ELÄMÄNTARINA Taiteellisesti lahjakkaan Maria Wunsch-Ryhäsen, 36, haave media-alan ammattilaisuudesta katkesi 14 vuotta sitten sairastumiseen. Mediatekniikan insinööriksi opiskellut Maria oli vuotta vaille valmis, kun hän tunsi itsensä oudon väsyneeksi.
– Elämä tuntui muutenkin tylsältä, joten menin lääkäriin. Ajattelin aluksi, että kaikki johtuu sairastamastani kakkostyypin diabeteksestä, joten tilasin ajan diabeteslääkäriltä.
Marian kohdalla kyseessä ei ollut kuitenkaan sokeriarvojen heittely, vaan loppuun palaminen.
– Käännyin mielenterveystoimiston puoleen, jossa ongelmalle annettiin kasvot ja elämäni sai uudet suuntaviivat. Olin sairastunut vaikea-asteiseen masennukseen, joten tulevaisuuden eteen asetettiin suuri kysymysmerkki, oululainen Maria taustoittaa hiljaisena.
Viittä vaille valmis mediatekniikan insinööri määrättiin sairauslomalle, jonka kestosta ei edes alkuvaiheessa puhuttu mitään.
– Putosin pohjattomaan kuiluun. Olin väsynyt, mutta samalla myös hämilläni. Diagnoosi tuli täysin puun takaa, sillä en tiennyt sairastavani masennusta.
Puolen vuoden pimeys
Vuosi 2006 alkoi Marian kohdalla epätodellisissa tunnelmissa. Puoli vuotta meni täydellisessä pimeydessä.
– En jaksanut tehdä mitään. En nousta edes sängystä ylös. Mieli velloi tyhjää ja kaikki tuntui niin turhalta, Maria kuvailee kymmenen vuoden takaista elämänjaksoaan.
Pikkuhiljaa Maria sai uudestaan kiinni elämänlangoista ja arkeen tuli uusi, mutta erilainen rytmi. Ilman perhettä hän ei olisi kuitenkaan koskaan selviytynyt takaisin kovalle maalle.
– En ainakaan näin nopeasti. He tukivat, auttoivat ja ymmärsivät.
Kuntoutumista vauhditti myös iloinen perhetapahtuma.
– Siinä vaiheessa kun sain tietää olevani raskaana, tunsin pimeyden väistyvän. Poikalapsi toi valon taloon, Maria paljastaa onnellisena.
Vaikka yhdeksän vuotta sitten alkanut äidin onni antaa elämälle tarkoituksen, niin yhä edelleen Maria sanoo kipuilevansa jaksamisen kanssa.
– Aina on aamuja, jolloin henkinen polttoaine on lopussa ja jään suosiolla peiton alle. Onneksi tällaisia ”pimeän huoneen” päiviä on kuitenkin vuosi vuodelta harvemmassa.
Maria Wunsch-Ryhänen ei kuitenkaan peittele sairauttaan. Hän haluaa antaa masennukselle kasvot ja puhua siitä mahdollisimman avoimesti. Avoimuus on osoittautunut hyvin terapeuttiseksi.
– Alussa uin sen verran syvissä vesissä, että noustessani pinnalle päätin lopettaa salailun. Masennus on sairaus muiden joukossa ja nykyään vielä hyvin yleinenkin. Minkä takia sitä pitäisi hävetä?
”Kaikki on kokeiltu”
Vuosien saatossa Maria sanoo käyneensä lävitse lähes kaikki terapiamuodot. Kaikkea on kokeiltu. Väri- ja tanssiterapiasta lähtien, mutta kuntoutuminen ei ole tapahtunut kuitenkaan toivotun mukaisesti.
– Olen ollut myös työkokeilussa ja käynyt lisäksi erilaisissa työkykyarvioinneissa.
Marialle on ehdotettu myös uudelleenkoulutusta, vaikka entinenkin jäi kesken.
