YRITYS Etelä-Pohjanmaalla, noin 300 asukkaan Kouran kylällä sijaitseva maailman suurin potkukelkkatehdas on varautunut lumettomiin talviin kehittelemällä sulien kelien menopeliksi potkupyörän.
– Pitkäjänteinen ja luova tuotekehittely on pitänyt tämän aluksen kurssissa. Maailma, ihmiset ja arki eivät ole enää sama kuin 90 vuotta sitten, joten potkukelkan rinnalle on ollut pakko kehitellä myös pyörällisiä liikkumisvälineitä, E.S. Lahtisen toimitusjohtaja Mika Lahtinen kertoo.
Muuttuneista olosuhteista huolimatta E.S. Lahtinen valmistaa vuositasolla edelleen noin 9 000 potkukelkkaa. Valikoimassa on muun muassa matalaa lasten kelkkaa, autoon mahtuvaa pilkkikelkkaa sekä suosittua urheilukelkkaa Kicksparkia.
Eslan potkukelkkojen kotimaisuusaste on parhaimmillaan noin 85 prosenttia ja kelkat valmistetaan edelleen hyvin pitkälle käsityönä. Muita tuotteita Esla-perheessä ovat muun muassa potkulaudat, rollaattorit ja keinutuolit. Kaikki Esla-tuotteet ovat avainlipputuotteita.
Kauppareissujen apuväline
E.S. Lahtisen yritystarina sai alkunsa lokakuussa 1928, jolloin Lahtis Sampaksi nimetty Erkki Samuli Lahtinen allekirjoitti sopimuksen Indian-moottoripyörien edustamisesta. Aluksi liikeidea kattoi moottori- ja polkupyörien myynnin sekä kaikenlaisten koneiden korjauksen.
– Paapan ensimmäinen investointi oli 80 kilon alasin, joka tuotiin tontille jo ennen pajan rakentamista. Investointi oli kaikin puolin onnistunut, sillä alasin on edelleen käytössä, Sampan pojanpojanpoika Mika Lahtinen taustoittaa hymyillen.
Itse potkukelkkojen sarjavalmistus alkoi viisi vuotta myöhemmin, mutta siihen saakka sepät olivat tehneet kelkkoja yksittäiskappaleina. Toimitusjohtaja Lahtisen mukaan potkureiden taustalla on hyvin sympaattiset lähtökohdat.
– Samppa näperteli ensimmäisen potkurin omalle Sanna-vaimolleen kauppareissujen apuvälineeksi. Pian Sannasta tuli puolivahingossa yrityksen ensimmäinen pr-nainen, sillä myös muut kyläläiset halusivat samanlaisen rahtipelin. Ja niinhän siinä kävi, että Sannan kauppamatkat muuttuivatkin myyntimatkoiksi, sillä varsin usein hän palasi asioiltaan kävellen, kun potkuri ostettiin kauppareissulta alta, toimitusjohtaja tietää kertoa.

Kokeilunhaluinen ideanikkari
Kiitos sympaattisen Sannan ja hänen asiakkaille tarjoamiensa kahvien, liukaskulkuisten potkukelkkojen sarjavalmistus alkoi vuonna 1933. Sarjavalmistuksen mahdollistivat myös Sampan itse suunnittelemat ja rakentamat erikoiskoneet.
– Idearikas ja kokeilunhaluinen Paappa oli monella tavalla aikaansa edellä. Itse opiskelemalla hänestä kehittyi taitava koneenrakentaja, sillä hän keksi käyttää näissä erikoisvempaimissaan muun muassa moottoripyöristä purettuja osia. Vielä 2000-luvulla meillä oli käytössä vannesaha, joka oli koottu aikoinaan kuuluisan T-Fordin osista, Mika taustoittaa.
Viralliselta koulutukseltaan Samppa Lahtinen oli ”keisarillisen höyrypannuja koskevan asetuksen mukainen koneenkäyttäjä”. Tästä oli hyötyä, kun pajaan rakennettiin vanhasta veturista höyrylokomobiili. Sitä lämmittämällä saatiin katossa olevat valta-akselit pyörimään ja remmivälityksellä kaikki koneet toimimaan. Sähköt Kouran kylään saatiin vasta vuonna 1947. Siihen saakka oli tultava toimeen höyryvoimalla ja muilla konsteilla.
– Potkukelkan jalas on jousiterästä ja sen työstäminen vaatii paljon voimaa. Niinpä siinä on kysytty välillä jopa miehistä voimaa, sillä pula-aikana työstäminen on tapahtunut ihan lihasvoimin.
Kelkkoja valmistettiin liukuhihnatyönä 1960-luvulle, jonka jälkeen siirryttiin luontevasti yksilölliseen kokoamiseen.
