MERIVARTIJAT Länsi-Suomen merivartiostoon kuuluvalla Kokkolan merivartioasemalla tiedetään, että avovedet ovat takuuvarma lähtölaukaus veneilykaudelle. Samalla tämä merkitsee toiminnan vilkastumista myös merivartiostolle.
Merivartioaseman vartioupseeri, merivartiomestari Mika Ahola sekä ylimerivartija Timo Antila pitävät tahoillaan huolen siitä, että toiminta myös Kokkolan toimipisteessä säilyy ensiluokkaisena.
– Miehistön ja kaluston on oltava ympärivuorokautisesti ja kalenteriin katsomatta toimintavalmiudessa. Meidän on varauduttava kaikkeen, sillä tehtäväkenttämme on todella laaja.
Antilan ja Aholan mukaan siihen lukeutuvat meripelastustehtävien ja vesiliikenteen valvonnan ohella myös tiivis yhteistyö eri viranomaisten kanssa.
– Autamme kadonneen etsinnöissä, pelastamme merihätään joutuneita veneilijöitä ja haemme myös apua tarvitsevan mökkeilijän pois saaresta.
Laivatarkastuksia ja metsästysvalvontaa
Rajavartiolaitoksen alaisuudessa toimivan merivartioston toimenkuva koki erityisesti 1990-luvulla suuren muutoksen, kun maasto- ja vesiliikennelakia uudistettiin. Myös 1.6.2020 voimaan astuva uusi vesiliikennelaki tulee osaltaan näkymään merivartioston tehtäväkentässä.
– Aika näyttää, mutta yleisesti ottaen valvonnan tehostuessa myös tehtävät lisääntyvät. Tällä hetkellä toimenkuvaamme kuuluvat kokonaisuudessaan merialueen ja vesiliikenteen valvonta sekä meripelastus. Talvella vaihdamme kalustoa eli veneen moottorikelkkaan ja ryhdymme valvomaan maastoliikenteen ohella myös metsästystä. Kalastusta valvomme sen sijaan ympärivuotisesti, kuten myös Kruunupyyn lentoasemalla suoritettavia rajatarkastuksia.
Ylimerivartija Timo Antilan mukaan merivartiosto tekee yhteistyössä Tullin kanssa myös laivatarkastuksia.
– Rajavartiolaitoksella on nykyään myös öljyntorjunnan johtovastuu, joten nämäkin tehtävät työllistävät jonkin verran, Antila sanoo.
Merialueen yleisviranomaisena toimivan merivartioston toimenkuvaan kuuluu myös virka-avun antaminen muille viranomaisille, kuten poliisille sekä palo- ja pelastustoimelle. Esimerkiksi saaristossa tai vesillä tapahtuvien sairaustapauksien kohdalla merivartiosto toimii pääsääntöisesti kuljetusapuna hoitohenkilökunnalle.
– Kiireellisissä tapauksissa voimme mennä paikan päälle myös itse ja tuoda avun tarvitsijan rantaan. Miehistöllämme on päivitetyt ensiaputaidot ja partioveneestämme löytyy peruskaluston lisäksi myös paarit turvallista siirtoa varten.
Merkkaamattomia pyydyksiä
Ylimerivartija Timo Antilan mukaan viranomaisyhteistyö on vuosien saatossa lisääntynyt.
– Suoritamme yhteistyössä poliisin ja Tullin kanssa esimerkiksi tehostettua vesiliikenteen valvontaa sekä autamme poliisia myös kadonneiden etsinnöissä. Sen sijaan kalastuksen valvonnassa on usein mukana ELY-keskuksen kalastuksenvalvoja, sillä merkkaamattomat pyydykset ovat tällä osa-alueella edelleenkin se heikoin lenkki. Muuten kalastajat toimivat hyvin vastuullisesti.
Suurta kiitosta saavat myös metsästäjät, sillä Antilan mukaan muutamaa poikkeustapausta lukuun ottamatta myös heidän lupa-asiansa on kunnossa.
– Ainoastaan metsästäjän ajokunnossa sekä aseen kuljettamisessa on ollut silloin tällöin huomautettavaa. Metsästäjienkin tulisi muistaa, että hiekkatieverkostoilla on täsmälleen samat promillerajat kuin pääteilläkin. Toki kaatoryyppy on paikallaan, mutta korkki kannattaa narauttaa vasta kotona ja silloinkin maltillisin mitoin, Antila neuvoo hymyillen.
Kiinteä ja entisestään tehostunut viranomaisyhteistyö näkyy myös virkatehtävien ulkopuolella, sillä merivartiosto, pelastuslaitos ja ensihoito järjestävät jopa yhteisiä harjoituksia.
– Tällä tavoin voimme kartoittaa omat vahvuutemme, erikoisosaamisemme sekä toimintatavat. Kun porukka tuntee toistensa tehtävät, työkentän ja kaluston, niin työskentely tositilanteessa on luontevaa ja mahdollisimman aukotonta. Tämä on tärkeää ja tähän pyrimme, sillä tosipaikan edessä ei ole aikaa jäädä arpomaan tekemisiä tai tekemättä jättämisiään. Lisäksi täytyy muistaa, että merellä toimiminen tuo tehtäviin aina omat haasteensa.
