MATKAILU Agatha Christien kuuluisassa Idän pikajunan arvoitus -romaanissa aina vain maineikkaampi salapoliisi Hercule Poirot matkustaa Orient Express -junalla ja saa harmaiden aivosolujensa onneksi ratkoa matkalla tapahtunutta epätavallista murhaa.
”Ajattele kaikkia näitä ihmisiä ympärillämme – kaikista yhteiskuntaluokista, kaikkia kansallisuuksia, kaikenikäisiä. Kolmeksi päiväksi kaikkien näiden ihmisten, näiden toisilleen vieraiden muukalaisten tiet yhtyvät. He nukkuvat ja syövät saman katon alla, kukaan ei pääse pakenemaan toisten luota. Kolmen päivän kuluttua he eroavat, kukin omille teilleen, eivätkä ehkä enää milloinkaan tapaa toisiaan…”
Tähän Kansainvälisen Makuuvaunuyhtiön johtajan maalaukselliseen kuvaukseen Poirot lausahtaa varsin ennustuksellisesti, että ylläolevia junassa matkustavia ihmisiä voi kenties onnettomuuden kohdatessa yhdistää yksi asia.
”Silloin ehkä nämä kaikki liittäisi yhteen – kuolema”.
Poirotin lausunto ei kuitenkaan ole tehnyt hallaa Venice Simplon Orient-Express -junamatkoille, pikemminkin päin vastoin. Romantikot kiipeävät yhä Idän pikajunan vaunujen loisteliaan nostalgiseen atmosfääriin.
Idän pikajuna pelastetaan
Neitsytmatkansa Orient Express teki lokakuun 4. päivä 1883 Pariisista Romaniaan ja edelleen Konstantinopoliin. Idän pikajuna oli Georges Nagelmackersin unelma luksusjunasta, samoihin aikoihin amerikkalainen George Mortimer Pullman toi hienostomatkailun Englannin rautateille.
Lontoosta oli mahdollisuus matkata Pariisiin, lautalla kanaalin yli, kunnes Calaisissa deluxe-vaunut taas liitettiin Orient Expressiin. Vuonna 1906 avattiin mittava Simplon-tunneli, joka lyhensi matkaa Pariisista Venetsiaan huomattavasti. Vuonna 1919 reitin päätepisteeksi otettiin Istanbul, vanha Konstantinopoli, ja junanreitin nimeksi Simplon-Orient-Express.
1960-luvulla ylelliset junamatkat olivat ohi ja reittiä liikennöi tavallinen juna, kuljettaen pääasiassa turkkilaisia siirtotyöläisiä. Toukokuussa 1977 Orient-Express Hotelsin johtaja James B. Sherwood osti Sothebyn huutokaupasta Monte Carlosta kaksi parhaat päivänsä nähnyttä loistovaunua. Viisi vuotta ja 11 miljoonaa puntaa myöhemmin yhtiö oli kerännyt Euroopasta alkuperäisiä Pullman-vaunuja 1920-luvulta ja restauroinut ne pieteetillä.
Toukokuun 25. päivä 1982 avattiin reitti Lontoosta Venetsian kautta Milanoon, seuraten alkuperäistä Simplon-Orient-Express-matkaa. Tänä päivänä on mahdollista varata matka erilaisille reittivaihtoehdoille Lontoosta esimerkiksi Veronaan, Pariisista vaikkapa Venetsiaan – tai toisinpäin.
Häämatkalla Venetsiasta Pariisiin
Santa Lucian asemalla Venetsiassa monikielinen puheensorina ja matkalaukkujen kirskuvat pyörät muodostavat äänimaiseman, jota täydentävät kaiuttimista raikuvat kuulutukset. Matkailijoiden, virkailijoiden ja muiden asioilla liikkuvien ihmisten hyörinä on kuin kiireisten muurahaisten hermostunutta kuhinaa pesäkeon läheisyydessä.
Junalaiturien edustalta kuitenkin löytyy lyhyen etsiskelyn jälkeen Orient-Expressin kyltti ja tyylikkäät lakatut puutiskit, joiden takana sinisiin univormuihin puetut huolitellut virkailijat vastaanottavat Idän pikajunaan lipun omaavien matkalaukut ja opastavat oikeaan vaunuun.
Häämatkalla olevaa pariskuntaa jännittää nähdä minkälaisen hytin he saavat, täydestä junasta oli viime tingassa järjestynyt mahdollisuus yhdistää kaksi yhden hengen kabinettia avaamalla niiden välinen ovi. Vaunu 3309 on yksi historiallisista, entisöidyistä vaunuista.
Mutta ennen junaan nousemista on vielä yksi seremonia, junan henkilökunta kokkeineen ja hyttipalvelijoineen asettuu poseeraamaan junan edustalle. Matkustajien kamerat naksuvat kiitollisina.
Nainen huomaa pukeutuneensa lähes saman siniseen mekkoon kuin virkailijoiden päällä oleva univormuväri on ja hivuttautuu vaivihkaa hetkeksi junan työntekijöiden rintamaan, stuertti vieressä tervehtii pilke silmässään ja hauska kuva tallentuu kameraan.