– Hassua, mutta totta. Asiantuntijat ovat väläytelleet niin sisustussuunnittelijan, graafikon kuin käsityöalankin ammattitutkintoa. Totuus on kuitenkin se, etten kykene säännölliseen työhön. En yksinkertaisesti jaksa tehdä pitkää ja aikaan sidottu työpäivää.
Marian kohdalla vakava masennus katsottiin riittäväksi perusteluksi työkyvyttömyyseläkkeeseen.
– Sain eläkepäätöksen pari vuotta sitten. En ole kuitenkaan ylpeä eläkeläinen, sillä tekisin paljon mieluummin töitä.
Työn tekeminen eläkeläisen statuksella ei ole kuitenkaan itsestään selvyys. Eläke on pieni, joten jokainen lisäeuro tulisi tarpeeseen. Kela lopettaa kuitenkin eläkkeen maksamisen, jos kuukauden bruttotulot ylittävät 743 euroa.
– Vaikka tahtoa riittäisi, niin näillä säännöillä palkkatyötä ei yksinkertaisesti kannata tehdä. Pelkään myös jaksamisen puolesta, Maria harmittelee.
Korusuunnittelu kiehtoisi
Henkilökohtaiset rajoitteet huomioon ottaen Maria on miettinyt kuitenkin yrityksen perustamista.
– Olen muutaman vuoden ajan valmistanut koruja. Kysyntä on yllättänyt ja tilauksiakin on tiedossa, joten haluaisin perustaa toiminnan ympärille yrityksen. Valitettavasti byrokratia jarruttaa tätäkin hanketta.
Vaikka Marialla on idea, taidot ja tarvittavat työvälineet, niin unelma omasta yrityksestä uhkaa romuttua sairauden lisäksi myös työkyvyttömyyseläkkeeseen.
– Kelan pelisäännöt ovat selkeät. Jos tuloraja ylittyy, niin eläke vihelletään poikki. Yrittäjänä voisin luonnollisesti säädellä työtahtini, mutta en uskalla ottaa riskiä. En ainakaan vielä. Velvoitteet on hoidettava, vaikka voimat olisivat kaikki menneet ja pelimerkit vähissä. Pelkään, että väsyn.
Maria ei aio kuitenkaan luovuttaa. Kädentaitojen ansiosta hän on saanut uuden mahdollisuuden ja oppinut kääntämään masennuksen myös hyödykseen.
– Minulla on sen verran vahva kokemuspohja myös tummista ajanjaksoista, että haluaisin jossakin vaiheessa auttaa myös muita.
”Ymmärtäkää ja kannustakaa!”
Vaikea-asteisen masennuksen läpikäyneenä Maria on joutunut kohtaamaan kuitenkin ihmisten ymmärtämättömyyttä.
– Kokemuksesta voin sanoa, että suhtautuminen on hyvin hämmentävää. Vaikka masennus on yleistä ja sairaus muiden joukossa, niin masennukseen taipuvaista ihmistä ei aivan ensimmäisenä oteta palkkalistoille.
Vaikka Maria sanoo jo itse sopeutuneen sairauteensa ja jopa hyväksyneensä sen, niin kanssakulkijoilla olisi hänen mukaansa vielä paljon opittavaa.
– Ymmärtäkää ja kannustakaa. Masennus on eri asia kuin laiskuus ja masentunut ei ole myöskään hullu. Me tarvitsemme tukea ja rohkaisua, mutta ”ota itseäsi niskasta kiinni” käsky on sama kuin silittäisi kissaa vastakarvaan, Maria muistuttaa hymyillen.
Sairaudestaan huolimatta Maria näkee tulevaisuutensa valoisana.
– Minulla on ihana perhe ja ympärillä toimiva tukiverkosto. Vielä kun saisin luotua korunvalmistuksesta toimeentulon, niin elämä olisi kaikin puolin mallillaan. Olen kuitenkin onnellinen ihminen. En katso enää taustapeiliin. Menneisyydellä murehtiminen verottaa vain energiaa.
Lue myös: Suurin syy työkyvyttömyyteen ei ole selkä, ei sydän – vaan masennus
Kommentoi Facebookissa