Löytöeläinkoti on täynnä joulun ihmeitä – ”Lahjoista paras on turvallinen olotila”

LEMMIKIT Kollipoika Lemmy, 5 vee, on Raahen Löytöeläinkodin virallinen portinvartija. Tai ainakin sen pestin hän on itselleen ottanut. Seurallinen ja hellyyden kipeä Lemmy-poika ei pelkää tulijoita, ei tuttuja eikä tuntemattomia.

Päinvastoin. Paksuposkinen kissaherra on poikkeuksellisen sosiaalinen. Löytiksen vastuuhenkilönä toimiva Sonja Kultala hymähtää jaloissa kiehnäävälle Lemmylle ja sanoo kollipojan olevan erinomainen esimerkki siitä, mitä turvallisuuden tunne tuo mukanaan.

– Kun kupissa on ruokaa, kopissa lämmin peti sekä ympärillä paljon rakkautta, niin lopputulos on tässä, Sonja huokaa kiitollisena.

Lemmy on yksi Raahen Löytöeläinkodin seitsemästä asukkaasta. Hurmurin tarina poikkeaa hieman totutusta, sillä hän, samoin kuin Lemmyn paras ystävä, James, kuuluvat niin sanottuihin kodinvaihtajiin.

Lemmy ja hänen vuotta nuorempi lajitoveriedustaja James ovat lähtöisin samasta kodista, mutta eri pentueesta. Pojat ovat kuitenkin kasvaneet yhdessä ja hitsautuneet tätä kautta toisiinsa myös ystävinä. Sonjan mukaan Lemmy ja James ovat kuin toistensa varjot.

– Lemmy on kaksikon rohkeampi osapuoli ja tienraivaaja. Ja kun reitti on selvä ja turvallinen, niin arkatassu Jameskin on valmiina seikkailuihin, Sonja kuvailee naureskellen.

Taustat huomioon ottaen Sonja pitäisi tärkeänä, että kissaherrat saisivat myös jatkossa elää ja olla yhdessä.

– He ovat hyvätapaisia ja kilttejä poikia. Vaikka taustalla on epävarma elämänvaihe, niin turvaton arki ei jättänyt kaveruksille kuitenkaan suurempia traumoja. Pojat olivat siinä määrin onnekkaassa asemassa, ettei heidän tarvinnut kokea niin sanottua kulkukissan elämää.

Riikka Mannila ja Sonja Kultala ovat iloisia, että joulun aikaan löytöeläinkotia muistetaan runsailla lahjoituksilla. – Ihmiset tekevät meille joulun, kaksikko kiittelee. (Kuva Anne Anttila)

Sympaattinen kulkuri

Marraskuun alussa löytöeläinkodille tuotu Hyrrä sen sijaan on kokenut myös kulkurin elämää. Reissussa rähjääntynyt, takkuturkkinen ja repalekorvainen Hyrrä ei ollut kuitenkaan ulkoisesta olemuksestaan huolimatta villiintynyt.

– Tämä oli iso yllätys, sillä kulkukissat ovat lähes poikkeuksetta kipakkaluonteisia tai ainakin jollakin tavalla rauhattomia. Hyrrä sen sijaan on ollut alusta lähtien sympaattinen ja valtavan huomionkipeä. Vain siinä vaiheessa, jos poika ei saa mielestään tarpeeksi huomiota, saattaa kapinahenki nostella päätään. Hyrrän kohdalla ei voida siis puhua rapsutuskiintiöstä, Sonja paljastaa.

Värikkäistä taustoistaan huolimatta Hyrrä soveltuu mitä parhaiten tavalliseksi, mutta ennen kaikkea rakastetuksi kotikissaksi. Kulkurina elellyt Hyrrä on kuitenkin sen verran äijä, että hän viihtyy mieluummin yksin kuin samaa sukupuolta olevan lajitoverinsa kanssa.

– Mutta sen sijaan tyttökissat ja mieluummin nuoret sellaiset saavat Hyrrästä mukavan kaverin. Tässä tapauksessa kulmakunnan komein kolli ei viihdy puumien seurassa, Sonja paljastaa naureskellen.

Löytöeläinkodin asukkaisiin kuuluva kissaherra James on ujo kodinvaihtaja. (Kuva Anne Anttila)

Takana kiireinen vuosi

Rannikon 4h-yhdistyksen alaisuudessa toimivalla Raahen löytöeläinkodilla on takanaan kiireinen vuosi. Löytökissojen määrä on ollut edellisvuotta korkeampi, sillä kuluneen vuoden aikana löytiksen kautta on saanut uuden kodin lähes 70 karvatassua.

Yhdistyksen toiminnanjohtaja Riikka Mannilan mukaan määrän kasvu on suorassa yhteydessä ihmisten lisääntyneisiin ongelmiin.

– Kun ei ole työtä eikä rahaa, niin valitettavan usein perheen kärsimysnäytelmästä saavat osansa jopa lemmikit. Myös ihmisten yleinen välinpitämättömyys on lisääntynyt. Lemmikkejä otetaan hetken mielijohteesta, ajattelematta sitä, että lemmikki ei ole lelu, joka jätetään esimerkiksi kesälomien päätteeksi oman onnensa nojaan.

Surullisten kesäkissatapausten lisäksi nykyään esiintyy myös ilmiö, jossa oma kissa hylätään ja tuodaan ”löytökissana” löytöeläinkodin hoivaan.

– Nämä tapaukset eivät ole harvinaisuuksia meidänkään alueella. On todella surullista, että lemmikkiä kohdellaan kuin kertakäyttöesinettä. Näiden kohdalla ei voi olla miettimättä, minkälainen ihminen pystyy hylkäämään inhimillisen ja tuntevan kissapoloisen, toiminnanjohtaja Mannila pahoittelee.

Toiminnanjohtaja Riikka Mannila sanoo löytökissojen määrän myös Raahessa nousseen edellisvuodesta. – Yhteiskunnallinen levottomuus heijastuu myös eläinpoloisiin. (Kuva Anne Anttila)

Sijaiskoteja tarvitaan

Raahen löytöeläinkodilta löytyy petipaikat 66 kissalle, mutta tarpeen vaatiessa majoitukseen voidaan ottaa reilut 70. Oman helpotuksensa tilanteeseen tuo myös kymmenkunta sijaiskotia, jotka pystyvät tarpeen vaatiessa huostaan ottamaan myös haasteellisimmat hoidettavat.

– Tällä hetkellä olemme onnekkaassa asemassa, sillä lähes kaikki löytökissat ovat saaneet tai saamassa uuden ja rakastavan kodin. Sijaiskoteja kuitenkin tarvitaan, sillä aina syksyn tullen löytiksen tiloissa tulee tunnetusti olemaan tunkua.

Joulua Raahen löytöeläinkodissa vietetään entiseen tapaan rauhallisissa tunnelmissa.

– Tunnelmasta vastaavat ihanat vapaaehtoistyöntekijät. He loihtivat Hyrrälle, Lemmylle, Jamesille ja muille asukeille onnellisen joulun.

Luvassa on herkkuja, kivoja leluja ja paljon rapsutuksia.

– Ja jos pojatkin muistavat pysyä kilttinä, niin eiköhän se joulupukkikin kopistele paikalle, toiminnanjohtaja Mannila hymähtää arvoituksellisesti.