KOLUMNI Suomen Kirjasäätiön pyörittämän Finlandia-kilpailun ehdokkaat tieto-, lasten- ja nuortenkirjallisuuden sekä kaunokirjallisuuden kategorioissa ovat tällä hetkellä tiedossa ja voittaja julistetaan ensimmäistä kertaa Ylen kanavilla televisiossa. Näyttävyyttä ja näkyvyyttä saadaan siis entistä enemmän, mikä ilahduttaa kirjojen ystäviä.
Mutta miten elävöittää ehdokasasettelua ja koko kilpailua, jotta siitä syntyisi pontevampaa tukea lukuharrastukselle?
Sillä yllättävän vähän ehdokasasettelu on aiheuttanut keskustelua, ottaen huomioon, että kussakin kategoriassa kuuden kirjan ehdokkuudesta on päättänyt Suomen Kirjasäätiön nimeämä kolmen ihmisen raati. Väkisinkin ehdokaslistojen ulkopuolelle jää varteenotettavia voittajia eli aivan yhtä hyviä kirjoja kuin nyt valitut ehdokkaat.
Moni palkinnon ansaitseva kirja jää myös ilman ehdokkuutta pelkästään senkin vuoksi, etteivät kustantajat suinkaan lähetä kaikkia kirjoja raadeille ruodittavaksi, jokainen lähetetty kirja maksaa kustantajalle. Näin ollen on hieman liian ylevää sanoa, että Finlandia-palkinnon välttämättä saisi vuoden paras kirja kategoriassaan.
Koska kukaan ei pysty lukemaan kaikkea hyvää mitä vuoden aikana suomalaisessa kirjallisuudessa julkaistaan, tuo Finlandia-kilpailun ehdokasasettelu kuitenkin tarjottimella esille huomionarvoisen kattauksen mitä olisi hyvä lukea. Aivan varmasti ehdokasasettelu nostaa monta kirjaa varjosta valoon, ja laajentaa niiden lukijapiiriä, monta helmeä olen itsekin ehdokkuuden avulla löytänyt.
Tosin moni itse löytämäni helmi on jäänyt myös ilman ehdokkuutta, tänä vuonna koin esimerkiksi että Hannele Jyrkkän suorastaan intohimoisesti perehdyttävä tietoteos tanssin maailmasta Etsijä, Tero Saarisen tie nykytanssin huipulle (Siltala) on tällainen helmi.
Suosikkilistat paljastavat kirjojen ja makujen moninaisuuden
Kirjakaupassa päivittäin työskentelevänä tiedän, miten vilkkaasti siellä käydään keskustelua ehdokkaista ja vaihdetaan mielipiteitä omista suosikeista. Ihmettelen, ettei tällainen lukevan yleisön keskustelu juurikaan näy median palstoilla. Sosiaalinen media on tässä suhteessa askeleen edellä ja siellä jo luontevasti jaetaan omia suosikkilistauksia. Ehkäpä Finlandia-lukijaäänestyksessäkin voisi antaa mahdollisuuden äänestää myös ihan omaa suosikkiaan, mustaa hevosta virallisen listan ulkopuolelta.
Omalla listallani esimerkiksi kaunokirjallisuuden kategoriassa olisi ainakin Selja Ahavan Nainen joka rakasti hyönteisiä (Gummerus), Emmi Itärannan Kuunpäivän kirjeet (Teos) ja sitten moninkertainen Finlandia-konkari Kjell Westö romaanillaan Tritonus (Otava). Westön romaanin ehdokkuuden ulkopuolelle jäämisen toki ymmärrän; ensinnä Westön romaanit ovat olleet ehdolla monesti, olisiko viisi kertaa peräti Suomen ennätys, ja hän on kerran palkinnon voittanutkin romaanillaan Där vi en gång gått/ Missä kuljimme kerran.
Toisekseen, ehkä vielä suurempi syy jättää Tritonus ehdokkuuden ulkopuolelle löytyy itse kirjasta, romaanin päähenkilönä on suomalainen kapellimestari ja kirjailijan kiitokset musiikista koskevista keskusteluista ja avusta kohdistuvat muiden muassa erääseen Hannu Lintuun – joka sattumoisin on tänä vuonna kaunokirjallisuuden Finlandian valitseva diktaattori. Joten hyvä näin, vaikka Tritonus muuten kuuluisikin joukkoon!
