ELÄMÄNTARINA Oululaisen kotimyyntifirma Evelacen perustajan, johtajan ja toiminnan keulakuvan, Eeva-Riitta ”Eve” Fingerroosin, 50, tie yrittäjäksi on omanlaisensa tuhkimotarina. Hän ei ole koskaan antanut näkövamman olla esteenä unelmilleen.
Ala-asteikäisenä sokeutunut Eve on aina ollut muiden mukana ja siellä missä tapahtuu. Sama toimintatyyli jatkuu edelleen.
– En ole koskaan ajatellut, mihin pystyn, vaan olen tehnyt sitä mikä on tuntunut mukavalle ja seurannut sydäntäni. Sokeus on osa minua, joten en ole tehnyt siitä rajoitetta enkä koe sitä myöskään minkäänlaisena juoksuhautana. Hyvällä mielikuvituksella ja näppituntumalla pärjää siinä missä näkevätkin, Eve luonnehtii.
Oulussa varttunut Eve ei ole aina ollut sokea.
– Synnyin näkevänä, mutta sairastuin kolmivuotiaana silmän suonikalvoston tulehdukseen. Silmääni ryhdyttiin korjaamaan leikkauksella, mutta hoitovirheen seurauksena tulehdus levisi myös vasempaan silmään. Seitsemänvuotiaana näin enää vain värit, hahmot ja valot, Eve selvittää.
Sokeutumisestaan huolimatta Eve ei jäänyt kuitenkaan arjen eikä elämän ulkopuolelle.
– Siitä saan kiittää vanhempiani. He eivät ole koskaan ylisuojelleet tai estäneet tekemästä ja kokeilemasta. Olen elänyt normaalin lapsuuden ja ollut muiden mukana, jopa rattikelkan ratissa. Näkövammasta huolimatta olen saanut kokeilla terveellä tavalla jopa rajojani ja tästä on ollut suunnattoman iso hyöty myös aikuisiällä.
Pettymysten läpikäyntiä
Myös opiskeluiden ja ammattihaaveiden suhteen Even unelmat ovat aina olleet yhtä isoja kuin näkevilläkin.
– Ja usein suurempiakin, sillä en ole koskaan edes halunnut mennä sieltä mistä aita on matalin. Pistekirjoitus valjastettuna hyvällä itsetunnolla on osoittautunut sokean parhaimmaksi täsmäaseeksi, Eve paljastaa naureskellen.
Varhaisnuoruudessa Eve joutui kuitenkin läpikäymään toinen toistaan suurempia pettymyksiä, joista isoimpiin lukeutui unelma-ammatin kariutuminen näkövammaisuuteen.
– Halusin lääkintävoimistelijaksi eli nykyiseksi fysioterapeutiksi. Kävin pääsykokeissa ja läpäisin jopa kaikki testit, mutta koulun ovi pysyi kuitenkin tiukasti kiinni. Hylky tuli näkövammani takia. Se oli todella suuri pettymys ja tuntui pitkään pahalle.
Ammattihaaveen kariuduttua Eve päätti pitää välivuoden ja ajatteli hakeutua Yhdysvaltoihin Philadelphiaan näkövammaisten collegeen.
– No, tämäkin unelma tyssähti siihen, että isäni päätti viedä minut päivän varoitusajalla silmäleikkaukseen Moskovaan. Haastattelu meni sivu suun, mutta onneksi ehdin hakea samoihin aikoihin myös datanomilinjalle Ouluun.
Moskovassa suoritettu silmäleikkaus oli kuitenkin matkan arvoinen, sillä operaation ansiosta Even näkökykyä saatiin hieman palautettua.
– Valitettavasti kahden seuraavan leikkauksen lopputulos ei ollut yhtä hyvä, sillä menetin loputkin näöstä. Olin tuolloin parikymppinen ja käytännössä täysin sokea. Valmistuttuani datanomiksi ja päästyäni Nokialle suunnittelijaksi, näin enää vain kirkkaat valot.
”Vedestä tuli paras kaverini”
Samaan aikaan kun Eve hankki elämän kannuksiaan IT-alalla, hän alkoi menestyä myös uimarina.
– Olen aina tykännyt uimisesta, mutta ensimmäinen kosketus lajin ihmeelliseen maailmaan tapahtui kuitenkin pikkutyttönä ja sattumien kautta. Kävin suurimman osan ala-asteesta Jyväskylän näkövammaisten koulua, jossa oli erittäin kannustava liikunnan opettaja. Hän otti minut heti ensimmäisestä päivästä lähtien siipiensä suojiin ja vei uimaan. Tykästyin lajiin ja vedestä tuli saman tien paras kaverini.
Eve liittyi uintiseuraan ja osallistui yhdeksänvuotiaana ensimmäisiin SM-kisoihinkin.
