KIRJA Suomalaista kansallisurheilua ovat sekä verottajan että vakuutusyhtiön huijaaminen. Kansalaiset kokevat kyseisten tahojen saaneen jo omansa – yleensä vääryydellä – joten pienen ihmisen on tavalla tai toisella päästävä tasaamaan tilejä kasvottoman yhtiön kanssa.
Christian Rönnbacka on entinen poliisi, joka työskentelee nykyisin vakuutusetsivänä. Rönnbacka on koonnut teokseensa Kävikö käry (Bazar) huvittavia ja opettaviakin huijausyrityksiä, joista moneen liittyy vahva myötähäpeän tunne. Dekkarikirjailijan otteella Rönnbacka on tehnyt viihdyttävän ja hauskan teoksen.
Historia vakuutuspetoksille on pitkä. Ainoastaan Suomea koskeva vakuutuslaitos syntyi jo vuonna 1816, jolloin Venäjän keisari vahvisti Suomen Palovakuutuskonttorin ohjesääntöehdotuksen. Ja tarpeeseen, sillä kyllä niitä taloja alkoi palaakin. Yleensä kylän rakennuksista syttyivät mystisesti vain ne, jotka oli palovakuutettu.
Vielä 1860-luvulla ei ollut vakuutusetsiviä, kun Rönnbacka kertoo puukkojunkkarien aikakaudesta Vuokosken kylällä. Kauhavan rumaa vallesmannia Adolf Hägglundia vastassa oli Juha Hullu-Jussi Huhtamäki, jonka tilan päärakennus paloi.
Neljä päivää palon jälkeen syttyi naapuritilankin rakennus, keskellä yötä. Mutta vaikka todistajanlausuntoja löytyi vastaan, molemmat isännät vapautettiin oikeudessa. Vakuutusrahoja ei kuitenkaan maksettu. Innoituksena oli ilmeisesti ollut vuotta aikaisemmin talonsa polttanut kauppias Kustaa Törne, joka vakuutusrahat saatuaan järjesti kunnon peijaiset.
Vuosien mittaan on poltettu niin työväentaloja kuin kivitalojakin vakuutusrahojen toivossa. Varsinkin sahanomistajien lentäväksi lauseeksi muodostui: ”Kyllä tulipalo aina konkurssin voittaa.”
Joskus 2000-luvun alussa yrittäjien Toyota Hiace -merkkisiä pakettiautoja paloi soramontuilla mystinen määrä, ja palaneeseen autoon oli usein vielä unohtunut firman kirjanpitokin. Traagisempi tapahtuma oli vuonna 2010 Tampereen Hämeenkadulla tahallaan sytytetty pizzeriapalo, petosyritys vaati kolme ihmishenkeä.
Vakuutusetsivän vaistot heräävät siinä kohdassa, kun Rönnbackan jo poliisina tapaama mummonpotkija ja laukunryöstäjä tekee sekavan vahinkoilmoituksen. Tyypillisiä epäluuloja herättäviä reaktioita ovat myös selkeään kysymykseen vastaamisen sijasta uhkailu lakimiehellä, vähemmistövaltuutetulla tai vakuutusyhtiön vaihtamisella.
Neljätoista vuotta vakuutusetsivänä toiminut Christian Rönnbacka kertoo karmivana esimerkkinä tapauksen, jossa maanviljelijä yritti selvitä talousahdingostaan sahaamalla sirkkelillä sormiaan ja varpaitaan, muka lehmän potkaisun seurauksena. Korvausten sijasta tuli tuomio törkeästä petoksesta.
Härskein oli puolestaan fysioterapeutti, joka väitti kaatuneensa Thaimaassa ja saaneensa aivo- ja kaularankavamman. Nainen tavoitteli 1,9 miljoonan euron korvauksia ja oli saanutkin jo osan, kunnes vakuutusetsivä varasi häneltä ajan fysikaaliseen hoitoon. Työkyvyttömäksi ilmoittautunut fysioterapeutti hoiti työn hienosti, kuten tuhat muutakin asiakasta sairauslomallaan.
Vielä makaaberimpi on klassikkokertomus kennelistä, jossa pentueeseen syntyi aina yksi kuollut koiranpentu. Kennelin pitäjä säilytti pakastimessa kuollutta pentua, jonka hän aina sulatti ja kävi näyttämässä eläinlääkärille.
Kommentoi Facebookissa