ELÄMÄNMUUTOS Agrologiksi kouluttautunut Lasse Alasalmi, 41, on isännöinyt kotitilaansa vuodesta 2001 lähtien. Sukupolvenvaihdosta vauhditti isän sairastuminen.
– Kahdenkymmenen lypsävän maitotilaa oli jo pitkään pyöritetty maatalousyhtymän nimissä, mutta kun tilan toisena omistajana ollut setänikin halusi luopua, nukuin muutaman yön ja otin tilan nimiini.
Käytännössä Lasse sanoo siirtyneensä lypsytilan isännäksi suoraan koulunpenkiltä.
– Rehellisesti sanottuna en osannut kuvitella itseäni isännän saappaisiin. Olen ollut maataloudesta kiinnostunut, mutta isännyys ei ollut ihan ykkösvaihtoehto, Lasse luonnehtii.
Sukupolvenvaihdoksen jälkeen Lasse ryhtyi kehittämään kotitilaansa määrätietoisesti, mutta mahdollisimman pienin riskein.
– Olen aina pyrkinyt välttämään isoja investointeja ja sitä kautta tulevaa velkaa. Ensimmäiset viisi vuotta isännöin tilaa vanhan kaavan mukaan. Vasta vuonna 2006 parsinavetta vaihtui lypsyasemalla varustettuun pihattoon ja eläinmääräkin lisääntyi.
Kun kaikki pysähtyy suruun
Vielä tällä hetkellä Alasalmen pihatossa on noin 40 lypsävää ja nuorkarja. Nykyisessä elämäntilanteessaan Lasse ei uskalla ottaa kuitenkaan minkäänlaisia riskejä.
– En velan enkä jaksamisenkaan suhteen. Niin kipeältä kuin se tuntuukin, niin olen päättänyt lopettaa koko maidontuotannon ja hakeutua vieraan töihin.
Lasse perustelee isoa päätöstään muuttuneilla olosuhteilla. Isän äkillinen kuolema ja samaan aikaan myös omassa perheessä tapahtuneet elämänmuutokset loivat murheellisen varjon tilan ylle.
– Kaikki piti ajatella uudestaan ja surun keskellä tämä ei ole ollut helppoa, Lasse sanoo hiljaisena.
Vuoteen 2015 sijoittunut murhenäytelmä on Lassella edelleen tuoreessa muistissa. Isän kuolema murensi kerralla turvallisen ja tukevan elämänalustan.
– Isä oli tämän tilan kallio. Jaksamista heikensi entisestään myös oman perheeni hajoaminen. Liian paljon liian lyhyessä ajassa oli raavaallekin miehelle liikaa, Lasse kertoo avoimesti.
Uusi ura puhtaalta pöydältä
Reilun kahden vuoden ajan Lasse on hoitanut lypsykarjatilaansa käytännössä yksin. Onneksi samassa pihapiirissä asuva setä sekä naapurit ovat ojentaneet tiukan paikan tullen auttavan kätensä.
– Moittia ei voi myöskään paikallista lomitusjärjestelmää. Pikkuhiljaa arki on alkanut kantaa, mutta suunnitelmat ovat kuitenkin muuttuneet.
Vielä alkuvuodesta Lasse pohti varovaisesti jopa karjamäärän lisäämistä, mutta nyt tilanne on toinen.
– Tein pitkän ja perusteellisen välintilinpäätöksen ja päädyin lypsykarjasta luopumiseen. Päätös ei ole helppo, ei todellakaan. Muutos on suuri, mutta nyt on pakko ajatella myös omaa peilikuvaa, Lasse sanoo.
Vaikka navetta tyhjenee, niin elämä Alasalmen pihapolulla kuitenkin jatkuu. Hän jättää toki pienen takaportin sille mahdollisuudelle, että jatkaa tilaa esimerkiksi peltoviljelyn muodossa.
– Mutta tässä vaiheessa karja lähtee ja minä hakeudun vieraan leipiin. Aika näyttää, mistä löydän itseni, mutta verkot on heitetty vesille. Olen hakenut muun muassa Pelson vankilan navettaan työnjohtajaksi. Mutta olinpa sitten haalarihommissa tai salkku kädessä, niin elämä alkaa joka tapauksessa puhtaalta pöydältä, Lasse kuvailee toiveikkaana.
Kommentoi Facebookissa