– Saalina oli hopeaa näkövammaisten aikuisten SM-kisoista, joten lähtölaukaus uralle oli hieman erikoinen, Eve paljastaa naureskellen.
Menestys altaassa sai kuitenkin jatkoa, sillä Eve on uinut muun muassa viidet paralympialaiset sekä osallistunut viisi kertaa MM-kisoihin. Päälajina hänellä oli 100 metrin perhosuinti.
– Olen kauhonut urallani 14 paralympiamitalia, joista kaksi on kultaa, kolme hopeaa sekä yhdeksän pronssia. Muistona on myös kolme MM-kultaa.
Päätös uintiuran lopettamisesta kuitenkin mietitytti, sillä Eve oli Sydneyssä olympiakomitean apurahauimarina.
– Olin niin sanottu palkkauimari, joten minun oli mietittävä tosi tarkkaan jatkosuunnitelmani. Heittäytyminen altaasta autotalliin ei ollut muutenkaan helppo rasti, sillä tykkäsin molemmista hommista tosi paljon. Ajattelin kuitenkin, että kun kutina alusvaatepuolelle on valtava ja haaveissa siinteli jopa oma brändi, niin nyt on oikea aika siirtyä seuraavalle tasolle. Perustelin päätöstäni myös sillä, että olenhan minä jo ehtinyt moneen kertaa uida altaan päästä päähän.
Muovikupit vaihtuivat pitsikuppeihin
Uintiuran lopetti kuitenkin bisnes, sillä ajan myötä Eve alkoi tuoda ulkomailta myös tavallisuudesta poikkeavampia alusasuja.
– Aluksi ostin niitä itselleni, mutta pian toin myös kavereilleni ja ei aikaakaan, kun laukuissa alkoi olla tuomisia myös ”kumminsiskonkaimoille”. Silloin ajattelin, että tämähän saattaisi kantaa ihan liiketoiminnaksi saakka.
Alusasuihin erikoistuneen Evelacen tarina lähti liikkeelle vuonna 1995 Even kotitalon autotallista. Samoihin aikoihin Eve sanoi itsensä irti myös Nokialta.
– Päätös oli iso ja kaikin puolin merkittävä, joten kysyin neuvoa myös isältäni. Hän sanoi, että ”tee mitä teet, mutta perusta kuitenkin oma yritys”. Otin vinkistä kopin ja isäni antama neuvo on edelleen kullanarvoisessa asemassa.
Vaikka alusasubisneksen myötä Eve astui aivan uuteen maailmaan, niin itse kotimyynti oli yritysjohtajattarelle kuitenkin tuttua. Eve tienasi muun muassa opiskelurahansa pitämällä Tupperware-kutsuja.
– Kotimyynti oli mukavaa hommaa ja erittäin opettavaista myös nykyistä toimenkuvaani ajatellen. Luonnollisesti sokea tuote-esittelijä aiheutti alkuvaiheessa pientä hämmästelyä. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun muovikupit vaihtuivat pitsikupeiksi, kukaan ei enää sen suuremmin ajatellut, että liivejä hypistelevä nainen ei näe edes sitä, onko huoneessa valot. Esittely tapahtui ensihetkistä lähtien rakkaudesta lajiin ja näppituntumalla, Eve luonnehtii hymyillen.
”Olen siellä missä tapahtuu”
Eve on luonut 25 vuodessa menestystarinan, mutta tätä tarinaa ei rakennettu kuitenkaan ihan perinteisin menetelmin.
– Ei todellakaan! Näkövamma ei ole minulle ongelma, mutta olen aina joutunut tekemään kaiken eteen tuplatyön. Onnekseni olen hyvin määrätietoinen, rohkea ja sinnikäs sekä valjastettu vielä luovuutta pursuavalla mielikuvituksella. En ole koskaan ajatellut, että ”en pysty tai en kykene”. Päinvastoin. Olen siellä missä tapahtuu ja myös siellä, missä minun ei edes oleteta olevan, Eve myöntää naureskellen.
Even määrätietoinen asenne korostuu erityisesti siinä, että sokeudestaan huolimatta hän tekee yrityksessään myös tuotesuunnittelua, valitsee kaikki materiaalit, kaavan- ja sauman rakenteet sekä myös värit.
– Jos olisin syntymäsokea, niin tilanne olisi erilainen. Olen kuitenkin sokeutunut lapsena ja muistan lapsuudestani esimerkiksi värit. Lisäksi minulle on kehittynyt erittäin tarkka näppituntuma eli herkät sormet. Näiden avulla ”näen” asioita ja tunnistan jopa kankaiden pienimmätkin virheet, Eve kertoo sormiaan heilutellen.
