MATKAILU Kauhajoen Nummijärvellä oleva Kammi-kylä rakennuksineen ja uimalampineen sijaitsee keskellä ei mitään. Auto on jätettävä tien varteen, josta matka jatkui vielä puolen kilometrin verran pitkospuita pitkin itse pääpaikalle, Ruuhinevan suolle.
– Tervetuloa uudisraivaajaan pyhimpään paikkaan. Tämä on minun maailmani ja ennen kaikkea värikkään mielikuvitukseni jalo tuotos, persoonalliseen kyläpäällikön virka-asuun pukeutunut Erkki Kalliomäki sanoo ja vie vieraansa Julumetun tupaan eli kylän päärakennukseen.
– Kammi-kylässä eletään kuin ennen muinoin. Vierasta pidetään vieraana ja tarjoilutkin ovat sen mukaiset; kahvi on vahvaa ja nisupalat leveitä. Ja sokerinkaan kohdalla ei lasketa sitä viimeistä palaa, kyläpäällikkö luonnehtii hymyillen.
Reilun kymmenen vuoden aikana Erkki on vastaanottanut Kammi-kylässään lukemattoman määrän vieraita. Tai, onhan kyläpäällikkö pitänyt niistä jonkinlaista rätinkiä, sillä vieraskirjaan on raapustanut nimensä rapiat 10 000 suoturistia eri puolilta maailmaa.
– Enpä uskaltanut aikoinaan edes unelmoida, että tällainen vetinen neva vetää puoleensa muitakin kuin minua. Onhan täällä oma rauhansa ja sielun maailmansa. Ja jos uskaltaa päästää mielikuvituksen liitoon, niin suomaisemasta löytyy myös sitä paljon puhuttua mystiikkaa.
Saunasta se kaikki alkoi
Mutta, mistä kaikki sai alkunsa?
– Erakkoluonteella on ikuinen erämaan kaipuu ja näin kävi myös minulle. Tein työurani puuverstasyrittäjänä, joten arki täyttyi kiireestä ja vielä kerran kiireestä. Niinpä tein itseni kanssa hiljaisen sopimuksen, että siinä vaiheessa, kun aikarauta alkaa soittelemaan eläkepäiviä, siirryn sievästi sivuun ja ryhdyn ammattierakoksi. No, ehkä vielä tällä hetkellä olen erakkona puoliammattilainen, mutta hyvä näinkin, Erkki puhelee hyväntuulisena.
Erkki sanoo olevansa saunahullu ja tämän innoittamana hän halusi rakentaa unelmiensa löylyhuoneen paikkaan, jonne ei lähdetä vain pistäytymään. Paikka unelmien saunalle löytyi kotikylän suolta.
– Halusin saunan ympärille kuitenkin ruhtinaallisesti tilaa, joten ostin Kauhajoen kaupungilta neljän hehtaarin palan neitseellistä nevaa. Täällä Pohojanmaalla kun ei ole totuttu aareilla pelaamaan.
Kun suo oli Erkin, aloitti tämä peloton uudisraivaaja lähes mahdottomalta tuntuvan tehtävän.
– Pistin kumisaappaat jalkaan, harpoin ristiin rastiin upottavaa suota ja etsin sopivaa saunan paikkaa. Ja kun sopiva paikka vihdoin viimein löytyi, iskin lapion maahan ja siitä se lähti, Erkki muistelee vuoteen 2007 sijoittuvaa ajanjaksoa.
Mutta ei Nummijärven ihmemies yhteen saunaan tyytynyt. Kun ensimmäisen saunan löylyt oli todettu hyviksi, Erkki päätti rakentaa toisen ja tietenkin entistä paremman. Tällä kertaa nevan laitaan nousi savusauna.
– Ja kun suota riitti, niin eihän se ole mies eikä mikään, jos ei nyt yhtä tupaa saa pystyyn. Tupaan jätin kuitenkin varmuuden vuoksi kaksi ylimääräistä ovea, joille tuli käyttöä, kun vuonna 2013 tupa laajeni saliksi. Kokonaisuus nimettiin poikani Matin idean mukaan ”Julumetun tuvaksi”.
”Vatupassia ei ole tarvittu”
Vuosien varrella Ruuhinevan suolle on noussut ryhmä varsin persoonallisia rakennuksia. Niin, sana persoonallinen on aivan oikea kuvaamaan tätä kylää, jossa mikään ei ole tavallista eikä yksikään rakennus suorakulmassa. Kokonaisuus on kuin suoraan taruolentojen ihmemaasta.
– Kuten huomaat, kaikki on vähän sinne päin. Vatupassia en ole tässä rakennusprojektissa käyttänyt ja muutenkin on ollut työmiehen pakki laihanlainen. Kaurapuuron voimalla ovat rakennukset saaneet muotonsa, sillä lähes kaikki on tehty vain vasaraa, kirvestä ja lapiota apuna käyttäen.
Keskelle suota, tolppien varaan noussut kylä saa myös modernit arkkitehdit hieraisemaan silmiään, sillä materiaalivalinnoissakin on päädytty massasta poikkeavampiin ratkaisuihin.
– Kaikki on tehty purkutavarasta, oksan käkkyröistä ja muutenkin huonosta materiaalista. Mutta vaikka kaikki on vinossa ja komiasti kenollaan, niin jokaisella juurakolla ja sammaltupsulla on kuitenkin tarina kerrottavaan. Tämä on kylä, joka on noussut väkivahvalla periaatteella ja ajatuksella, että tyhjyydenkin keskelle voi luoda oman sielunmaisemansa. Tärkeintä on päästää vain mielikuvitus laukalle.
Erilainen kohtaamispaikka
Erkki on rakentanut persoonallisen Kammi-kylänsä omin voimin ja omin varoin. Sen verran kyläpäällikkö on saanut kuitenkin ulkopuolista apua, että alkuun pääsyä helpotti vuonna 2007 järjestetty kansainvälinen työleiri. Myös Erkin lapset, Mari ja Matti ovat olleet alusta saakka auttelemassa isäänsä.
– Ei tämä vielä valmis ole, mutta kaikki löytyy mitä tarvitaan. Ajatuksissa muhii kylän laajentaminen. Jopa omaa kirkkoa olen tuonne suon reunalle ajatellut. Sellaiselle olisi tarvetta ja jopa suoranainen tilaus. Onhan täällä sentään jo tähän mennessä vietetty jopa häät, muista perhejuhlista puhumattakaan.
Kammi-kylää rakentaessaan Erkki ei ole säästellyt myöskään mielikuvitusta.
– Rehellisesti sanottuna koko kylä on puhtaan mielikuvituksen tuote. Esimerkiksi ikkunoihin on käytetty lasipullojen pohjia ja ulkovuorilaudat on korvattu kanervalla. Myös kaikissa huonekaluissa on oma suunnittelupohja.
Ajan saatossa persoonallisesta Kammi-kylästä on muodostunut myös koko kansan kohtaamispaikka.
– Tittelit ja arjen statukset jätetään tuonne pitkospuiden päähän ja tänne tullaan ilman naamioita, mieli avoimena. Portilla seisova juurakko-ukko toivottaa kaikki vieraat tervetulleeksi. Kammi-kylään voi tulla pistäytymään tai jopa hetkiseksi oleilemaan. Tilauksesta lämmitän jonkin kolmesta saunasta ja myös pieni haukkapala järjestyy.
- Haastattelu on julkaistu aikaisemmin Meidän Suomi -lehdessä
Kommentoi Facebookissa