MAATALOUS Taivalkoskelaiset Sonja ja Mikko Tyni sekä heidän Tomi-poikansa ovat perinteitä kunnioittavan sekatilan tyytyväinen tiimi.
– Pienuus ja monipuolisuus ovat osoittautuneet ainakin meidän kohdalla vaikeiden aikojen pelastusrenkaaksi. Toiminta ei ole koskaan ollut isoa, mutta vastaavasti myös velkamäärä on pysynyt kohtuullisena, kolmikko luonnehtii hymyillen.
Sonja ja Mikko ovat isännöineet Mikon kotitilaa vuodesta 1988 lähtien.
– Astuminen isännän saappaisiin oli luonnollinen jatkumo, sillä olen hoitanut karjaa kymmenvuotiaasta lähtien. Lähtöasetelmat olivat kaikin puolin suotuisat. Vajaan 20 parsipaikan navetta oli tehty kahdeksan vuotta aikaisemmin ja toiminta päivitetty muutenkin ajan henkeen sopivaksi. Tästä oli hyvä jatkaa, Mikko taustoittaa.
Vuosi sitten Tynin tilalla tehtiin valtikan vaihdos, kun tilan otti nimiinsä Tomi. Samalla Mikko sanoo siirtyneensä niin sanotusti rengin rooliin. Käytännössä Tynin perhe pitää edelleen tiiviisti yhtä, sillä sukupolvenvaihdoksen myötä maidontuotantoa ryhdyttiin harjoittamaan kahdessa eri navetassa.
– Kaikki muu tehdään yhdessä, mutta vanhemmat jatkavat lypsyhommia entiseen malliin kotitilalla ja minä vastaan karjanhoidosta vuokranavetassa. Näin saimme tuplattua myös lypsävien määrää ja nostettua maidontuotannon aivan uudelle tasolle, Tomi selvittää.
Sonnin elämää
Tynin tilan pienet ja hajallaan olevat peltolohkot ovat tähän saakka rajoittaneet maidontuotannon laajentamista, joten ympärille on ollut pakko kehittää toimintaa tukevia tulonlähteitä.
– Siinä vaiheessa kun vasikan hinta romahti, oli tilalle mietittävä korvaava tilinauhan paikkaaja. Meille ehdotettiin nautaeläinten ulkotarhausta. Idea tuntui heti lähtökuopissaan hyvälle ja vielä vuosikymmenten jälkeenkin olemme samaa mieltä.
Käytännössä Tynin tilan hiehot sekä lihanaudat kasvatetaan ympärivuotisesti ulkona. Hiehot otetaan kuitenkin poikimavaiheessa navettaan.
Myös vasikoille on oma tarhansa, jonne ne tuodaan kolmen kuukauden ikäisenä harjoittelemaan ulkoilmaelämää. Lypsylehmien kohdalla ulkoilu jää kesäkauteen.
– Homma toimii kaikin puolin jouhevasti ja ennen kaikkea maanläheisesti. Myös astutus tapahtuu luonnon mukaisesti, sillä niin hiehot kuin lehmätkin astuttaa oma jalostussonni. Seminologivapaa ratkaisu säästää vuositasolla niin aikaa kuin ison kasan eurojakin, Tynin perhe selvittää tyytyväisenä.
Nauta kestää pakkastakin
Tynin tilan kokonaiskarjamäärä on tällä hetkellä noin 80.
– Ympärivuotiseen kasvatukseen on aidattu noin parikymmentä hehtaaria metsälaidunta ja kesälaitumeksi puolta enemmän. Nämä määrät riittävät mainiosti toimivaan ulkotarhaukseen.
Kolmikon mukaan nautaeläimet pärjäävät ulkona pakkasillakin, kunhan eläimillä on riittävästi rehua sekä säänkestävä suojapaikka.
– Lisäksi naudoilla on ”talviturkki” omasta takaa, sillä ulkona kasvaville eläimille kehittyy paljon tuuheampi karva kuin navetassa, Mikko tietää kertoa.
Vapaasti liikkuvat hiehot sekä metsäsonnit ruokitaan metsähakaan. Täysrehu jaetaan päivittäin ja paalirehutäydennys tehdään muutaman päivän välein. Myös veden saanti on katkeamatonta.
– Määriä ei lasketa. Naudat saavat syödä niin paljon kuin haluavat. Talvisaikaan ruokaa menee kuitenkin enemmän, kun karjan energiantarve kasvaa.
Tynin isäntäperhe liputtaa edelleen ulkokasvatuksen puolesta.
– Kyseessä on erittäin eläinystävällinen kasvatusmalli. Naudat ovat terveitä ja onnellisia. Lisäksi metsähakaan ruokkiminen on helpompaa ja luonto pitää hyvää huolta myös eläimen puhtaudesta.
Maito, metsäsonnit ja metsä ovat myös tulevaisuudessa tilan tulonlähteet.
– Oman siivunsa viivan alle tuo lisäksi urakointi ja hyväksi havaittu halkokauppa. Eiköhän sitä tällä paketilla rakenneta arki myös näille leveysasteille, Tomi suunnittelee toiveikkaana.
- Haastattelu on julkaistu myös Suomalainen Maaseutu -kuukausilehdessä
Lue myös: Maatilan ovet avautuvat myös kaupunkilaisnuorille – ”Haluamme tarjota aitoja elämyksiä”
Kommentoi Facebookissa