SUOMI 100 En tiedä tunnenko häpeää vai ylpeyttä ajaessani länsiautolla Oulun Seudun Ladailijoitten kokoontumistapahtumaan. Mietin hetken jätänkö kulkuneuvoni portin tuntumassa olevan koivun varjoon vai ajanko rohkeasti tapahtuman ytimeen. Päädyn jälkimmäiseen.
– Tänne vaan! Ei yksi länsiauto aatetta tahraa, neuvostohenkisiin asusteisiin pukeutuneet miehet viittovat naureskellen.
Pyöräytän ajopelini kahden kirkkaanpunaisen itäauton väliin, mutta huomaan heti tehneeni virheen. Ei ole mitenkään soveliasta sekoittaa pakkaa, joten pyydän anteeksi ja ajan oman ratsuni toiseen karsinaan. Mopoauton kaveriksi.
Tunnelma Ladojen keskellä on kuin punaisella torilla. Rouheasti rahiseva rammari suoltaa ilmoille mahtipontista neuvostomusiikkia ja jostain etäältä kuuluu myös kaksirivisen hanurin soitantaa. Samalla kun hämmästelen näkymää, tunnen helmoissani hennon nykäisyn.
Venäjän armeijan upseerilta näyttävä mies tarttuu kädestä ja johdattaa ajan patinoiman Ladan luo. Peräpohjolan ladamieheksi itsensä esittelevä nuorukainen polvistuu autonsa viereen, taputtaa sen kukkivaa kylkeä ja kehuu neukkuhirmunsa maavaran, raidevälin ja kestävän pohjapanssarin.
– Perhanan hyvä käyttöauto. Tiedätkös, että alkuperäinen 1200L on Ladan sielu. Nelisylinterinen kone jauhaa vireät 60 heppaa. Ja jos tuulet ovat suotuisat ja kuskilla riittää luonnetta, niin kyllä tällä komeat tolppaselfietkin saadaan.
Kiihtyvyys nollasta sataan on ladamiehen mukaan alle minuutti.
– Siinä ehtii mukavasti sytyttää tupakan ja vaihtaa soittimeen uuden kasetin. Huippunopeudeksi on luvattu 142, mutta käytännössä on viisainta pysytellä satasen pinnassa. Hiki irtoaa siinäkin vauhdissa, hyväntuulinen ladamies tietää kertoa.
Punakuorolaisten huumoria
Ladaharrastajien kokoontumisajoissa voi aistia aatteen hengen. Vaikka arki rullaa ilman jäsenkirjaa ja venäläisyys vilahtaa vain saunaillan juomissa, niin Ladan ympärille on kudottu aitoa neuvostonostalgiaa.
Autojen lisäksi asusteet, viirit ja jalot matkaeväät ovat näkyvä osa ladamiehen oheisrekvisiittaa. Porukasta löytyy lisäksi niitä, jotka nukkuvat yönsä Lada-merkkisissä lakanoissa ja kulkevat kalsareissa, joiden etumusta koristaa teksti: ”Laadukas järkivalinta!”
Tulen vakuuttuneeksi siitä, että Lada on yksi niistä harvoista ajopeleistä, joiden kohdalla voidaan puhua aidosta merkkiuskollisuudesta. Ladaharrastajat ovat tunnettuja myös veljellisestä talvisodan hengestään.
– Oli kyseessä auto- tai naisasiat, niin kaveria ei jätetä pulaan. Murheet huuhdotaan huumorilla ja mutkikkaimmissa asioissa otetaan käyttöön ladamiesten oma terapia. Sauna ja pullo venäläistä virvoitusjuomaa, porukan vakioliigaan kuuluva Jouko Jussila paljastaa.
Puheenjohtajana toimiva Jarno Alarauhio on ylpeä hymyllä ja hyvällä huumorilla valjastetusta ”punakuorostaan.”
– Tosikko ei pärjää tässä porukassa. Ladalla ajaminen on sen verran suurta viihdettä, että näissä piireissä on pakko pystyä nauramaan myös omalle peilikuvalleen, Jarno veistelee hymyillen.
Toveri Jussilan mukaan jokaisen Ladalla ajavan täytyy olla myös positiivisella tavalla hullu.
– Aito ladisti pystyy seisomaan saappaat savessa hienostohotellin eteisaulassa ja laulamaan ilme värähtämättä Vera Teleniuksen ”Miljoona ruusua!”
Pyykkikone vaihtui Ladaan
Oulun seudun ladailijoita kutsutaan leikkisästi Tervakaupungin kummeleiksi.
– Kerhomme syntyhistoriassa on lieviä piirteitä Kummeli-ohjelman sketsistä, jossa Ladojen ensimmäiset kokoontumisajot eivät olleet mikään yleisöryntäys. Sketsissä osanottajia oli kaksi, mutta meillä päästiin sentään kuuteen autokuntaan, kerhon ensimmäisen jäsenen viittaa myös kantava Jarno Alarauhio muotoilee hymyillen.
Vajaan kymmenen vuoden sisällä Alarauhion luotsaama joukko on kasvanut kohtuullisiin lukemiin. Aktiivijäseniä on 27 ja takapenkkitukijoita laskematon määrä. Valtakunnallisella tasolla jäsenmäärä on noin 450.
