Maajussin arki on taitelua pärjäämisen kanssa – ”Nyt täytyy hallita ekonomin ja ennustajan taidot”

MAATALOUS Pomarkkulainen Olli Mäkelä sanoo suoraan kaipaavansa 1990-lukua, jolloin tilanpito oli aluillaan ja tili tuli sonninkasvatuksesta.

– Silloin jäi laarinpohjalle muutakin kuin pelkkä työn ilo. Nykyään arki on taitelua pärjäämisen kanssa, mutta vastapainoksi voi sanoa, että onpahan ainakin koko ajan tekemistä.

Ja töitä tilalla on pitänytkin tehdä, sillä vuonna 1993 sähkönasentajana työskennellyt Olli osti tilan sukulaiseltaan ja aloitti maidontuotannon täysin alusta. Tilalla oli tuolloin kahdeksan lehmää ja 18 hehtaaria peltoa.

– Kiinnostus tilanpitoon oli kuitenkin niin suuri, että ryhdyin lähes saman tien laajentamaan. Rakennutin vuonna -96 kylmäpihaton ja aloin kasvattamaan sonneja. Sonnipalkkiojärjestelmä oli muutaman vuoden ajan kohdillaan, joten tänä aikana tilaa pystyttiin kehittämään toivottuun suuntaan.

Olli Mäkelän maidontuotantotilalla on tällä hetkellä 58 lypsävää ja vuonna 2007 rakennettu robottipihatto. Entisestä parsinavetasta tehtiin tilat sonneille.

– Haaveissa olisi rakennuttaa nuorkarjalle kokonaan uusi halli, jolloin nykyinen parsinavetta voitaisiin muuttaa konehalliksi. Unelmat on jätetty kuitenkin kovan säästökuurin takia kellumaan.

MTK:n Pomarkun yhdistyksen puheenjohtajana Olli Mäkelä peilaa maidontuotantoa myös jaksamisen näkökulmasta. – Kenenkään ei pidä jäädä ongelmiensa kanssa yksin eikä pelätä leimautumista. Meitä samassa veneessä seilaajia on paljon. (Kuva Anne Anttila

”Totuutta on turha salata”

Olli puhuu avoimesti tilaa rokottavasta rahapulasta.

– Totuutta on aivan turha salata. Samassa tilanteessa uivat monet muutkin ammattitoverit. Tärkeintä on olla kuitenkin avoin ja edetä aistit avoimina, sillä tätä kautta on mahdollista löytää myös uusia selviytymiskeinoja.

Mäkelän tilan kulurakenne on isännän mukaan jatkuvan tarkkailun kohteena.

– Säästöjä on haettu ja onneksi myös löydetty. Kulurakennetta on pystytty pudottamaan monin eri ratkaisuin ja jopa pienin korjausliikkein. Yksi merkittävimmistä säästön lähteistä oli siirtyminen oman viljan käyttöön. Ja kun rahtimylläri käy tekemässä seoksen, niin siitä kiittävät sekä lompakko että eläimet.

Nurmituotannon lisäksi Mäkelän tilalla viljellään myös kauraa ja vehnää.

– Ohran jätin kokonaan pois. Sen sijaan maissia tulen kokeilemaan, sillä seokseen täytyy löytyä hyvät ja maittavat komponentit, jotka toimivat myös säilörehun kanssa. Tavoitteena ovat korkeammat tuotokset ja niiden alkulähde löytyy hyvin hoidetuista pelloista.

Olli sanoo panostavansa tilallaan myös karjanjalostukseen. – Lähtökohtana on uudistaa karjaa ja saada sitä kautta enemmän laatua ja maitokiloja. (Kuva Anne Anttila)

”Turhat ajot pois”

Olli sanoo löytäneensä säästöjä myös työ- ja toimintatapoja järkeistämällä.

– Lyhyesti sanottuna turhat ajot pois. Niinpä viljelijän parhaimmaksi työkaluksi on osoittautunut mopedi. Sen avulla esimerkiksi peltolohkojen tarkistaminen sujuu nopeammin, tarkemmin ja ennen kaikkea pienin kustannuksin.

Myös suunnitelmallisuus ja töiden ennakointi säästää Ollin mukaan aikaa ja euroja.

– Toimintasuunnitelmista on hyötyä niin pellolla kuin navetassakin. Esimerkiksi karjanjalostuksessa aikaa kannattaa käyttää myös miettimiseen sekä eri vaihtoehtojen punnitsemiseen. Esimerkiksi meidän tilalla on ryhdytty käyttämään enemmän seksattuja siemeniä. Tavoitteena on lisätä laatua ja tätä kautta myös maitokiloja.

Maidontuotannon haasteista huolimatta Olli näkee tulevaisuudessa myös pieniä valon pilkahduksia.

– Jos vain terveyttä riittää, niin eiköhän tässä vielä lehmiä lypsetä. Oman turvansa tilanteeseen antavat myös liitännäistoiminnot, kuten haketus ja urakointi. Tukijalat ovat pienet, mutta tärkeät.

Lue myös: Metsänhoitajasta oman tilan isännäksi – ”Vaaditaan tietoa, työtä ja tuuria”