Even luotsaama Evelace on kasvanut vauhdilla. Vain neljä vuotta sen perustamisesta Eve rakennutti kotinsa yhteyteen oman ”alusasusiiven” ja vuonna 2004 toiminta oli jo kasvanut niihin mittoihin, että yritykselle nousi nykyiselle paikalleen Oulun Maikkulaan omat toimitilat. Viimeisin laajennus tehtiin vuonna 2007, jolloin varastotilat nousivat kahteen kerrokseen ja neliöiden määräksi piirrettiin yhteensä 1500.
– Tällä mennään tällä hetkellä. Meillä on upea ja ammattitaitoinen noin 150 jälleenmyyjän joukko sekä kuusi vahvaa osaajaa täällä paikan päällä. Olen tavattoman onnekas, että ympärilläni on supertehokas ykkösketju, Eve kiittelee vuolaasti.
Palkittu elämäntyö
Erityiskiitoksen Eve antaa myös aviomiehelleen, yrityksen kehitysjohtaja Andrus Rajaniemelle, jonka kanssa Eve kertoo lyöneensä vuonna 2006 myös bisneshynttyyt yhteen.
– Tiimityöskentelymme on tehokasta ja myös jatkoa ajatellen äärimmäisen tärkeää. Pidämme yllä korkeaa laatuvaatimusta, joten yksinomaan jo tämän takia on tärkeää, että rinnallani on myös niin sanotut ”näkevät silmät”.
Evelacen tuotteista peräti 70 prosenttia on tällä hetkellä heidän omaa tuotantoaan. Mallisto pitää sisällään 23 Evelace-tuoteperhettä naisille ja tytöille sekä neljä Adamen miehille ja pojille.
– Tuotteet tehdään pääsääntöisesti Kiinassa, mutta jonkin verran myös Thaimaassa ja Vietnamissa. Periaatteemme on, että vierailemme jokaisessa tehtaassa henkilökohtaisesti. Näin varmistamme laadun ja sen pysyvyyden korkeana.
Vaikka Even ja Andrusin arki täytyy hyvin pitkälle työstä, niin kalenteriin on merkattu kuitenkin yksi asia, josta pariskunta ei luovu.
– Harrastuksista rakkain on purjehdus, jolle pyhitämme kesäisin aina muutaman kuukauden. Vaikka vesillä olo on kivaa, niin emme me kuitenkaan koko aikaa aaltoja kesytä. Meillä on nimittäin salonki täynnä rintaliivejä eli töitä tehdään purjeveneessäkin, Eve paljastaa naureskellen.
Even hieno elämäntyö on huomioitu myös kansainvälisellä tasolla, sillä esimerkiksi vuonna 2000 Euroopan Unioni valitsi Even Vuoden vammaisyrittäjäksi.
– Nämä ovat hienoja kunnianosoituksia, joista olen tavattoman otettu. Olen kiitollinen myös siitä, että olen voinut antaa kasvot tavallisuudesta poikkeavammalle yrittäjyydelle. Sanomani on, että kun näkövammainen yrittäjä voi menestyä, niin kuka vaan voi tehdä unelmistaan totta. Kaiken takana on vahva tahtotila ja ennen kaikkea oma halu. Ei se haittaa, jos joskus tipahtaa maton reunalta lattialle. Sitten vaan noustaan pystyyn ja jatketaan. Myös rajojen kokeilu on suotavaa.
Kynnyksetön yritys
Rohkeasta rajojen kokeilusta kielii Even kohdalla myös se, että entinen ammattiuimari on kokeillut myös laitesukellusta.
– Niin ja minä olen meidän perheessä se, joka puhdistaa purjeveneen pohjan. Rajojen kokeilua se on tämäkin ja sokeana ei haittaa, vaikka vesi on joskus sameaakin, Eve veistelee.
Evelace on kotimyyntifirma, joka ei toimi verkostomarkkinoinnin tavoin. Jokaisella jälleenmyyjällä on taustalla oma yritys, mutta heidän koulutuksestaan vastaa hyvin pitkälle Evelace.
– Jos erotat rintaliivit housuista ja tykkäät tehdä töitä, tämä riittää. Kaikki muu me opetetaan, Eve lupaa.
Evelace on myös siinä mielessä kynnyksetön yritys, että myös jälleenmyyjien riveissä tällä hetkellä on yksi näkövammainen.
– Rajoitteet eivät ole tässä toiminnassa este. Kun palvelu tuodaan suoraan ihmisten luokse, niin aisti-, liikunta- ja toimintarajoitteisiakin jälleenmyyjiä tarvitaan koko ajan lisää. Meille on tärkeintä vain ihminen.
- Haastattelu on julkaistu aiemmin Meidän Suomi -lehdessä
Lue myös: Seppo menetti räjähdyksessä kätensä ja näkönsä – ”En anna rajoitteiden hallita elämääni”
Kommentoi Facebookissa