LEMMIKIT ”Mosse-pappa on tämän perheen kingi. Huolehtiva, isoääninen ja valtavan hellyyden kipeä. Parempaa tyyppiä ei ole olemassakaan.”
Näin luonnehtivat raahelaiset Taina ja Imppu Flinck rakasta perheenjäsentään. Kissat elävät tavallisesti korkeintaan 20-vuotiaiksi, harvoin kolmekymppiseksi, mutta ikätovereita Mosselle löytyy Suomesta varmasti muutamia.
Vappuna kunnioitettavat 21 vuotta täyttänyt Mosse-pappa on saanut elää pitkän ja onnellisen elämän. Reiluun kahteen vuosikymmeneen mahtuu superannos rakkautta, mutta vähintäänkin saman verran keitettyjä nakkeja ja maukkaita juustopalleroita – jäätelöstä puhumattakaan.
– Sanotaanko näin, että Mosse-pappa on verrattavissa varjoon. Siellä missä me olemme, on myös Mosse, Taina paljastaa naureskellen.
Pieni käärö kuusen alla
Mosse-papan lähtökohdat eivät olleet kuitenkaan kovin suotuisat, sillä poika löydettiin muutaman kuukauden ikäisenä läheisestä metsiköstä.
– Kyseessä oli vuoden 1999 syksy ja ensipakkaset, kun löysimme takkuturkkisen kissanpojan kuusen alta nukkumasta. Ajattelimme, että kyseessä on jonkun karkuteille lähtenyt lemmikki, joten yhdessä naapurin kanssa otimme pienokaisen hoiviin ja ryhdyimme ruokkimaan sitä.
– Samalla ilmoittelimme paikallislehdessä, kauppojen ilmoitustauluilla ja jopa paikallisradiossa löytyneestä pikkukisusta. Vastauksia ei kuitenkaan tullut, joten kukaan ei tuntunut kaipaavan pikkukisua, Taina kertaa reilun 20 vuoden takaista tapahtumasarjaa.
Eräänä päivänä Taina ja Imppu kohtasivat kuitenkin iäkkään pariskunnan, joka halusi ottaa uuden lemmikin heidän kuolleen kissansa tilalle.
– Mosse oli päättänyt tilanteen toisin, joten siinä vaiheessa, kun mummeli nappasi kisun syliinsä, poika iski naskalihampaansa mummoon ja häipyi. Silloin päätimme Impun kanssa, että kissa jää meille ja saa nimen Mosse.
Saatuaan huolehtivan kodin, pienestä takkuturkista kuoriutui kulmakunnan komein ja rakastettavin kissaherra.
– Emme tienneet, kuinka kauan Mosse oli ehtinyt elää oman onnensa nojassa, mutta ainakin turkin kunnosta päätellen jonkin aikaa. Veimme pojan heti eläinlääkäriin, jossa se kastroitiin, ajeltiin takut turkista ja annettiin lääkekuuri keuhkovaivaan, Taina muistelee.
”Sulla on mun kissa”
Mosseksi nimetty kulkuri toipui nopeasti ennalleen ja lunasti paikkansa eläinrakkaassa Flinckin perheessä. Eräänä päivänä soi kuitenkin puhelin ja luurin päässä eräs nuori nainen sanoi, että ”sulla on mun kissa”.
– Hän tuli meille kylään ja sanoi, että kisun nimi on Jerry. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun hän yritti ottaa ”Jerryn” syliinsä, tämä ampaisi karkuun. Hetken keskusteltuamme päätimme yhteistuumin, että Mosseksi nimetty kisu jää meille.
Taina ja Imppu sanovat kokeneensa myös Mossen kohdalla niin sanottua rakkautta ensisilmäyksellä.
– Tästä ihanasta takkuturkista kuoriutui maailman komein kollipoika. Kiltti, rauhallinen ja niin valtavan rakastettava.
Alkuvaiheessa Mosse oleskeli mieluummin omissa oloissaan, sillä metsässä eletty aika oli jättänyt kulkijaan omat jälkensä.
