METALLIMIES Metallitaiteilija Matti S. Rajalan, 62, pajassa rälläkkä laulaa ja teräs tottelee kesyttäjäänsä. On totellut jo viimeiset 15 vuotta.
– Niin. Joskus tuntuu, että leijonakin olisi helpompi kesyttää kuin kylmä ja eloton teräs. Olen kuitenkin tyypillinen eteläpohojalaanen, joten periksi ei anneta ja lopputuloksen täytyy miellyttää myös omaa silmää, Rajala luonnehtii hymyillen.
Matin kaltaisia metallitaiteilijoita on harvassa.
– Syytä en tiedä, mutta yksi lienee ainakin se, että materiaalina tumma metalli on hyvin monisärmäinen ja vaativa. Sen pakottaminen haluttuun muotoon vaatii mielikuvituksen lisäksi myös hyvää tuuria sekä tekijältään urheilijamaista kestävyyttä. Joskus olen verrannut taiteen tekemistä jopa ultramaratoniin.
Raskaan sarjan moniottelija
Matti S. Rajala luonnehtii itseään vähäpuheiseksi oman tien kulkijaksi.
– Itseoppineena taiteilijana olen uinut monessa asiassa vastavirtaan ja hakenut sitä kautta paikkaani myös taiteen saralla. Se mitä haluan tehdä, ei ole itsestään selvyys, mutta se mitä teen, lähtee aina suoraan sydämestä.
Matin tie taiteilijaksi on hänen omien sanojensa mukaan tietoinen sattuma.
– Olen ollut sielultani aina taiteilija. Muistan hyvin, kun teini-iän paremmalla puolella innostuin öljyvärimaalauksesta. Annoin siveltimen puhua, mutta palo maalaamiseen ei ollut kuitenkaan tarpeeksi voimakas, joten siirryin lennosta työstämään puuta.
Vielä tässä vaiheessa Matti ei ajatellut taiteesta kuitenkaan leipäpuuta.
– Toimeentulo oli hankittava niin sanotusti oikeista töistä. Niinpä menin ammattikouluun maatalouskoneasentajalinjalle. Opiskelu ei ottanut kuitenkaan tuulta purjeisiin, joten lopetin kesken ja menin töihin erääseen metallialan yritykseen.
Raskaan sarjan metallityöt täyttivät taiteilija Rajalan kalenterin yli kolmen vuosikymmenen ajaksi.
– Tähän ajan jaksoon ei liiemmälti taidetta mahtunut. Mutta näin jälkeenpäin ajateltuna jalostin ehkä itseäni nykyhetkeen.
Kovaa ja tunteetonta
Reilun kolmenkymmenen työvuoden aikana Matti S. Rajala oppi tuntemaan raskaan metallin sielunmaailman. Ja mitä enemmän mies metallista oppi, sitä enemmän hän kiinnostui myös sen käsittelystä.
– Mielenkiinnon ydin on materiaalin haastavuus. Se on kovaa ja tunteetonta, mutta kun metallia alkaa työstää, siitä paljastuu loputon määrä uusia ulottuvuuksia, värejä ja muotoja.
Vaikka Matti sanoo uransa metallitaiteilijana olevan vasta aamussa, niin viimeisen 15 vuoden ajan metalli on oppinut tottelemaan kurikkalaistaiteilijaa.
Rajalan käsissä syntyvät niin patsaat, reliefit kuin taulutkin. Esittävät tai abstraktit. Ja lopputuloksen maustaa luonnollisesti eteläpohjalainen mielikuvitus.
– Tauluista olen pikkuhiljaa luopumassa, sillä panostan jatkossa entistä vahvemmin tilataiteeseen sekä patsaisiin. Kaikessa yksinkertaisuudessa lähden siitä, että en tee peltihärpäkkeitä enkä tusinatavaraa.
Hallittua työstämistä
Kokemattoman käsissä metalli on vain metallia, mutta Matti S. Rajala saa sen kuitenkin elämään. Taiteilija ei luonnollisestikaan paljasta kaikkia työvaiheita, mutta sanoo kuitenkin piirtävänsä paremmin hitsaten ja hioten kuin kynällä.
– Elämä, hahmo ja muoto ovat myös fyysisesti kovan työn ja noin kymmenen eri työvaiheen tulos. Esimerkiksi teräksen omien värien esiin saaminen on haastavaa. Se vaatii korkeita lämpötiloja ja hallittua hiontaa, mutta terästä ei pysty lämmittämään kuin korkeintaan kolme kertaa.
Metallin lisäksi Rajalan töissä istuvat luonteikkaasti myös puu, lasi, messinki ja jopa kulta.
– Seuraava tavoite on pureutua pronssin sielunmaailmaan, sillä sen yhdistäminen esimerkiksi ruostumattomaan teräkseen antaisi jälleen uutta potkua taiteen luomiseen.
Metallitaiteilija Rajalan töitä on ollut nähtävillä oman maakunnan näyttelyiden lisäksi myös taidegallerioissa. Myös yritykset ovat ostaneet Matin töitä kokoelmiinsa.
– Teräs sopii sisustukseen, mutta se vaatii rinnalleen kuitenkin toimivan valaistuksen. Aion jatkossa ottaa kopin tästä ja luoda metallitaidetta myös tavallisiin koteihin.
Kommentoi Facebookissa