TUTKIMUSRAHOITUS Suomen Akatemia on valtion virasto, jonka toimintaa ohjaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Tutkimusmäärärahat osoitetaan Akatemialle valtion budjetissa. Akatemia kertoo, että toiminnasta määrätään laissa, jonka mukaan sen tehtävänä on edistää tieteellistä tutkimusta ja tutkimusedellytyksiä sekä niiden hyödyntämistä.
Suomalainen perussuomalaisia lähellä oleva ajatuspaja Suomen Perusta on nyt julkaissut DI Mika Morenon kokoaman Tutkimusta vai idelogiaa? Analyysi suomalaisesta tiederahoituksesta -kirjoituksen. Moreno nostaa esiin Suomen Akatemian rahoituskohteita, joista on aiheellista epäillä, että hanke saa sen hyödyllisyyteen nähden kohtuuttomia tukisummia.
Analyysi sai jo etukäteen julkisuutta, kun Suomen Akatemia lähetti yliopistojen viestintäjohtajille sähköpostin, jossa tutkijoita varoitettiin rahoitusta kritisoivasta pamfletista. Suomen Akatemia itse avaa verkkosivuillaan sitä, kuka rahoituspäätökset tekee:
”Akatemian virkahenkilöt eivät tee rahoituspäätöksiä, eivätkä poliittiset päättäjät osallistu hakemusten arviointiin tai päätöksentekoon. Rahoituksen myönnöistä päättävät suomalaisesta tutkijakunnan jäsenistä koostuvat luottamuselimet. Jäsenet ovat suomalaisia, eri alojen arvostettuja professoreita tai tutkijoita.”
Suomen Akatemia kertoo, että keskimääräinen hankerahoitus neljälle vuodelle on 500 000 euroa. Rahoitus myönnetään tutkijan organisaatiolle. Tutkimushankkeelle myönnetty rahoitus maksetaan yliopistolle tai tutkimuslaitokselle, jossa tutkija tai tutkimusryhmä työskentelee, ei suoraan tutkijalle. Tutkijat ovat työsuhteessa siihen yliopistoon tai tutkimuslaitokseen, jossa hanke toteutetaan.
Morenon kohteena ovat tutkimukset, jotka ovat vahvasti ideologisesta näkökulmasta tehtyjä tai joissain äärimmäisissä tapauksissa jopa puhdasta huuhaata. Näin Moreno luonnehtii esiin nostamaansa ongelmaa:
”Agendallinen tiede tarkoittaa tutkimusta, jossa tutkimusprosessi tai sen tulokset ovat alisteisia tietylle poliittiselle tai ideologiselle agendalle. Tällöin tutkija saattaa valita tutkimusaiheensa, metodinsa tai jopa tuloksensa sen perusteella, mikä parhaiten tukee tiettyä poliittista linjaa, uskonnollista näkemystä tai ideologista kantaa. Agendallisessa tieteessä tieteellinen rehellisyys ja objektiivisuus voivat jäädä taka-alalle, ja tutkimustulokset voivat olla valikoituja tai jopa manipuloituja.”
Moreno kuitenkin myöntää, että tieteellinen tutkimus ei koskaan voi olla täysin puolueetonta, sillä tutkimusta tekevät ihmiset, joilla on omat taustansa, uskomuksensa, arvonsa ja kokemuksensa. Tausta voi tiedostamatta vaikuttaa esimerkiksi siihen, mitä pidetään tutkimisen arvoisena, miten kysymykset muotoillaan tai miten tuloksia tulkitaan ja julkaistaan.
Suomen Akatemian strategisiin tavoitteisiin kuuluvat tieteelliset läpimurrot, ratkaisut yhteiskunnan hyväksi, tieteen uudistuminen ja korkeatasoisen osaamisen vaikutukset. Moreno kertoo selvityksessään tarkastelleensa rahoituspäätösesimerkkejä niin, että jokainen pääsee itse arvioimaan, kuinka hyvin tavoitteet on saavutettu. Moreno kiinnittää erityistä huomiota esimerkiksi sukupuolentutkimukseen, intersektionalismiin ja woke-ideologiaan.