Aika ajoin kritisoidaan, että ehdokasasetteluun on luotu kiintiö suomenruotsalaiselle kirjallisuuden. Itse näen tämän suurempana rikkautena kuin rasitteena. Ajatelkaa kuinka paljon suomalainen kaunokirjallisuus on saanut uudenlaista väriä ja verta suomenruotsalaisesta osastaan, Westö tuli jo mainittua, mutta alkaen vaikkapa Sally Salmisesta tai Tove Janssonista, pari jälleen kerran ajankohtaista nimeä kirjallisuuden historiastamme. Tai Ulla-Lena Lundberg, jonka Jää-romaani (Teos) voitti Finlandian 2012 ja on siitä alkaen ollut yksi lukijoiden suuria suosikkeja.
Esseetyyppisen kaunokirjallisuuden puolella omaperäisyyttä löytyy vaikkapa Märta Tikkasen ja Merete Mazzarellan tyyliä laajentavista kirjoista. Samanmoisen virkistävän elämyksen itselleni on myös välittänyt Monika Fagerholm, jonka teosten oletankin edelleen kasvattavan suosiotaan, ja myös vaikutustaan, sekä meillä että muualla.
Tämän vuoden suomenruotsalainen ehdokas Ann-Luise Bertellin Heiman (Förlaget) on siis tervetullut valinta. Yksi ehdokkuuden hyvä puoli näkyy siinä, että saamme kirjan ensi vuoden alussa myös suomeksi – ja veikkaan että moni löytää uuden kirjailijan seurattavakseen.
Omat Finlandiat myös runoudelle ja kuvakirjoille
Tämän vuotinen ehdokasasettelu, ehkä vielä selvemmin kuin aiemmin, nostaa esille pari selvää rakenteellista puutetta. Samassa lasten- ja nuorten kategoriassa ehdokkaina ovat kuvaa ja tarinaa visuaalisesti yhdistävät kuvakirjat sekä nuorten romaanit. Ensin mainituissa kuvien merkitys on olennainen, romaanien voima taas on tietysti teksteissä. Reilumpaa olisi antaa molemmille oma palkintonsa, eritoten koska Suomessa ilmestyy vuosittain paljon laadukkaita kuvakirjoja, osaa voisi hyvin luonnehtia suorastaan taidekirjoiksi.
Tämän vuoden kuvakirjatarjonnasta olisin mieluusti nähnyt ehdokkaina ainakin Linda Bondestamin Elämäni pohjalla – Yksinäisen aksolotlin tarina -kuvakirjan (Teos) sekä Jukka Itkosen runoileman ja Virpi Pennan kuvittaman Seitsemän kääpiön rytmiorkesteri -lastenkirjan (Lasten Keskus).
Toinen rakenteellinen puute mielestäni on, ettei kaunokirjallisuuden puolella runoutta huomioida mitenkään. Runokirjojen suosio on viime aikoina vihdoin selvästi kasvanut, ja tänäkin vuonna on putkahtanut monia kiinnostavia kokoelmia. Omalle suosikkilistalle olen nostanut esimerkiksi Kristiina Wallin teoksellaan Meduusameri (Tammi) ja Olli Heikkonen kokoelmallaan Rajalliset maat (Teos).
Vaikka meillä onkin erillisiä runopalkintoja ja esimerkiksi Runeberg-palkinto voidaan myöntää myös runoteokselle, saisi runous ihan oman Finlandia-palkintonsa avulla aivan uutta ansaitsemaansa nostetta.
Ja hei, me kaikki lukemiseen hurahtaneet ja kirjoille sydämensä antaneet, tehkäämme omia suosikkilistauksiamme ja keskustelkaamme paitsi virallisten ehdokkaiden myös omien suosikkiemme pohjalta, sillä sepä on yllättävän antoisaa ja terapeuttista – näinä aikoina varsinkin.
Finlandia-palkintojen voittajat julkistetaan 25.11. kello 19 Finlandia 2020 – lukemisen juhlaa -ohjelmassa Yle TV1:ssä sekä Areenassa. Omaa suosikkiaan Finlandia-ehdokkaista pääsee äänestämään lukijaäänestyksessä. Äänestyksen yhteydessä voi osallistua arvontaan, jossa voi voittaa kaikki Finlandia-ehdokasteokset sisältävän kirjapaketin.
Lue myös: Kaunokirjallisuuden Finlandiasta kisaa kuusi teosta – taiteilijaromaanista vaiettuihin asioihin
Kommentoi Facebookissa