Kun meri raivoaa
Kokkolan merivartijat partioivat käytännössä noin sadan kilometrin säteellä, akselilla Kalajoki-Oravainen.
– Töitä ja tehtäviä riittää ympärivuotisesti, joskin talvella jää enemmän aikaa kaluston huoltoon sekä oman ammattitaidon kehittämiseen ja ylläpitämiseen. Myös alkukesä on yleensä poikkeustapauksia lukuun ottamatta hiljainen, mutta helteen helliessä ja vesiliikenteen lisääntyessä myös pelastustehtävien määrä kasvaa, Antila kertoo.
Lämpimänä ja kauniina kesäpäivänä kuitenkin unohtaa, että useampana päivänä vuodesta merivartijat tekevät työtään aivan toisenlaisissa olosuhteissa. Merivartiomestari Mika Ahola myöntää, että meripelastustehtäviin joudutaan harvoin kauniilla ilmalla.
– Merellä on monta luonnetta. Se antaa, ottaa ja ilmaisee itseään monin eri tavoin. Ja yleensä hurjimmat haverit, kuten sumussa eksyminen, konerikko tai karille ajaminen sattuvat kuitenkin silloin, kun sade piiskaa ja meri raivoaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että merihätään joutunut ei ole aina se satunnainen vesilläliikkuja. Huono keli saattaa yllättää kokeneenkin veneilijän, Ahola tietää kertoa.
Kömmähdyksen paikkoja
Sekä ylimerivartija Timo Antila että merivartiomestari Mika Ahola antavat tunnustusta nykypäivän veneilijöille. Heidän mukaan vuosien varrella suoritetut valvontaiskut kielivät valveutuneesta veneilykansasta.
– Ainakin meidän suunnalta katsottuna vesillä liikkumisen kulttuuri on parantunut. Kalusto on pääsääntöisesti kunnossa ja myöskään kippareiden ajokuntoa ei voida liiemmälti moittia. Erityisen tyytyväisiä olemme siihen, että vene on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta myös asianmukaisesti varusteltu. Yleisin päiväsakon paikka on kuitenkin pelastusliivien puute, vaikka tämänkin kohdalla on tapahtunut huomattavaa parannusta, Antila ja Ahola selvittävät.
Sen sijaan varusteet, joista yleisin on sammuttimen puuttuminen tai sen vanhentunut tarkistusleima, on edelleen monelle veneilijälle pieni kömmähdyksen paikka.
– Käsisammutin on huollettava vuoden välein, joten tämän laiminlyönnistä napsahtaa 70 euron rikesakko. Pelastusliivien puuttuminen on sen sijaan vakavampi rike, joten tästä kirjoitamme aluksen kipparille automaattisesti päiväsakon. Vaikka laki ei velvoita pitämään pelastusliivejä päällä, niin haluamme kuitenkin muistuttaa, että pelastusliivit ovat erittäin halpa henkivakuutus.
Valmistaudu ja varaudu
Vaikka merellä liikkujat ovat hyvin käyttäytyvää kansaa, niin merivartijat Antila ja Ahola neuvovat veneilijöitä kuitenkin varautumaan myös mahdollisiin ongelmiin.
– Toki vesillä liikkuminen on parantunut ja tekniikan myötä kehittynytkin, mutta merihätään joutuminen voi tapahtua monista eri syistä. Niinpä on tärkeää, että ennen vesille lähtöä tarkistetaan huolellisesti kalusto, laitteet ja niiden kunto. Yksi tärkeimmistä on ladata matkapuhelimen akku sekä pitää puhelin myös vedeltä suojattuna. Vesillä ja ennen kaikkea merellä sää muuttuu nopeasti, joten tiedotukset kannattaa ottaa aina vakavasti.
Keväällä merivartioston apua saattavat tarvita myös ne, joilla on ollut kiire laskea veneensä vesille ensimmäisten joukossa.
– Valmistelut jäävät näissä tapauksissa yleensä kesken ja pahimmillaan lopputuloksena saattaa olla jopa haaksirikko. Niinpä talven jäljiltä on järkevää ottaa vene tarkempaan käsittelyyn; kiertää se muutamaan kertaan läpi, tutkia, puhdistaa polttoainesäiliö sekä tarkistaa sähköjohdot ja putkiliitokset, merivartijakaksikko tietää kertoa.
Lukuisiin meripelastustehtäviin osallistunut kaksikko kuitenkin toivoo, että siinä vaiheessa, kun eteen tulee ongelmia, kynnys merivartioston apuun pyytämiselle olisi olematon.
– Toki kynnys on madaltunutkin, mutta yhä edelleen on niitä, jotka soittavat hädän tullen mieluummin kaverilleen kuin meille. Tähän liittyen haluamme korostaa, että Suomessa meripelastus on ilmaista ja avun pyytäminen ei ole häpeä. Meidät on koulutettu auttamaan, ohjaamaan ja opastamaan. Olemme ihmisiä varten, Antila ja Ahola luonnehtivat.
- Haastattelu on julkaistu myös Meidän Suomi -lehdessä
Lue myös: Kalastamaan lähtenyt jäi palaamatta rantaan – mies löytyi merestä menehtyneenä
Kommentoi Facebookissa