Kahdeksankymmentäluvun kultavuodet
E.S. Lahtinen on ollut jo 1960-luvulta lähtien potkukelkkojen markkinajohtaja. Potkukelkkojen osalta kultavuodet ajoittuvat 1980-luvulle saakka ja huippuvuosina Kouran kylältä lähti maailmalle peräti 63 000 potkuria.
– Nykyään vuosittainen kappalemäärä pyörii noin yhdeksässä tuhannessa. Määrää pudotti rajusti niin sanottu hiekoituslaki, joka näkyi potkuripuolella heti 1980-luvun alussa. Vanha sanonta; jalakset ja hiekka eivät sovi koskaan yhteen, pitää edelleen paikkansa.
Juttuvinkki: Konkurssi vei suuryrittäjältä miljoonaomaisuuden – ”Jäljelle jäi vain puhdas omatunto”
Mutta Esla ei taipunut myöskään hiekoituslain edessä. Päinvastoin. Ideapöydän ääressä Lahtiset keksivät laittaa rullasuksen pyörät kelkan jalaksiin ja syntyi Rullakelkka. Näin sai alkunsa jatkokehityksenä myös 1980-luvun kovin hitti, pyöräkelkka.
Samoihin aikoihin, kun kelkkatehtaan paha mörkö, hiekoituslaki teki tuloaan, pohjalaisyritys avasi potkureilleen myös ulkomaan viennin. Vienti käynnistyi vuonna 1977 Ruotsin markkinoilta.
– Tämän jälkeen olemme saaneet onnistuneita pään avauksia Ruotsin ja Norjan lisäksi myös Keski-Euroopan alppimaihin sekä Kanadaan ja Alaskaan. Itse Amerikan valloitus on edelleen kuitenkin kesken, Mika Lahtinen selvittää tyytyväisenä.

”Omat tuotteet kannattelevat”
Jäädäkseen tullut hiekoituslaki laittoi myös Eslan miettimään uusia jäseniä tuoteperheeseensä. Pyörillä varustettu potkukelkka antoi suuntaviivat myös tulevaisuuteen, joten vuonna -90 markkinoille lanseerattiin yhä edelleen suuressa suosiossa oleva nelipyöräinen potkupyörä. Tämä korvasi ajan myötä myös pyörillä varustetun potkukelkan.
– Tällä hetkellä puolet liikevaihdosta muodostavat potkupyörät, rollaattorit, potkulaudat sekä potkukelkat ja toinen puolikas muille yrityksille alihankintana valmistettavat alumiini- ja teräsosat. Tällä paketilla on pärjätty myös aika ajoin alaa ravistelleiden lamavuosien ylitse. Taantumien aikana erityisesti alihankinta yskähtelee, mutta sen sijaan omilla tuotteilla riittää kysyntää.
Ajanmukainen ja ennen kaikkea hereillä oleva tuotekehitystyö on toimitusjohtaja Mika Lahtisen mukaan Eslan tärkeimpiä vahvuuksia myös pärjäämiseen suhteen.
– Vaikka rinnalle on ideoitu myös muita kulkupelejä, niin olemme halunneet kehittää myös perinteistä potkukelkkaa. Potkurin muotokieleen emme ole liiemmälti koskeneet, sillä potkukelkka on suomalaisille hyvin arvostettu ja pyhä ajopeli.
Toimitusjohtaja sanoo yrityksen kuuntelevan herkällä korvalla kentän kokemuksia, joten päivityksetkin tehdään tulevien toiveiden mukaan.
– Potkuri on läpeensä suomikuvan ruumiillistuma, joten tunnistettavuus on haluttu säilyttää, kuten myös siihen liittyvä nostalgisuus. Niinpä kelkat ovat saaneet vain uusia värejä ja pieniä hienosäätöjä. Ominaisuuksiakin on kehitelty vain tarpeen mukaan. Sen suurempiin kikkailuihin emme ole ryhtyneet.
Luihakkaliikkeisellä potkurilla on oma uskollinen käyttäjäkuntansa, mutta perinteisen rinnalle Esla kehitti vuonna 1997 kovaan menoon tarkoitetun Kicksparkin.
– Urheilullinen ja erityisesti koiraharrastajien suosima menopeli suunniteltiin yhteistyössä kilpakelkkailija Hannu Vierikon kanssa. Tämä oli erittäin onnistunut lisäys tuoteperheeseemme, Mika luonnehtii tyytyväisenä.
Valikoima on vuosien myötä kuitenkin laajentunut kunnioitettaviin määriin. Eslan tuoteperheeseen kuuluu yhdeksän eri tuotetta, mutta tuotannossa on kaikki koko- ja värivaihtoehdot laskien 30 eri mallia.
