SOTAHISTORIA Kansallista veteraanipäivää vietetään Suomessa 27. huhtikuuta, se on juhlapäivä ja yleinen liputuspäivä. Lapin sota päättyi 27.4.1945, ja sotiin osallistuneita veteraaneja on edelleen elossa, vaikka rivit harvenevat.
Lapin sotaa kutsuttiin jälkeenpäin Lasten ristiretkeksi, sillä siihen osallistui nuoria varusmiehiä. Edellisenä vuonna solmitun Moskovan välirauhan ehtojen perusteella vanhemmat ikäluokat jouduttiin kotiuttamaan.
Aselepoehtoihin kuului myös saksalaisten joukkojen karkottaminen Suomesta. Entisistä aseveljistä tuli vihollisia, mutta aluksi vetäytymisestä pyrittiin neuvottelemaan sovussa. Saksalaisilla oli valmiina myös vetäytymissuunnitelma Operaatio Birke, jolla haluttiin suojata Petsamon nikkelituotanto ja Norjan rannikko.
Sopimukset rakoilivat, kun saksalaiset käynnistivät 15.9.1944 Suursaaren valtausyrityksen, operaatio Tanne Ostin. Se epäonnistui, ja puolet maihinnousujoukoista jäi vangiksi.
Suomen pohjoisia joukkoja komensi kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuo. Aseellisia välikohtauksia syntyi muun muassa, kun suomalaiset yrittivät estää siltojen räjäyttämistä. Tornion maihinnousussa iskettiin saksalaisten selustaan ja taistelut vaativat useiden sotilaiden hengen.
Saksalaiset pyrkivät viivyttämään vetäytymistä poltetun maan taktiikalla. Sen muistoksi on kansakunnan muistiin jäänyt Rovaniemen polttaminen. Lopulta huhtikuun 25. päivänä 1945 suomalainen kenttävartio ilmoitti viimeisten vuoristoarmeijan sotilaiden poistuneen Norjan puolelle.
Seuraavana iltana lähetettiin partio tarkastamaan asiaa. Se jakautui kahdeksi ryhmäksi, toinen jatkoi Norjan rajalle ja toinen kohti kolmen valtakunnan rajapyykkiä Kilpisjärvelle. Edesmennyt kotiseutuneuvos Pekka Oilinki on kirjannut pioneeri Antti Poikolan tarinan. Utajärven Niskakylästä kotoisin ollut nuorukainen oli astunut asepalvelukseen jatkosodassa vain 17-vuotiaana.

Partio saapui perille ja Poikola kertoo matkan huipentumasta:
”Meitä oli kaikkiaan toistakymmentä miestä. Aamuyöllä kiipesin parin aseveikon kanssa tikkaiden avulla korkean rajapyykin päälle. Kiinnitin partionjohtajana toimineen kapteeni Valkosen repusta otetun Suomen lipun jonkinlaiseen karahkaan, josta saatiin lippusalko. Yksi meistä piti salkoa pystyssä, ja toisen toverini kanssa sidoin sen rajapyykin päällä olevaan kivikolmioon, siihen, jonka sivuissa on maiden vaakunat. Lipunnoston jälkeen partio ampui kolme kunnialaukausta.”
Poikola harmittelee, että heillä ei ollut mukanaan valokuvaajaa, valoa olisi kevätyössä riittänyt. Päivällä järjestettiin paikalle parempi lippu salkoineen sekä ryhmä lumipukuisia sotilaita TK-miesten ottamaan valokuvaan. Alkuperäinen lipunnostaja ei ollut mukana, joten tapahtuma muistuttaa kuuluisaa amerikkalaista valokuvaa Iwo Jimasta.
Mutta alkuperäinen lippu on kuin onkin ikuistettu. Vuonna 1925 syntynyt Jokioisista kotisin ollut Kaarlo Kalle Ojala oli tehnyt omin päin ja yksin Saanan ympäri tiedusteluhiihdon. Pauli Ojala löysi pappansa albumeista kyseisen kuvan. Lapin sodan viimeinen hiihto päättyi, kun komppanianpäällikkö käski nuoren sotilaan jatkaa matkaa esikuntaan asti. Siellä komentaja otti viestin vastaan ja tarjosi konjakkiryypyn.
Kilpisjärven lipunnostajan Antti Poikolan sota ei ollut vielä ohi. Hän jatkoi Lapissa miinanraivaajana ja haavoittui hyppymiinan räjähdyksessä heinäkuussa 1945. Muistoiksi jäivät elinikäinen vamma ja 2. luokan vapaudenmitali.

Kommentoi Facebookissa