LEMMIKIT Pienen metsäaukion keskellä olevalla eläinten hautausmaalla kiire muuttaa muotoaan. Kynttilät, kuvat, tuoreet kukat ja lukemattomat kiveen kaiverretut muistot kertovat tunteista ja ikävästä.
”Ikuisesti kaivaten”, ”Olit meille niin rakas”, ”Kallein ikiystävämme”, ”Sinua emme unohda koskaan”, ”Elämäni valopilkut”, ”Sssssh, Iita nukkuu….”
Lempeän hiljaisuuden rikkoo pieni lintu, joka tervehtii tulijaa visertäen ja laskeutuu lopuksi poikkeuksellisen ison hautakiven päälle. Lieneekö lintunen paikan omia oppaita, sillä visertäjä johdatti vieraan alueen vanhimpiin lukeutuvan haudan luokse.
Kivi paljastaa viimeisen leposijan kuuluvan vuonna 1969 kuolleelle Amor-nimiselle hevoselle. Muistokiveen on kirjattu jopa meriiteistä suurin, ravikuninkuus.
Amorin läheisyydessä nukkuvat turvallista ikiuntaan myös kissaveljekset Turre ja Elmo, villakoira Nipsu, Paavo-kissa sekä chihuahua Pate.
Maallisen vaelluksen viimeinen rasti
Kokkolanseudun eläinsuojeluyhdistyksen ylläpitämälle hautausmaalle on vuodesta 1968 lähtien haudattu yli 1 000 eläinystävää. Yhdistyksen sihteerin Sari Kivelän mukaan alkuaikoina eli 60-luvulla alueelle haudattiin myös hevosia.
– Nykyään hautausmaa toimii lemmikkien, lähinnä kissojen ja koirien viimeisenä leposijana. Toki nurmen alla nukkuu ikiuntaan myös muutama siili, marsu ja lemmikkilintu. Jopa orava ja lokkikin ovat päättäneet maallisen vaelluksensa eläintoveriensa pariin, Sari esittelee.
Yhdistyksen aktiivina Sari Kivelä näkee läheltä sen surun ja luopumisen tuskan, joka kohtaa lemmikkinsä menettänyttä ihmistä.
– Olen kokenut itse saman, joten tiedän miltä tuntuu laskea maan poveen ihmisen paras ystävä. Se on aivan kauhea ja epätodellinen tilanne. Täällä meillä on kuitenkin lupa itkeä, muistella ja surra. Jokainen, joka hautaa karvaisen perheenjäsenensä, hautaa myös osan itsestään, Sari tietää kertoa.
Kolmenlaisia hautoja
Lemmikin menetys ja sen mukanaan tuoma surutyö näkyvät Sarin mukaan myös haudoilla. Hänen mukaansa viimeistä leposijaa hoidetaan ensimmäisistä tunneista lähtien rakkaudella.
– Hautakumpua ympäröivät kauniit kukat ja toivon valoa antavat kynttilät. Nurmen alla nukkuvan ystävän ikiunta vartioi usein myös enkeli tai pieni pehmonalle. Ja kun sen aika tulee, niin hautakiveen kirjataan karvatassun koko elämänkirjo, kuvineen ja runoineen. Tämä kaikki viestii aidoista tunteista ja suuresta surusta, jonka poisnukkunut eläinystävä on jättänyt jälkeensä.
Myös Kokkolassa lemmikkieläinten hautausmaata pidetään kunnossa vapaaehtoisvoimin. Sen sijaan hautojen kunnossapito kuuluu hautapaikan lunastaneille.
– Käytännössä meillä on kolmenlaisia hautoja; hoidettuja, hoitamattomia ja unohdettuja. Yleisesti ottaen omistajat huolehtivat kuitenkin hyvin eläinystäviensä haudoista, Sari kiittelee.
Kommentoi Facebookissa