MAATALOUS Alavieskalaiselle Aki Mäkelälle, 27, työ karjan parissa on kotoa opittu taitolaji.
– Navetta on maajussin paras yliopisto. Päivääkään ei mene, etteikö kotiin tuomisina ole jotakin uutta. Se voi olla oppi, idea tai jopa täysin uusi työtaito. On hienoa huomata, että tutussakin toimessa voi koko ajan kehittyä.
Kalajoen Käännän kylässä, pienellä lypsykarjatilalla varttunut Aki sanoo omaksuneensa jo pikkupoikana maaseutua kunnioittavan ajatusmallin.
– En ole koskaan pelännyt työtä, likaisia saappaita enkä pitkiä päiviä. Päinvastoin. Arvostus näitä omaa tilaansa luotsaavia arjen sankareita kohtaan on vain ajan myötä jalostunut entisestään. Maatalous, olipa tuotantomuoto mikä tahansa, on taitolaji, joka vaatii tekijältään valtavan ammattitaidon lisäksi myös pyyteetöntä sitoutumista.
Akista ei tullut kuitenkaan kotitilansa jatkajaa, vaikka innostus maamiehen töihin olikin jo olemassa. Velipojat ilmaisivat kiinnostuksensa tilanpitoon sen verran varhain, ettei maidontuotannon jatkuvuutta tarvinnut miettiä.
– Veljekset jäivät tilalla ja minä suuntasin kulkuni lukioon. Valkolakin saatuani menin armeijaan, jossa hommasin itselleni rekkakortin. Suunnitelmissa oli hakeutua rekkamiehen hommiin, mutta kaikki halusivat ratin taakse kokeneen kuljettajan. Niinpä nostin tämän haaveen kohdalla kädet pystyyn, siirryin eteenpäin ja ryhdyin lomittajaksi.
”Kiire on unohdettava”
Aki ei siirtynyt lomittajaksi ihan pystymetsästä, sillä nuorukainen otti tuntumaa lomitushommiin jo 15-vuotiaana.
– Olin lomittajana toimineen veljeni mukana, joten apupojan roolissa pääsin näkemään työn todellisen luonteen. Mielenkiinto alaan jäi kuitenkin kytemään, joten heti armeijan jälkeen lomitin muutaman kuukauden ajan Kalajoella ja sen jälkeen lähdin Kainuuseen.
Pesti Kajaanissa jäi kuitenkin yhdeksän kuukauden mittaiseksi, sillä Kalajoen lomatoimenjohtaja Hanna Nikupaavo soitti ja tarjosi alueellaan vakituista lomittajan paikkaa.
– Tartuin saman tien haasteeseen ja sillä tiellä ollaan. Olen todella tyytyväinen, sillä työ lomittajana on todella mielenkiintoista ja mukavaa, Aki luonnehtii kiitollisena.
Maatalouslomittajana Aki sanoo olevansa paljon vartija, sillä työ tiloilla ei ole pelkästään karjanhoitoa.
– Vaihtelevampaa ammattia on vaikea nimetä. Myös henkilökohtaisesti olen ottanut sen linjan, että minut saa laittaa kaikenlaisiin navettoihin ja työtehtäviäkään en valikoi. Hoidan karjan ja konehommat, teen apeseokset ja korjaan tarvittaessa jopa lantaraapat. Ja sitä mitä en heti osaa, niin opettelen.
Aki pitää myös tärkeänä, että lomittajalta löytyy kaiken muun lisäksi sosiaalisia vuorovaikutustaitoja.
– Kuunteleminen on osa työtä. Niin kiire ei saa olla, etteikö töiden jälkeen olisi aikaa pysähtyä ja puhua tärkeimmät pois.
Sorkkavaivoihin reagoitava nopeasti
Karjanhoidon ammattilaisena Aki sanoo olevansa erittäin kiinnostunut myös tuotantoeläinten sorkkahoidosta.
Kuluvan vuoden helmikuusta lähtien Aki on ollut mukana kalajokisen eläinlääkäri Viljar Sedrikin perustamassa Lehmätiimissä ja perehtynyt tätä kautta sorkkahoidon saloihin.
– Hoitomuoto tempaisi kerralla mukaansa. Olen todella innostunut ja myös tiedonjanoni on sammumatonta. Käytännössä olen hankkinut tietoa kaikin mahdollisin tavoin, kahlannut netissä, kysellyt, kuunnellut ja omaksut. Lisäksi hankimme kahden muun tiimiläisen kanssa muutaman muovisäkillisen teurassorkkia ja ryhdyimme harjoittelemaan. Alussa teimme myös ilmaisia tilakäyntejä, jotta saimme aitoa tuntumaa hoitotyöhön.
Vaikka Aki sanoo olevansa sorkkahoitajana vielä harjoitteluvaiheessa, niin hoitomuodon tarpeellisuus on tullut kuitenkin jo nähtyä.
– Sitä mukaa kun navetat muuttuvat, sorkkavaivatkin muuttavat muotoaan. Valitettavasti pihatto kuluttaa sorkkia ja yleisin sorkkavika on valkoviivan repeämä. Myös kantasyöpymät ovat yleisiä ja johtuvat usein likaisten ritilöiden mukana tuomasta kosteudesta.
Akin mukaan karjan sorkkavaivoihin tulee reagoida kuitenkin nopeasti, sillä ontuva lehmä näkyy herkästi myös kukkarossa. Juuri tämän takia Lehmätiimin käytössä on myös kasattavalla telineellä varustettu akuuttiauto, jonka tavoitteena on suorittaa hoitokäynti 48 tunnin sisällä toimeksiannosta.
– Tiimin toinen auto on varustettu vastaavasti järeämmällä kalustolla, jolla voidaan hoitaa turvallisesti ja ennen kaikkea tautivapaasti isompi eläinmäärä.
Sorkkahoitajana Aki pitää tärkeänä, että jokaiselle lehmälle tehtäisiin ennaltaehkäisevä sorkkahoito vähintään kaksi kertaa vuodessa.
- Haastattelu on julkaistu aikaisemmin Suomalainen Maaseutu -lehdessä
Kommentoi Facebookissa