Moreno esittelee 31 hanketta, jotka ovat saaneet rahoitusta yhteensä 12 497 153 euroa, ja pyytää jokaista itse muodostamaan mielipiteensä siitä, olisiko hankkeille tullut ohjata valtion rahoja. Esimerkit ovat kieltämättä kysymyksiä herättäviä. Eräs rahoituksen saaneista hankkeista tutkii ulostamista julkisuudessa, rahoitusta myönnettiin 254 465 euroa:
”Tutkimus keskittyy julkiseksi ja julkisesti tehtyyn ulosteeseen sekä sen herättämiin eettisiin, poliittisiin ja oikeudenmukaisuuskysymyksiin. Uloste on poliittista ja eettistä, koska se on kaikelle elämälle keskeistä ja ehdotonta. Tutkimuksen tarkoitus on kehittää ulosteen politiikkaa sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti seuraavasti: kartoittamalla ulosteen ja ulostamisen aistien määrittelemää politiikkaa ja etiikka, kehittämällä intestinaalisen (suolellisen) ja viskeraalisen (sisäelimellisen) kansalaisuuden käsitteitä, sekä analysoimalla vessaan pääsemiseen liittyviä epäkohtia ja julkisen ulostamisen yhteiskuntaluokkaan liittyviä ennakkoluuloja.”
Toinen rahoitettu hanke käsittelee afroeurooppalaisen liikkuvuuden poetiikkaa ranskankielisessä afrikkalaisessa kirjallisuudessa. Tukisumma on 438 874 euroa.
”Tutkimuksessa tarkastellaan ranskankielisen afrikkalaisen kirjallisuuden tapoja kuvata konkreettisia liikkuvuuden muotoja 1900-luvun puolivälistä tähän päivään. Konkreettisia arkipäivän liikkuvuuden kuvauksia luetaan erilaisia afroeurooppalaisen liikkuvuuden konteksteja vasten (opiskelijaliikkuvuus/ matkailu/ työ/ rikollisuus/ diasporiset kotiinpaluut/ paperittomien siirtolaisten matkat).”
Puolestaan 500 000 euron rahoituksen sai tutkimus Affektiivinen aktivismi: queer- ja transmaailmojen luomisen paikat. Hankkeen julkinen kuvaus kertoo seuraavaa:
”Projektimme tutkii tapoja, joilla queer- ja transaktivistit ottavat itselleen tilaa ja luovat uusia maailmoja. Monitieteinen lähestymistapamme affektiiviseen aktivismiin tuottaa ainutlaatuista haastatteluaineistoa ja innovatiivista analyysiä aktivistien tekojen, strategioiden ja tulevaisuudenvisioiden affektiivisista asetelmista.”
Esimerkit ovat kieltämättä populistisia, mutta kritiikkiä ei voida mitätöidä vain siksi, että tekijä on toisenlaista ideologiaa kannattavaan puolueeseen liittyvä henkilö. Valtion verorahoilla ei myöskään ole korvamerkkiä – tutkimusrahoituksesta säästetty summa ei sellaisenaan siirry vaikkapa sosiaaliturvaan tai terveydenhoitoon.
Moreno itse päättää pamflettinsa merkityksen seuraavasti:
”Lopulta tarinan opetus on selvä: verovaroin rahoitetun tieteen on palveltava yhteistä hyvää – ei ideologista eetosta, sisäpiirejä tai käsitteellistä taikakieltä. Tieteen uskottavuus ja sen vaikutus yhteiskuntaan rakentuvat avoimuuden, rehellisyyden ja kriittisen ajattelun varaan. Näitä arvoja on syytä suojella ja vaatia – myös tiedeyhteisöltä itseltään.”
Lue myös: Hillasta löydettiin lupaavia tutkimustuloksia – voivat jopa estää syöpäsolujen kasvua
Kommentoi Facebookissa