MAATALOUS Toholammilla sijaitsevalla Markku ja Mika Brandtin maidontuotantotilalla on juhlistettu jo useampaan otteeseen hyvätuotoksista karjaa. Tilan energiakorjattu maitotuotos on tällä hetkellä reilut 12 600 kiloa ja tuotostaso on edelleen nousujohteinen.
– Toki keskituotosta on vara nostaa ja parantamisen varaa löytyy muutenkin, mutta olemme kuitenkin erittäin tyytyväisiä. Varsinkin kun ottaa huomioon, että lähdimme liikkeelle käsityövaltaisesta parsinavetasta ja kahdeksasta tuhannesta maitokilosta, veljekset taustoittavat.
Markku ja Mika ovat isännöineet kotitilaansa maatalousyhtymän nimissä vuodesta 2000 lähtien. Ennen lopullista sukupolvenvaihdosta veljekset työskentelivät seitsemän vuoden ajan niin sanotussa perheyhtymässä.
– Äidin kuoltua perustimme maatalousyhtymän, jossa olivat mukana myös isä ja sisko. Näin saimme pidettyä hommat kasassa, lehmät lypsettyä ja tilan muutenkin toimintakuntoisena.
Vahvaa yhteistyötä tarvittiin jatkossakin, sillä vain vuosi tilan emännän kuolemasta Markku joutui vakavaan työtapaturmaan.
– Oikea käteni puristui viljasiilon ruuviin sillä seurauksella, että käsi jouduttiin kyynärvarren kohdalta amputoimaan, Markku muistelee.
Toimeentulo useammasta lähteestä
Elämä pysähtyi ja myös maamiehen hommat jäivät hetkiseksi aikaa tauolle.
– Yksikätisenä oli keksittävä muuta puuhaa, joten innostuin opiskelemaan koneinsinööriksi. Taustalla oli metallisepän koulutus ja vahva kiinnostus koneisiin, joten insinöörikoulutus oli hyvin luontainen siirtymä seuraavaan elämänvaiheeseen.
Vahvan tahtotilan ja perheensä tukemana Markku palasi takaisin kotitilansa töihin. Tila oli kuitenkin sen verran vaatimaton, että toimeentulo oli hankittava useammasta eri lähteestä.
– Niinpä maidontuotannon ohella pyöritimme myös maatilakorjaamoa ja siinä sivussa harjoitimme pienimuotoista urakointia. Töitä riitti, mutta toimintojen hajauttaminen löi samalla jarrua itse maidontuotannon kehittämiselle. Niinpä teimme tarvittavan korjausliikkeen ja keskitimme voimavaramme navettapuolelle. Lypsyssä oli tuolloin 22 lehmää, veljekset kertovat.
Vuonna 2010 Markku ja Mika nostivat maidontuotannon uudelle tasolle ja tekivät vanhaan parsinavettaan tervetulleen laajennuksen. Tämän myötä lypsävien määrä nostettiin kolmeenkymmeneen ja myös hiehoille saatiin lisätilaa.
– Laajennus toimi hyvänä johtotähtenä tulevaan, sillä suunnitelmissa oli kokonaan uuden navetan rakentaminen. Ajatus robottipihatosta kypsyi kuitenkin pikkuhiljaa, sillä ennen lopullista päätöstä oli kehitettävä karjaa ja kasvatettava peltoalaa.
Laatu ei synny yhdessä yössä
Brandtin lypsykarjatilalla siirryttiin robottilypsyyn vuonna 2015, kun tilalle valmistui ajan mukainen pihattonavetta. Alun alkaen veljekset suunnittelivat robotin sijaan lypsyasemaa, mutta päätyivät lopulta yhden robotin yksikköön.
– Täytyyhän sitä jossakin vaiheessa tarttua nykyaikaan. Robottilypsyyn siirtyminen hieman hirvitti, sillä emme ole koskaan olleet tekniikankaan suhteen etulinjan miehiä. Mutta, nyt ollaan menossa mukana. Viiden vuoden aikana navettaa on automatisoitu monin eri tavoin.
Veljekset ovat hankkineet muun muassa kuivituskoneen, rehunsiirtäjän ja lietteen automaattinen separointikin on aloitettu hiljattain. Kannattavuuslaskelmia on tehty jopa toisesta robotista.
– Tällä hetkellä luvut eivät puolla laajennusta, joten tehostamme toimintoja näiden seinien sisällä. Vaikka eläinaines on hyvä ja tuotoksetkin kohdillaan, niin aina löytyy parantamisen varaa.
Pihaton tarjoamat tilat, olosuhteet ja toimintamalli ovat veljesten mukaan suorassa yhteydessä eläinten hyvinvointiin ja sitä kautta tuotoksiin.
– Laatu ei synny kuitenkaan yhdessä yössä eikä myöskään ilman työtä ja tuuria. Onnistumisen eteen tarvitaan jatkuvaa huolellisuutta ja seurantaa. Ongelmiin ja epäkohtiin tulee puuttua heti, joten oma kokemuspohja on tämän työn tärkein tien viitoittaja.
- Haastattelu on julkaistu aikaisemmin Suomalainen Maaseutu -lehdessä
Lue myös: Aki lähti 15-vuotiaana lomittajan apupojaksi – ”En ole koskaan vieroksut likaisia saappaita”
Kommentoi Facebookissa