Omaishoitajat ovat kaiken muun lisäksi byrokratian uhreja – voimia heille kaikille arkeen

Kolumnistimme toteaa, että sitkeä sissi pitää olla, että jaksaa ja viitsii vääntää muutaman kympin takia monimutkaisen kuvion kanssa. (Kuva Arja Ahtaanluoma)

Kolumnistimme mielestä omaishoitajuus on hieno ajatus, mutta siitä maksettava palkkio naurettavan pieni.

KOLUMNI Aikanaan vammaisuuteni alkumetreillä mieheni toimi omaishoitajanani. Järjestelmänä omaishoitajuus on hieno ja kätevä tapa tukea vanhuksen tai vammaisen pärjäämistä kotona, mutta siitä maksettava palkkio on naurettavan pieni. Esimerkiksi laitospaikkaan verrattuna omaishoitajuus säästää valtion varoja hurjasti. Keskimääräinen omaishoitajan palkkio on nimittäin niinkin ruhtinaallinen kuin 440 euroa kuussa – miinus verot. Yksi tehostetun asumisen laitospaikka maksaa 186 euroa vuorokaudessa*. Omaishoitajan koko kuun palkkiolla saisi siis vajaat kolme laitoshoitopäivää.

Omaishoitajalla on oikeus kolmeen vapaavuorokauteen kuussa, mikä onkin tarpeen varsinkin vaativissa omaishoitajasuhteissa esimerkiksi muistisairaiden kanssa. Valitettavasti näyttää sille, etteivät läheskään kaikki omaishoitajat käytä tätä oikeuttaan, mikä on omaishoitajan jaksamisen kannalta surullista. Mahdollisen loman aikana hoitaja tietenkin tarvitsee sijaisen tai vaihtoehtoisesti hoidettavalle laitos- tai muun paikan. Sijaiselle maksetaan palkkio, joka itse asiassa on yli puolet omaishoitajan koko kuun palkkiosta. Näin ainakin meillä oli, koska mieheni ”nautti” alinta omaishoitajan palkkioluokkaa.

Meidän tapauksessamme mieheni lomia lupautui tuuraamaan siihen aikaan työttömänä oleva sisareni. Yhdistelmä ansiosidonnaisella oleva työtön ja omaishoitajan sijaisuus on lähestulkoon mahdotonta ymmärtää: byrokratian rattaat ruksuttaa niin että hampaat sinkoilee. Kaupunki vaatii, että heille ilmoitetaan etukäteen, milloin sijainen tekee päiviä. Tämä on vielä ihan selkeä homma. Toteutuneet päivät on ilmoitettava sitten jälkikäteen. Ymmärrettävää tämäkin; saattaahan olla, että suunnitelmiin tulee muutos matkan varrella, eivätkä suunnitellut päivät toteudukaan. Kun tähän sinänsä selkeään soppaan lisätään ammattiliitto ja työttömyyskorvaukset, niin keitos sakeneekin niin paksuksi, ettei kauha enää siihen kykene. Nimittäin liitto vaatii palkkakuitin edeltävän kuun maksetuista omaishoitajan palkoista heti seuraavan kuun alussa, jotta työttömyyskorvaus voidaan ajallaan maksaa. Huolimatta siitä, että jokaisen kuun palkkasumma on sama eikä ylitä liiton asettamaa 300 euron rajaa. Jos raja ylittyisi, ylimenevästä osasta puolet vaikuttaa liiton korvauksiin.

Nyt tulee se gordionin solmu: esimerkiksi heinäkuussa tehdyt tunnit on ilmoitettava kaupungille heinäkuun viidenteen päivään mennessä, jotta palkkion maksu ehtii heinäkuun ajoon ja raha tulee tilille ja palkkakuitti postilaatikkoon heinäkuun lopussa. Jotta liitto saa palkkalapun elokuun alussa, jotta heinäkuun korvaukset päästään maksamaan ajallaan. Näin ainakin meillä Turussa.

Eli jotta homma menisi jouhevasti, olisi omaishoitajan pidettävä vapaansa aina kuun 1. – 4. päivä välisenä aikana. Oletetaanpa, että omaishoitaja lomailee kuitenkin 7.-9. päivä heinäkuuta. Sijainen toimittaa toteutuneiden tuntien listansa 10.7. Tällöin omaishoitajan palkkio maksetaan 25.8, puolitoista kuukautta tehdyn työn jälkeen. Lisäksi liitto pidättäytyy maksamasta heinäkuun työttömyyskorvauksia, sillä elokuun alussa ei heillä vielä ole saatavilla heinäkuun palkkakuittia. Joka siis kopsahtaa postiluukkuun elokuun 25. päivän tienoilla. Kiltti omaishoitajan sijainen on siis edellisen kerran saanut rahaa kesäkuussa ja seuraavan kerran elokuussa.

Liiton järjestelmä ei myöskään voi ymmärtää, että palkkiota ei makseta tuntien mukaan, vaan vuorokausien. Miten niin ihminen ei voi tehdä 24 tunnin työpäiviä, kolme putkeen? Kyllä täytyy sanoa, että sitkeä sissi pitää olla, että jaksaa ja viitsii vääntää muutaman kympin takia näin monimutkaisen kuvion kanssa. Työllisyyttä systeemi ainakin lisää, kun liitosta soittaa lähes joka kuu joku ja ihmettelee näitä samoja asioita. Kuukaudesta toiseen.

Meidän perheemme ei enää ole omaishoitajuuskuvioissa mukana, mutta moni muu on. Kunnan kanssa omaishoitajuussopimuksen tehneitä on Suomessa vajaat 50 000, mutta Omaishoitajaliitto arvioi todellisuudessa omaishoitotehtävissä toimivia olevan moninkertaisesti enemmän – jopa 350 000!*

Voimia heille kaikille arkeen.

Arja Ahtaanluoma

* Lähde Omaishoitajaliitto

Arja Ahtaanluoma on perheellinen reilu nelikymppinen nainen, joka vuonna 2017 hoitovirheen seurauksena heräsi viiden viikon nukutuksesta neliraaja-amputoituna. Molemmat jalat amputoitiin reisitasolta, oikea käsi kyynärvarresta sekä vasemmasta kädestä kaikki sormet.

Koko tarinan voit lukea kirjasta Puolinainen (Johnny Kniga), jonka hän kirjoitti kuntoutumisestaan, elämästään ja ajatuksistaan toipumisen aikana. Oivaltavat jutut arjesta, sen iloista, pettymyksistä ja kommelluksista jatkuvat tutulla tyylillä näissä kolumneissa, höystettynä mustalla huumorilla, kunnes tummempi väri keksitään.

PuoliNaisen tarinaa voit lisäksi seurata myös Facebookissa: PuoliNainen – Arja Ahtaanluoma. Tule mukaan – meitä on jo yli 900!

Lue myös: Nukkuvan kissan katselemisen sanotaan laskevan verenpainetta – tässä olkaa hyvä!

Kommentoi Facebookissa