– Räjähdysmäistä kasvua lienee turha enää odotella, sillä Ladat alkavat olla myös harrastelijoiden keskuudessa harvinaisuus. Hyvät vietiin aikoinaan takaisin Venäjälle ja romuihin on turha tuhlata rupliaan.
Vaikka ladailu ei ole kuormitettu suurilla jäsenmäärillä, niin lajin harrastajat ovat kuitenkin alansa A-ryhmää. Kolmen Ladan ja yhden naisen mieheksi itseään nimittävä Jouko Jussila on yksi Oulun kerhon kantavista voimista.
– Kuulun perinteiseen ladaperheeseen, sillä meillä on aina ajettu idän ihmeellä. Ensimmäiset muistikuvani ajoneuvosta sijoittuivat aikaan, jolloin olin kaksivuotias. Siitä lähtien olen jaksanut ihannoida ja toimia neuvostoauton puolestapuhujana, ladamies Jussila kertoo.
Kestorakkaus Ladaan korostuu Jussilan kohdalla muun muassa siinä, että erottuaan puolisostaan mies vaihtoi omistamansa pyykkikoneen pihan perällä nuokkuneeseen Ladaan. Huomiota ja sympatiaa herättävä Lada on Jouko Jussilan mukaan kuitenkin ilmiö, joka jakaa edelleen kansan mielipiteet kahteen leiriin.
– Vihapuheiltakaan ei voi välttyä. Toiset puhuvat edelleen kommunistikärrystä, mutta onneksi valtaosa näkee Ladassa myös sen hyvät puolet. Rohkenenpa veikata, että harva länsiauto pyörähtää kolmenkymmenen asteen pakkasessa käyntiin ilman lämmitystä. Lada lähtee ja vieläpä yskähtelemättä.
Persoonallinen korjaussarja
Neuvostoautoiluun hurahtaneet vannovat Ladan nimiin. Heidän mukaansa Siperian kuoppaisille teille suunnitellussa ajoneuvossa ei ole mitään turhaa.
– Ladan toimintavarmuus lähtee yksinkertaisesta tekniikasta. Autoa ei ole pilattu sähkölaitteilla, hölynpölykomponenteilla eikä tehostimilla, ladamies Jussila ennättää kehua.
Konstailemattomuus näkyy Jarno Alarauhion mukaan myös konehuoneessa.
– Varaosia on helppo saada, joko lajitovereilta, rompetoreilta tai Venäjän kävijöiltä. Ja jos korjausta tarvitaan, siihen riittävät omat taidot ja pätkä rautalankaa. Hankalimmissa tapauksissa on otettava käyttöön lenkkiavain, ruuvimeisseli ja rulla ilmastointiteippiä, Alarauhio selvittää.
Vaikka persoonalliselle korjaussarjalle löytyy välillä käyttöä, niin automerkin innokkaat puolustajat korostavat kuitenkin Ladan kestävyyttä.
– Maavara ja jousitus ovat aivan ensiluokkaisia. Lada pääsee oikeuksiinsa ennen kaikkea huonokuntoisilla teillä. Mitä kurjemmat olosuhteet, niin sitä paremmin neuvostoauto rullaa. Tasaisemmilla osuuksilla kulku vaatii sen sijaan astetta enemmän kärsivällisyyttä, Oulun ladamiehet luonnehtivat naureskellen.
Lada autoisti Suomen
Vaikka idän ihmeen maantieominaisuudet eivät yllä ihan huippupisteisiin, niin Pekka Uusitalon mukaan Lada on lunastanut paikkansa asiointiautona.
– Kokemuksesta rohkenen sanoa, että Lada on yksi parhaimmista lähiliikenneajoneuvoista. Jos kuskilla riittää vain asennetta ja voimaa, niin aina löytyy myös parkkitilaa. Laatikkomaisen muotonsa puolesta Lada mahtuu nimittäin pieneenkin koloon, Uusitalo tietää kertoa.
Myös Ladoihin kohdistuva ilkivalta on alan harrastajien mukaan muita automerkkejä vähäisempää.
– Syytä emme lähde edes arvioimaan. Lieneekö taustalla kunnioitus vai sääli, mutta toistaiseksi olemme säästyneet suuremmilta murheilta.
Vaikka moni suomalainen hankki neuvostoauton aikoinaan ideologisista syistä, niin Ladan ansiosta Suomi kuitenkin autoistui. Asiakkaat eivät ostaneet imagoa, vaan kulkuneuvon. Lada on ollut ensimmäinen ja ainoa auto, johon suomalaisilla on ollut varaa.
Ladalla ajavat tietävät, että auto on tehty vastaamaan pohjolan armottomia olosuhteita.
– Ladalla tarkenee ajaa ilman karvahattua. Lisäksi alusta ja moottoritekniikka on rakennettu siten, että Lada liikkuu vielä silloinkin, kun muu maailma pysähtyy, Jarno Alarauhio hymähtää.
Vuonna 2012 Ladan maahantuonti päättyi, mutta neljä vuotta myöhemmin auto teki jälleen paluun, kun tamperelainen ManseMotors aloitti varaosien myynnin lisäksi merkin maahantuonnin.
- Oulun Seudun Ladailijat tavoitat tästä.
- Videolla Lada-mainos 1970-luvulta.
Kommentoi Facebookissa