Koulutus kisälliperiaatteella
Lahtisen potkukelkkatehdas ei ole pörssissä eikä halua myydä osuuksiaan myöskään ulos. Eslalle on tärkeää pysyä perheyrityksenä ja pitää myös perheen ulkopuolelta tulevista työntekijöistä hyvää huolta,
Tästä on osoituksena muun muassa se, että työsuhteet ovat pitkiä ja osa niistä on jatkunut jopa isältä pojalle.
– Parhaimmillaan meillä on ollut samasta perheestä isä ja viisi poikaa. Periaatteemme on, että uudet työntekijät koulutetaan itse, niin sanotulla kisälliperiaatteella. Näin saamme riveihimme taitavia ja työstään tykkääviä kädentaitajia, toimitusjohtaja sanoo tyytyväisenä.
Esla pitää myös muuten työntekijöistään hyvän huolen. Tästä on osoituksena se, että vaikka toiminta on välillä notkahdellut, niin ketään ei ole koskaan irtisanottu.
– Historian aikana on ollut vain yhdet yt:t ja niistäkin selvisimme eläkejärjestelyillä sekä vapaaehtoisilla lomautuksilla. Hyvät työntekijät ovat voimavara ja tärkein investointimme. Heistä kannattaa pitää tiukasti kiinni.
E.S. Lahtisen toimintamallissa korostuu myös entisajan yhteisöllisyys. Tämä ilmenee muun muassa siinä, että noin 300 asukkaan Kouran kylä on kautta aikojen elänyt potkukelkkatehtaasta, sillä Esla on ollut alueen lippulaiva ja suurin työllistäjä. Myös tällä hetkellä valtaosa heidän työntekijäistään tulee omalta kylältä.

Koivua ja kierrätysterästä
Vuoden 2017 lokakuussa toteutuneen sukupolvenvaihdoksen myötä toimitusjohtajaksi nimetty Mika Lahtinen luonnehtii tämän päivän Eslaa notkeaksi pienyritykseksi.
– Omalla tavallaan olemme myös ”hitaita Lahtisia”, sillä vallitsevien villitysten suhteen käytämme suurta harkintaa. Mukana on toki pysyttävä, mutta muutokset tehdään hyvin harkiten.
Tulevaisuuteen Mika katsoo kuitenkin luottavaisin mielin.
– Kiina haastaa Eslan, mutta vain hinnalla. Periaatteemme on, että tästä talosta lähtevä tuote ei kitise eikä natise. Priimaa on tehtävä, jotta pysymme markkinoilla. Lisäksi tämän päivän tuotevastuut ovat kovat.
Esla-potkukelkan reseptissä tärkein raaka-aine on suomalainen koivu. Massiivikoivu on kestävää ja kovaa ja soveltuu vaativiin kohteisiin, jossa vaaditaan ulkonäön lisäksi myös lujuutta.
– Työstövaiheessa on myös tärkeää, että koivu sahataan syykuvion suuntaisesti, jolloin puu ei pääse vääntymään eikä myöskään katkea helposti, Mika Lahtinen tietää kertoa.
Potkukelkan jalakset ovat jousiterästä, joka on erikoisseos potkukelkkoja varten. Teräksen valmistuksessa käytetään kierrätysterästä, joka on peräisin muun muassa romutetuista autoista. Jalakset taivutetaan sitä varten suunnitellulla koneella ja jalaksen suoruus varmistetaan vielä käsityönä.
Tulevaisuutta on rakennettava myös uusien ja jopa rohkeiden innovaatioiden kautta.
– Perinteitä kunnioittaen meidän on pystyttävä myös uusiutumaan. Tällä puolella meillä on käytössämme vahvat ammattilaiset, kokenut suunnittelija Raimo Lahtinen sekä englantilainen tuotekehittelijä Jacop Plucinski.
Vaikka Eslasta ei pyritä tekemään Teslaa, niin toimitusjohtajan mukaan tuotekehityksessä on tällä hetkellä sähköavusteisia ajopelejä.
– Ensimmäiset prototyypit potkupyörästä on nyt testiä vaille valmiina. Emme tee potkupyörästä kuitenkaan täysin sähkökäyttöistä, sillä tuotteiden alkuperäinen tarkoitus ei saa vaarantua. Pyrimme myös jatkossa saamaan käyttäjät omatoimiseen liikkumiseen, joten sähköavusteista potkupyörää voidaan jatkossa käyttää useammalla eri tavalla.
- Haastattelu on julkaistu myös Meidän Suomi -lehdessä
Kommentoi Facebookissa