– Valtava arkuus korostui ennen kaikkea siinä, ettei Mosse tykännyt olla sylissä. Kului kuusi pitkää kuukautta, kun tapahtui suuri ihme ja Mosse kehräsi ensimmäistä kertaa Impun sylissä. Se oli niin upea hetki, että sitä muistellaan vielä tänäkin päivänä. Siis me kaikki kolme yhdessä, Taina kertoo hymyillen.
Aito peräkamarinpoika
Kahteen vuosikymmeneen mahtuu myös kissan elämässä monenmoisia sattumuksia ja näiltä ei ole Mosse-pappakaan välttynyt. Yksi hurjimmista tilanteista sattui, kun Mosse-herra joutui kaksintaisteluun ulkotulen kanssa.
– Oli talvi, pienoinen lumisade ja ulkotulet. Tämä yhdistelmä kiinnosti luonnollisesti myös Mossea. Niinpä herra löi tassunsa kuumaan steariiniin, jonka seurauksena ulkotuli kaatui ja steariinia lensi Mossen naamalle. Onneksi näin tilanteen, nappasin kissan kainaloon ja juoksin pojan kanssa suoraan suihkuun.
– Paksu turkki pelasti palovammoilta, mutta olihan se hurjan näköinen katti, kun jouduimme leikkaamaan steariinin pois turkista. Mutta, tämän jälkeen ei ole poika tulen kanssa leikkinyt.
Pienistä sattumuksista huolimatta Mosse-pappa on säästynyt myös suuremmilta terveyshuolilta.
– Vain yksi kulmahammas on irtipoikki, kun herra ei viihtynyt erään eläinlääkärireissun aikana kuljetuskopassaan. Mutta ei yksi kolo komiassa mitään tee.
Eläkepäiviään Mosse-pappa viettää entiseen malliin, kotoillen.
– Mihinkäs se peräkamarinpoika kotoaan lähtisi, ei mihinkään. Imppu rakensi pojalle tuonne terassin kulmalle kuitenkin hienon kesämökin, joten sen verran herra irtaantuu sohvan kulmalta, Taina paljastaa.
Tomaattisardiineja ja kaksi keitettyä nakkia
Flinckin perheen silmäterä tietää ja tuntee arvonsa. Tämä näkyy niin päivittäisissä askareissa kuin ruokakupillakin.
– Harrastukset ovat aina olleet hyvin ruokapitoiset, sillä Mosse-pappa rakastaa herkkuja. Herkkulistan ykkösenä ovat vanhat tutut; kaksi keitettyä nakkia, tomaattisardiinit sekä jälkipalaksi pari juustopalloa sekä reilu annos jäätelöä. Mieluummin tikkusellaista.
Liikunnan suhteen Mosse-pappa on kuitenkin aina ollut hieman rajoittunut tai sanotaanko sopivasti valikoiva. Pissareissut saavat riittää sykkeen kohottamiseen. Mutta miten Mosse-papan arki on muuttunut iän myötä?
– Yksinkertaistunut entisestään, joskin yöllä yhden ja aamukuuden pissalenkit kuuluvat edelleen rutiineihin. Kuivaruokaa poika ei ole syönyt enää vuosiin. Myös kuulo on heikentynyt, liikkeet hidastuneet, mutta näkö on edelleen todella hyvä.
Säännölliset elämäntavat, rauhallinen maailmankatsomus sekä riittävä lepo ovat asioita, joista Mosse-pappa ei tingi.
– Ja oma iso osuutensa pitkään ikään on myös se, että Mosse saa ja antaa valtavan määrän rakkautta. Mikään ei ole ihanampaa, kun pistää nenut vastakkain ja kuunnella rukin rauhoittavaa hurinaa, Taina sanoo onnellisena.
Lue myös: Löytöeläinkodilla on ollut vilkas syksy – ”Kissapopulaatioita löytyi surullisen paljon”
Kommentoi Facebookissa