Metsänhoitajasta oman tilan isännäksi – ”Vaaditaan tietoa, työtä ja tuuria”

MAATALOUS Riistavetisellä Juuso Voutilaisella on selkeä ajatusmalli tulevaisuuden suhteen.

– Mukana pysyminen on tärkeää ja varsinkin nykyaikana pärjääminen rakentuu hyvin pitkälle suunnitelmallisuuteen sekä ennakoivaan toimintaan. Myös omien toimintatapojen seurantaa ei kannata unohtaa, sillä pienikin korjausliike lisää kustannustehokkuutta.

Kolmikymppisellä Juusolla on vahva tartuntapinta maatalouteen. Ennen viiden vuoden takaista sukupolvenvaihdosta metsänhoitajaksi kouluttautunut Juuso työskenteli kuitenkin muutaman vuoden ajan puunhankintayhtiöllä korjuuesimiehenä.

– Ne olivat hienoja ja opettavaisia vuosia, mutta vetovoima oman tilan isännäksi vei kuitenkin voiton. Toki itse tuotantosuunta oli hetken aikaa avoin, mutta ei se viljely ja vieraan töissä kulkeminen olisi ollut kuitenkaan pidemmän päälle helppoa. Niinpä päädyin entisiin kuvioihin ja niiden kehittämiseen.

Juuso sanoo saaneensa tilanpitoon hyvät lähtökohdat, sillä isännyyden vaihtuessa tilalla oli vajaat 50 lypsävää, sonneja sekä muutenkin hyvin ajanmukainen toimintamalli.

Ketjun tulee olla katkeamaton

Suotuisat lähtökohdat mahdollistivat myös laajennuksen, sillä jo seuraavana vuonna tilalle nousi uusi, 83-paikkainen robottipihatto. Samalla vanha parsinavetta muutettiin nuorkarjalle, jolloin vuonna 1993 rakennettu kylmäpihatto jäi lähes yksinomaan sonnien käyttöön.

– Tästä oli hyvä jatkaa ja keskittyä olennaiseen eli maitokilojen tuottamiseen. Hyvät maitotuotokset eivät synny kuitenkaan hetkessä. Niiden eteen vaaditaan tietoa, työtä ja tuuria. Ja varsinkin nyt, kun eurot määräävät toiminnan tahdin, niin ketjun pellolta navettaan täytyy olla katkeamaton, Juuso tietää kertoa.

Voutilaisen tilalla on puhdas holsteinkarja.

– Tämä on lypsyrotu, jolla on syöntikykyä, hyvä lypsettävyys sekä kestävyyttä. Myös saavutettuihin tuotoksiin olemme tyytyväisiä, joten tavoitteena on päästä jossakin vaiheessa niin sanottuun miljoonakerhoon. Tällä hetkellä on kasassa 900 000 maitokiloa, Juuso paljastaa toiveikkaana.

Tulosten saavuttamiseksi tilalla ei säästellä ideoita, ajatuksia eikä myöskään toiminnan kehittämiseksi tarvittavia työpanoksia.

– Toiminnan keskiössä on hyvä ja tasalaatuinen ruokinta. Niinpä peltojen kunnostus ja itse viljely ovat jatkuvan erityishuomion kohteena.

Rypsin jatkojalostamista

Nurmiviljelyn ohella tilalla viljellään maissia ja kuluvana kesänä myös rypsiä.

– Kokemukset ovat todella hyvät. Maissista on saatu ruokintaan tarvittavaa tärkkelystä ja sen käyttö näkyy mukavalla tavalla myös lompakossa. Ja koska pitkän tähtäimen tavoitteeksi on asetettu ruokintakustannusten pienentäminen, niin olemme ajatelleet jatkojalostaa rypsiä myös puristeeksi. Tällä tavoin saisimme lisättyä ruokintaan kohtuullisilla tuotantopanoksilla myös valkuaista.

Viiden toimintavuoden aikana Voutilaisen tilalla on menty tulosrikkain askelein eteenpäin, mutta rakentaminen ja kehittäminen eivät saa Juuson mukaan kuitenkaan pysähtyä.

– Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu navetan laajentaminen, mutta se on vielä ihan ajatuksen asteella, sillä laajennus tarvitsee aina pitkän ja perusteellisen suunnitelman. Laskukone on maajussin tärkeimpiä työvälineitä ja sen käyttöä ei kannata laiminlyödä.

Juuso antaa suuren arvon myös ulkopuolisille asiantuntijoille.

– Meillä on hyvät ja asiansa osaavat neuvojat. Lisäksi käyn mielelläni erilaisilla asiantuntijaluennoilla ja myös ulkomailta olen saanut toimivia vinkkejä tilanpitoon. Nykyään täytyy pitää aistit avoimina ja olla avoin myös muutoksille. Se mikä toimi ennen, ei välttämättä ole enää tässä ajassa se kaikkein kustannustehokkain toimintatapa.

Lue myös: Johannan terve uteliaisuus kantaa pitkälle – ”Luin jo pikkutyttönä enemmän lehmäoppaita kuin satuja”