MAATALOUS Kestilässä, Ay Kangas-Niirasen lypsykarjatilalla tehtiin vuonna 2014 odotettu vallanvaihto, kun ohjaksiin tarttuivat perheen siskokset, Anna ja Satu Niiranen.
Metsätalousinsinööriksi opiskellut Anna sekä agrologin (AMK), seminologin ja ammatillisen aikuisopettajan koulutuksen saanut Satu sanovat tehneensä kuitenkin pehmeän laskeutumisen maatalousyrittäjyyteen.
– Auttelimme tilan töissä viikonloppuisin ja loma-aikoina, joten tiesimme mihin olimme ryhtymässä. Toki hyppy kiireapulaisesta itsenäiseksi maatalousyrittäjäksi oli omalla tavallaan iso, mutta onhan meitä tässä kuitenkin kaksi perhettä jakamassa niin työt kuin vastuunkin.
Sukupolvenvaihdoksen aikoihin Kestilässä sijaitsevalla tilalla oli vajaat viisikymmentä lehmää, 90 hehtaaria peltoa vuokramaineen sekä työläs parsinavetta.
– Teimme kuitenkin heti realistisen toimintasuunnitelman ja asetimme selkeät tavoitteet. Aluksi oli hankittava lisää peltoa ja vasta sen jälkeen oli vuorossa uusi navetta.
Kolmessa työntäyteisessä vuodessa siskokset saivat kasvatettua peltohehtaarit vuokramaineen noin sataan kahteenkymmeneen ja tilarakenteen muutenkin sille tasolle, että pystyivät rakennuttamaan uudet tuotantotilat. Pellon tekoa on edelleen jatkettu ja tällä hetkellä alaa on 160 hehtaaria vuokramaineen sekä 50 hehtaaria sopimusalaa.
– Alun alkaen suunnittelimme kahta erillistä navettaa, toinen lehmille ja toinen nuorkarjalle. Luovuimme kuitenkin ajatuksesta, yksinomaan jo kustannussyistä, siskokset taustoittavat.
Automaatio vapauttaa työtunteja
Marraskuussa 2017 Kankaan tilalla otettiin käyttöön kahden lypsyrobotin pihatto. Lehmäpaikkoja avaimet käteen toteutetussa navetassa on 144.
– Tämä on meidän näköisemme kokonaisuus, pohjaratkaisultaan selkeä, yksinkertainen ja hyvin pitkälle automatisoitu. Halusimme lisäksi, että kaikki eläimet ovat yhtenäisessä tilassa.
Kolmen vuoden käyttökokemus on osoittanut myös automaation puoltavan paikkaansa. Suunnittelussa edettiin ruokinta edellä ja hankittiin Lely Vector -ruokintajärjestelmä, joka hoitaa automaattisesti ruokinnan, mittaa pöydällä olevan rehun tason ja jakaa tarvittaessa lisää.
– Tämä on todella tehokas, luotettava ja samalla myös työtunteja vapauttava työkaveri, Satu ja Anna kehuvat.
Ruokintarobotin etuihin siskokset nostavat myös tarkan seurantamahdollisuuden sekä alhaisen hukkarehun määrän.
– Olemme laatineet ja syöttäneet tietokantaan viisi erilaista apereseptiä. Näin voimme huomioida ruokinnassa eri eläinryhmät. Lisäksi ohjelmistoon on syötetty kaikki käytettävät rehut ja niiden hinnat, joten samalla pystymme seuraamaan myös kustannuksia.
Hiiliviljelyn pilottitila
Vaikka apeseokset pyritään pitämään komponenteiltaan mahdollisimman yksinkertaisina, niin laadun suhteen tilalla ollaan kuitenkin hyvin tarkkoja. Ruokinnan automatisointi antaa mahdollisuuden myös erilaisiin komponenttikokeiluihin.
– Viljelyksessä on tällä hetkellä muun muassa hernekauraseosta ja mielenkiintoista olisi kokeilla myös typpeä sitovaa rehuvirnaa.
Vaikka ruokinta ja sen onnistuminen on edelleen taitolaji, niin ruokintajärjestelmän myötä apeseos pysyy tasalaatuisena ja myös virheiltä säästytään.
– Kone ei erehdy, siskokset muistuttavat.
Niirasen siskokset ovat mukana myös Valion järjestämässä Hiiliviljely-pilottihankkeessa. Siskoksilla on mukana pilotissa reilut kymmenen hehtaaria monivuotista nurmea.
– Ideana on muun muassa tehostaa sellaisia viljelytoimenpiteitä, jotka lisäävät hiilen varastoitumista maaperään. Olemme yksi pilottitiloista ja takana on ensimmäinen kesä.
Osallistuminen pilottihankkeeseen ei vaadi siskosten mukaan mitään valtavia muutoksia toimintamalleihin.
– Onnistunut lopputulos syntyy loppujen lopuksi pienillä asioilla. Nurmi uusitaan aina kesällä ja pelloille jätetään pidempi sänki. Lohkoille ei suoriteta myöskään syyskyntöä, vaan säilytetään olemassa oleva kasvipeite. Aika näyttää miten onnistumme, mutta edessä on kuitenkin mielenkiintoinen ja opettavainen matka hiiliviljelyn saloihin.
- Haastattelu on julkaistu aikaisemmin Suomalainen Maaseutu -lehdessä
Kommentoi Facebookissa