Ja rokkiahan se olikin. Pitkä päivä starttasi niin mahtipontiseen maatilatuoksuun, että poikabändi oli jo ennen puoli kuuden vessavuoroa ylhäällä vaatteet päällä. Ensimmäinen aamu, kun oli oikeasti kylmä ja flunssainen olo. Pitääkseen yllä draamankaarta Riku ja Teemu olivat jättäneet ikkunan auki. Vetävällä askeleella pihaan, morot lehmille ja talla pohjaan.
Navigoimme itsemme saksalaisen autokorjaamon pihaan, koska ajattelimme maan olevan paras paikka saada kuolemantuomio vikavaloiselle Volvolle. Pääsin itse käyttämään ensimmäistä kertaa kaksi vuotta sitten opettelemaani ja unohtamaani kieltä, johon paikallinen autokorjaaja vastasikin naurua pidätellen. Samaan syssyyn mies totesi, että ei muutakun nokka kohti Englantia – ilmastointi tai laturi saattaa pettää, mutta kirskuvat äänet ei ajoa haittaa.
Kaasua poljettiinkin sen jälkeen siihen malliin, että valtionrajat vaihtuivat huomaamatta. Esimerkiksi Hollanti oli aivan liian kallis paikka painaa pistoolista petroolia. Myöskin maan infra oli sen verran tuore, että TomTom heilutteli meitä liittymästä toiseen muistellen kaiholla vanhoja kehäteitä.
Matkan ainoita etukäteen päätettyjä asioita oli puolestaan se, että haemme sateisesta Belgiasta mukaan laatikoittain maailman parasta olutta. Matkassa kun on mukana kolme myyjää ja minä, niin muutaman kerran jouduin jopa argumentoimaan tämän pysähdyksen tarpeellisuudesta. Suomalaiset kun laitetaan olutkauppojen Alkoon, niin paikalliset kyllä katsovat. Etenkin sitä saunaa.
Kaupunkilaispojat jälleen vieraalla maalla
Olimme edellisenä iltana suunnitelleet, että nappaamme iltalautan ja skippaamme yön tällä puolen Englannin kanaalia. Ensimmäistä kertaa Airbnb auki ja nopea tilannekartoitus johti nopeaan ostopäätökseen.
Saavuimmekin lopulta illan pimetessä Ranskan pohjoisrannikolle. Kilometrejä jatkunut pikkutie johti lopulta läänin ainoan talon pihaan, joka oli äärettömän hieno ja perinteikäs pikkukartano. Kämpän host Bernadette puhui niin hyvää ranskanenglantia, kuin ranskalainen voi puhua ja olimme myytyjä.
Kesäpäivä Vesilahdella jäi tässä vaiheessa pieneen, sillä niin sisätiloissa kuin ikkunasta ulos katsoessakin sielu lepäsi. Onneksi myös meillä oli jotain näytettävää; Bernadette oli jopa vähän vihainen, ettemme olleet aiemmin tehneet varausta sillä hän ei ehtinyt jäämään saunomaan.
“Annan teille yhden neuvon. Varatkaa lautta Englantiin ennen kuin yksikään olut aukeaa”, totesi Bernadette. Ei tainnut muistaa, että oltiin Suomesta.
Tuntien löylyjen jälkeen pilkkopimeässä aloimme tekemään varausta aiemmin katsomastamme lauttareitistä. Hinta oli noussut kovalla kulmakertoimella ja budjetista lohkesi tuplat siihen mitä oltiin varattu. Ei auttanut – botski kiinni ja vielä kerran saunaan. Yöunet pitkän ajopäivän jälkeen oli taattu.
Nälkäisiä kissoja ja nälkäisempiä miehiä – Linda läpäisi rajatarkastuksen
Aamu oli eksoottinen. Ranskalaiset sängyt olivat parhaimmat, missä on koskaan nukuttu ja houkutus niihin jäämiseen oli suuri. Vuokraan kuulunut kissa mourusi koko aamun, joten sijoitimme aamupalamme katin hyvinvointiin. Muuten tulikin vähän kiire – herätys kun oli jälleen kerran laitettu naftiksi, mutta satojen eurojen lauttamatkaa ei kannattanut jättää väliin.
Pysähdyksemme Ranskassa nousi kaikkien mielestä reissun kohokohtiin, sillä löylyillä käytiin kulunutta viikkoa läpi. Keskustelimme paljon kohtaamastamme ystävällisyydestä sekä elämänkokemuksista, joita ei ilman näin pöhköä ideaa olisi koskaan päässyt kokemaan. Onneksi vielä oli kohokohtia jäljellä.
Niiden esteenä oli enää yksi raja ylitettävänä. Saapuessamme minuuttiaikataululla Calaisin satamaan, huomasi korkean valmiustilan lisääntyneistä sotilaista. Linda laitettiin kovaan tarkastukseen ja kasvottomat sotilaat kävivät asein sekä koirin läpi tätä skandinaavista arkkitehtuurin näytekappaletta. Kun kopin ovi avattiin, alkoi ympäriltä kuulumaan nopeatempoista ranskan kieltä ja nauravia naamoja.
Suomalainen sauna pelasti meidän lisäksi myös muiden päivän.
Seuraa LindaSaunan matkaa reaaliajassa täältä.
Kommentoi Facebookissa