JÄÄKIEKKO Suomen naisten maajoukkuejääkiekko koki kaikkien aikojen katastrofinsa, kun Naisleijonat hävisi sijoitusottelussa Japanille voittolaukauskisan jälkeen lukemin 0-1. Suomalaiset laukoivat maalia kohti 61 kertaa, mutta eivät saaneet kiekkoa kertaakaan sisään.
Tappio Japanille merkitsi Suomelle kisojen kuudetta sijaa ja putoamista MM-kisojen alempaan alkusarjaan. Ottelutulosten perusteella Suomi sinne kuuluu, vaikka todellisen tasonsa puolesta ehkä ei kuuluisi. Jatkoajalle Unkarin ja Japanin tasoisia joukkueita vastaan joutunut ryhmä ansaitsee moisen nöyryytyksen.
Suomen pitäisi olla maailman kolmonen, mutta automaattisesti pronssia ei tule, jos joukkueen valmennusjohto ei ole tehtäviensä tasalla, eivätkä pelaajat syty pelaamaan taitotasonsa ylärajalla. Toisen kerran arvoturnaushistoriassa Suomi jäi neljän joukon ulkopuolelle ja ensi kertaa arvoturnauksissa mitalitta sitten 2016 MM-kisojen.
Jääkiekkoliitolle ainoa oikea ratkaisu olisi antaa koko valmennusjohdolle kenkää. Juuso Toivolan johtama valmennustiimi ei ollut MM-kisoissa tehtäviensä tasalla.
Eeppinen epäonnistuminen johtui huonon johtamisen lisäksi tärkeimpien pelaajien ylikuormittamisesta. Olihan Petra Niemisen, Susanna Tapanin ja Michelle Karvisen ykkösketju oli Suomen merkittävin alisuorittaja.
Naisleijonien joukkuehenkikään ei ollut kunnossa. Avoimia kysymyksiä sen osalta riittää.
Miksi Susanna Tapani sai käydä Suomessa kaverinsa häissä kesken kisojen? Miksi maalivahti Meeri Räisänen hyllytettiin joukkueesta kaukalon ulkopuolisten tekemisten takia ja miksi sitä ei joukkueen johdosta myönnetty, vaikka medialla oli tästä tietoa luotettavalta taholta? Miksi hyökkääjä Sanni Hakala ja puolustaja Minnamari Tuominen päättivät jättää MM-kisat väliin ja luopua 10 000 euron apurahasta?
Ammattimaisen tekemisen kulttuuri maajoukkueesta puuttuu yhä. Olympiakisojen aikaan tehtävänsä jättänyt Pasi Mustonen nosti vaatimustasoa, mutta Mustosen toiminta ei ollut kaikkien pelaajien mieleen. Yhteenotot pelaajien ja Mustosen välillä olivat toistuvia.
Toivola on kiltimpi johtaja. Liiankin kiltti, kuten MM-kisojen tapahtumat valitettavalla tavalla todistavat.
Naisten jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajan paikka ei ole ollut Suomessa kovinkaan haluttu paikka. Mustosen kakkosmiehenä pitkään toiminut Toivola oli Jääkiekkoliiton arvion perusteella turvallinen valinta, mutta ratkaisu osoittautuikin vääräksi.
Naisten jääkiekon harrastajamäärät ovat pysyneet Suomessa viimeisen viiden vuoden ajan samalla tasolla 5000-6000 välillä. Jääkiekkoliiton tavoitteena oli harrastajamäärän tuplaaminen, mutta osin koronapandemian takia tavoite on jäänyt suunnittelun asteelle. Energiakriisistä johtuvan tulevan taloustaantuman takia ei ole realistista odottaa, että jääkiekon kaltainen kallis urheilulaji pystyisi kasvattamaan harrastajamääriään edes miesten puolella.
Suomen maajoukkuepelaajat joudutaan jatkossakin valitsemaan pienestä massasta. Se ei silti tarkoita, että Suomen taso olisi kansainvälisesti romahtamassa.
Nykyisten harrastajamäärien perusteella Suomella on yhä hyvät mahdollisuudet voittaa arvoturnauksissa pronssia. Se vain edellyttää maajoukkueessa vaatimustason nostoa.
Veikkausvoittovaroista jaettavat apurahat ovat naisten jääkiekon mitalikannan jatkuvuudelle elinehto. Fiksua tietysti olisi, että apurahaa voisi porrastaa. Perusraha maksettaisiin ennen kauden alkua ja kauden jälkeen tarvittaessa sitten erillinen palkkio, jos tavoite, eli toisin sanoen pronssimitali on saavutettu.
MM-kisoissa Naisleijonat näytti olevan liikkeellä puolivaloilla. Kisat pelattiin omituiseen aikaan, mutta sillä katastrofia ei kannata selitellä.
Naisten maajoukkuepelaajat toivottavasti jatkossa ymmärtävät, että 10 000 euron vuosittaiseen apurahaan olisi syytä suhtautua kunnioittavasti. Tarinan opetus onkin, että lihavat kissat tulee ajaa uuninpankolta hiirijahtiin.
Teksti Otto Palojärvi
Lue myös: Naisleijonille täysi katastrofi – nolo tappio Japanille
Kommentoi Facebookissa