoihin. Taskussa on muutama Suomen mestaruus sekä kultamitalit MM- ja EM-kisoista.

– Rakennan itse kilpavaskoolit ja myös kisoihin valmentautuminen on hyvin omaperäistä. Harjoittelen yleensä vasta kisapaikalla, sillä kilpahuuhdonta ei ole ainoastaan taitolaji. Siinä tarvitaan myös tuuria ja hyvät hermot, Jouko Korhonen tietää kertoa.

Tankavaarassa asuva Seppo Mauno on kaivanut kultaa yli 40 vuotta ja osallistunut lähes 40 kertaa myös kullanhuuhdonnan MM-kilpailuihin. (Kuva Anne Anttila)

Vain muutaman gramman tähden

Tankavaaran SM-kisojen kokeneimpiin kilpailijoihin lukeutuu paikkakunnan oma mies, partasepiksi nimetty Seppo Mauno. Mestarihuuhtoja on kaivanut kultaa reilut 40 vuotta ja kulkenut kisoissa vuodesta -77 lähtien.

– Maailmanmestaruuskisoja on takana vajaat 40. Paalupaikkoja on hieman vähemmän, mutta on niitä voittojakin tullut, mestarikaivaja puhelee arvoituksellisesti.

Vaikka kullanhuuhdonta on jossakin vaiheessa mielletty pelkästään miesten lajiksi, niin nykyään kultakentillä nähdään myös aitoa naisenergiaa. Oululainen Pirjo Muotkajärvi on yksi heistä. Hän on harjoittanut konekaivamista jo toistakymmentä vuotta.

– Tukikohta sijaitsee Lemmenjoella ja mukana on koko perhe. Hurahdin Lapin kullan kimallukseen jo parikymppisenä. Ryhdyin kilpailemaan, sain muutaman gramman hipun ja se oli siinä. Seuraava askel oli oma valtaus ja edessä loputon jännitysnäytelmä. Koska kaikki kesät eivät ole samanlaisia, niin kaivaminen on ikuista arpapeliä. Kulta on joskus pitkällä karkumatkalla, Pirjo selvittää naureskellen.

Oulun Taidemuseon museosihteerinä toimiva Muotkajärvi sanoo kullankaivuusta muodostuneen elinkeinon lisäksi myös perheen yhteinen elämäntapa.

– Lapset ovat kasvaneet erämaassa. He nauttivat aikatauluttomuudesta ja elämän helppoudesta. Me emme tarvitse kelloa eikä kalenteria.

Kullanhuuhdonnan SM-kisat pidetään Tankavaarassa jälleen 20.–23.7. 2017. Tulossa on myös astetta suurempi hippujahti, sillä vuonna 2019 Tankavaarassa vaskotaan kullanhuuhdonnan maailmanmestaruuksista.

http://