MAATALOUS Lypsykarjatilan tyttönä varttunut Melina Kantoniemi, 39, halusi itselleen säännöllisen toimeentulon, mutta kuitenkin työn karjan parissa. Hänestä tuli lomittaja.
– Vapaa-ajat meni kotitilalla. Aluksi vanhempieni apuna ja myöhemmin veljeni, joten elämä pyöri tiiviisti maatalouden ympärillä, Melina taustoittaa.
Tilanne kuitenkin muuttui, kun Melinan veli halusi luopua tilanpidosta.
– Vaihtoehtoja oli tasan kaksi. En halunnut, että kotitila jää tyhjilleen, joten kuusi vuotta sitten ostin itselleni työpaikan ja perheelleni toimeentulon. Olen erittäin tyytyväinen ratkaisuuni.
Vetoapua tilanpitoon antaa emännän mieheksi itseään nimittävä Juha-Matti Mikkonen.
Menoja seurataan päivittäin
Kantoniemen lypsykarjatilalla on tällä hetkellä 36 lypsävää. Tuotantotiloina toimii 80-luvulla rakennettu, mutta kolmessa osassa laajennettu parsinavetta.
– Unelmissa olisi pihattonavetta. Maidontuotannon tulevaisuus näyttää kuitenkin sen verran epävakaalle, että suuret investoinnit on toistaiseksi pakko jäädyttää, isäntäpari harmittelee.
Paltamolaisella lypsykarjatilalla varttunut Juha-Matti on Melinan tavoin huolissaan lypsykarjatilojen tulevaisuudesta.
– Maidon tuottajahinnan laskeminen on nostattanut kylmän hien pintaan. Näillä korkeuksilla ei onnistu, että maidon hinta on samalla tasolla kuin Keski-Euroopassa, Juha-Matti painottaa.
Kantoniemen lypsykarjatilalla osataan kuitenkin varautua maataloutta ravisteleviin muutoksiin.
– Perinteinen ruutuvihko on kovassa käytössä. Teemme vuosibudjetin lisäksi myös tarkan kuukausibudjetin. Menoja seurataan päivittäin. Arkea on elettävä ja ennakoitava vähintään puoli vuotta eteenpäin, Melina sanoo.
Juha-Matin mukaan tarkka suunnitelmallisuus on tilan pakollinen pelastusrengas.
– Punakynä on puhunut. Investoinnit on vedetty minimiin ja pakolliset hankkeet pyritään maksamaan mahdollisimman nopeasti pois.
Stressitön lehmä lypsää parhaiten
Kantoniemen parsinavetassa elää tyytyväinen ja tasapainoinen lypsykarja. Kaikilla on myös nimet.
– Meillä on tasapuolisesti ayrshireä ja holsteinia. Joukossa on myös kaksi lapinlehmää, joiden päätehtävänä on antaa enemmän sympatiaa kuin maitoa, Melina määrittelee naureskellen.
Emännän lisäksi myös Juha-Matilla on lomittajatausta, joten isäntäparilla on tietotaidon lisäksi rohkeutta räätälöidä tilastaan omiin tarpeisiin sopiva.
– Vaikka tilalle on vuosien saatossa saatu useampi satatonnari, niin emme pyri kuitenkaan tietoisesti supertuotoksiin. Kokemuksesta voimme sanoa, että stressitön lehmä lypsää paremmin.
Lehmä on Kantoniemen tilalla myös yksilöllistä hoitoa saava työtoveri, joita ei koskaan siemennetä esimerkiksi ”huippusonneilla”.
– Kallein ei ole aina parasta, isäntäpari tietää kokemuksesta.
- Haastattelu on julkaistu myös Suomalainen Maaseutu -kuukausilehdessä
Lue myös: Maatilan ovet avautuvat myös kaupunkilaisnuorille – ”Haluamme tarjota aitoja elämyksiä”
Kommentoi Facebookissa