Niilo-koira pelasti veneestä pudonneen naapurinsa

Besenji Niilo palkittiin uroteostaan vuoden 2015 Sankarikoira-arvolla. (Kuva Anne Anttila)

Ilman sankarikoiraa pahoin kylmettynyt mies olisi menehtynyt.

SANKARIKOIRA Lipaisu on märkä, lämmin ja kohtalokas. Besenjihurmuri Niilo, 11, tapittaa tummilla silmillään ja vastaanottaa vieraan parhaalla mahdollisella tavalla. Kohtaaminen on kaunis ja täynnä suuria tunteita.

– Tämän taidon Niilo osaa. Hän on mestariliehittelijä ja hurmaa hetkessä vaikka kärpäsen, Päivi Somppi sanoo naureskellen.

Virroilla vaikuttava Niilo tunnetaan hurmaustaitojensa lisäksi myös uroteostaan. Suomen Kennelliitto myönsi miehen pelastaneelle Niilolle Sankarikoiran arvon.

Sankaritekoon johtanut tapahtumasarja sijoittuu vuoden 2014 marraskuiseen aamuun. Taidegraafikko Päivi Sompin perheessä oli käynnissä normaalit aamutoimet. Puurot oli syöty ja lapset valmistautuivat kouluun.

Myös perheen Niilo-koira osallistui omalla aktiivisuudellaan aamupuuhiin, mutta tällä kertaa tämän käyttäytyminen poikkesi kuitenkin totutusta.

– Niilo oli poikkeuksellisen levoton. Poika juoksi edestakaisin kahden eri sisäänkäynnin väliä ja oli muutenkin todella rauhaton. Ajattelin aluksi, että Niilon täytyy päästä pikaisesti tarpeilleen, joten pukeuduin ja lähdin pojan kanssa ulos.

Minuuteista kiinni

Ulos päästyään Niilo lähti vetämään voimakkaasti rantaa kohden, aivan toiseen suuntaan mihin aamulenkit yleensä suuntautuivat.

– Ihmettelin tempausta, mutta seurasin kuitenkin perässä. Etenimme rivakasti, mutta lähellä rantaa Niilo kuitenkin pysähtyi. Samalla kuulin järven suunnasta vaimeita avunhuutoja. Vaikka aamu oli tyyni, niin yrityksistä huolimatta en kuitenkaan pystynyt paikallistamaan huutojen tulosuuntaa.

Ilman Niilon tarkkaavaisuutta veden varaan joutunut naapuri olisi hukkunut. (Kuva Anne Anttila)
Ilman Niilon tarkkaavaisuutta veden varaan joutunut naapuri olisi hukkunut. (Kuva Anne Anttila)

Päivi ja Niilo palasivat juoksujalkaa takaisin kotiin ja hälyttivät talon isännän apuun. Samoihin aikoihin myös hälytyskeskus sai tiedon tapahtuneesta. Päivi ja Niilo-koira jäivät seuraamaan jatkotapahtumia rannalta käsin.

Päivin mies kiiruhti rantaan, veti talviteloille nostetun veneen takaisin vesille ja lähti soutamaan ääntä kohden. Muutaman sadan metrin päästä rannasta hän löysi veneestä pudonneen kalastajan. Mies oli verkkoja laskiessaan joutunut veden varaan ja sotkeutunut verkkoihin. Se esti kalastajaa pääsemästä takaisin veneeseensä.

Uupunut naapuri nostettiin veneeseen ja soudettiin rantaan. Kotirannassa kaksikkoa odotteli ensihoitoyksikkö, joka vei pahoin kylmettyneen miehen jatkohoitoon.

– Jälkeenpäin saimme tietää, että miehen henki oli minuuteista kiinni. Vesi oli jäistä ja ilma kylmä, joten hypotermia iskee hetkessä. Ilman Niilon valppautta aamun tapahtumat olisivat päätyneet suruviestiin, Päivi kertaa hiljaisena.

Sankaruus sopii Niilolle

Niilon esimerkillinen sankariteko ei jäänyt huomioimatta kotikylällä, mutta ei myöskään valtakunnallisella tasolla. Niilo oli yksi niistä 18 koirasta, joille Kennelliitto luovutti viime vuoden Sankarikoira-arvon. Myös eri koirapiirit muistivat Niiloa keksein, kukkasin ja kehuin.

– Sankaruus sopii Niilolle. Rodustaan poiketen meidän besenjipoika nauttii huomiosta ja on erittäin ihmisrakas.

Vaikka Virtain kuuluisin karvatassu on ennättänyt jo yli kymmenen vuoden ikään, niin Suomen muotovalio on edelleen kovassa kunnossa.

– Hammasrivistö on sen verran harventunut, että näyttelyiden suhteen jo hieman jäähdytellään. Mutta jos kilpailuvietti nostelee päätään, niin veteraanisarjassa on vielä mahdollisuus pyörähtää. Siellä ei pieni harmaus haittaa. Päinvastoin, Päivi luonnehtii hymyillen.

Päivi Somppi kehuu Niiloa hurmuriksi, jolle sankaruus on hyvin luontaista. (Kuva Anne Anttila)
Päivi Somppi kehuu Niiloa hurmuriksi, jolle sankaruus on hyvin luontaista. (Kuva Anne Anttila)

Ansaittuja eläkepäiviään ruoan varastelua harrastava Niilo viettää taiteilijaperheen ainoana koirana Virroilla.

– Amerikassa syntynyt Niilo on ollut meillä pikkupennusta lähtien. Poika kasvoi rotutoverinsa Sanin kanssa, sulassa sovussa ja rinta rinnan. Kolme vuotta sitten Sani kuitenkin kuoli ja Niilo jäi yksin. Onneksi Niilolla on pitkäaikainen tyttöystävä, joka käy säännöllisin väliajoin ilahduttamassa nestoriamme, Päivi selvittää tyytyväisenä.

Uroteon jälkeinen arki on ulkoilusta ja loikoilusta pitävälle Niilolle edelleen pientä juhlaa. Taputtelijoita riittää ja tämähän tietenkin sopii Niilolle.

– Sellaista kaveria ei ole vielä matkan varrelle sattunut, jota Niilo ei olisi hurmannut. Tiukan paikan tullen Niilo osaa myös käännyttämisen taidon. Jos kaveri ei syystä tai toisesta pidä koirista, niin Niilon tavatessaan mieli saattaa muuttua. Näin on käynyt useasti.

Kommentoi Facebookissa