Vintage-hyttejä ja art decoa
Idän pikajunaa pidetään paitsi yhtenä maailman kuuluisimmista luksusjunista myös art deco -ikonina ja osa sen vaunujen hyteistä on todella alkuperäisiä sisältäen hyttien seinissä esimerkiksi taidokkaita eri jalopuulajeista tehtyjä intarsiatöitä. Uudetkin hytit ovat uusvanhoja ja rakennettu samaan tyyliin.
Menneen maailman luksusta on tietysti myös palvelu, jo laiturilla kohtelias ja ystävällinen hyttipalvelija tulee esittäytymään ja lupaa auttaa matkustajia pienimmässäkin asiassa. Junapalvelija myös esittelee junan museo-oppaan tavoin ja osaa kertoa häämatkalaisille, että he majoittuvat vaunujen vanhaan osastoon – joka on vain pari hyttiä taaempana kuin missä Agatha Christie matkusti inspiroituessaan tulevan kirjansa näyttämöön.
Hytissä on tehty järjestelyjä sen tiedon mukaan, mitä matkustajat ovat antaneet ja tilanneet, pöydällä on samppanjapullo kristallilaseineen sekä punainen ruusu henkilökohtaisen tervehdyksen kera.
Kekseliäisyys korvaa tilan
Jos kaikki onkin äärettömän eleganttia ja silmiä hivelevän kaunista, mukavuudenhaluisen nykyihmisen on totuteltava muutamaa astetta askeettisempaan vaatimustasoon.
Ennen kaikkea tilaa on niukasti, sängyt eivät ole kingsize-kokoa mihinkään suuntaan, eivätkä suinkaan upottavia. Omaa suihkua ei ole ainakaan vanhoissa vaunuissa ja wc löytyy käytävän varrelta.
Mutta kekseliästä toteutusta on veneiden hyttien tapaan, avautuvan pöytälevyn alta paljastuu pesuallas ja sohva muuntautuu sängyksi käden käänteessä.
Tosin omaa kättä ei tarvitse sen vuoksi heilauttaa, hyttipalvelija tekee sen matkustajien puolesta ja loihtii myös käyttöön kylpytakit, tossut ja pesuvälineet aidoin Orient-Express-monogrammein. Yöpöydällä on vieläpä Orient-Express-peltipurkissa minttupastilleja hengitystä raikastamaan!
Menneen maailman glamouria
Venetsiasta lähdön jälkeen odottaa kolmen ruokalajin lounas ja lasi viiniä, iltapäivätee tarjoillaan hyttiin.
Mutta parhaiten menneen maailman tunnelmaan pääsee illalla junan ravintolavaunussa. Siellä todellakin aika pysähtyy ja nuo Agatha Christien kuvailemat ihmiset ovat siirtyneet kirjan sivuilta samaan tilaan, äänekkäät merkkipäiväjuhlijat, seikkailunhaluiset maailmanmatkaajat ja arvokkaat vanhukset suvun nuorempien jäsenten kera.
Ravintolavaunun äärimmäisen tarkassa tilankäytössä, melkeinpä ahtaudessa, säihkyvät pöytien kristallit ja ruusut kilpaa naisten korujen ja hiuslaitteiden kanssa.
Häämatkalla oleva kiittää hetken päätöstään ottaa mukaansa hääpukunsa, sillä se on hänen ainoa tarpeeksi juhlava asunsa, ympäristö suorastaan vaatii pitsiä, helmiä ja juhlatamineita.
Hummeria, si´l vous plait?
Samppanjabaarista löytää uudelleen Christien, tällä kertaa punaisen – tietenkin – drinkin nimessä.
Valkoiseen smokkiin pukeutunut pianisti asettuu instrumenttinsa ääreen, Fly Me to the Moon johdattaa illalliselle tulleet juhlijat kilistelemään lasejaan ja nyökkäilemään kanssamatkustajille yhteisen seikkailuhengen vahvistukseksi. Ikivihreät sävelmät soivat koko illan ja pianisti soittaa niitä myös toiveiden mukaan.
Korkeissa valkoisissa hatuissaan puikkelehtivat keittiömestarit kantavat pienestä junakeittiöstä uskomattomia ruoka-annoksia, jotka näyttävät melkein enemmän taiteelta kuin ruoalta.
Makuyhdistelmät ovat silti perinteisen keittiön mukaisia, lautasille on taituroitu muiden muassa ankkaa pienten kasviskääröjen kera sekä halkaistuja ja täytettyjä hummerinpuolikkaita kaviaaria kyytipoikanaan.
Ohikiitävät maisemamaalaukset
Venice Simplon Orient-Express -juna kulkee Venetsiasta Pariisin Gare de l´Est –asemalle huimaavan kauniin maiseman halki.
Pohjois-Italiassa matkustetaan ensin Vicenzan ja Veronan kautta alppien reunustaman Sveitsin halki aivan Saksan rajalle illan jo hämärtyessä.
Junan ikkunan ääreen on helppo hypnotisoitua, välillä vuorten rinteillä näkyy liitovarjojen kanssa leijailevia, välillä vehmasta laidunmaata lehmineen ja lammaskatraineen. Ainakin alkusyksy on maisemaihailun suhteen erinomaista aikaa.
Aamulla hyttiin kannetaan mannermainen aamiainen. Lopulta Ranskan läpi puksutetaan Vesoulin, Chamontin ja Troyes-kaupunkien kautta.
Saavuttaessa Pariisiin valtaa tunne, että vuorokauden sijasta on matkannut vuosikymmenten halki.
Kommentoi Facebookissa