Ortodokseille kesä on praasniekkojen aikaa – ne ovat tärkeä osa kulttuuriperintöä

Vedenpyhitys Ilomantsissa Iljan praasniekassa.

Vedenpyhitys Ilomantsissa Iljan praasniekassa. (Kuva Juha Riikonen)

Suomen suvessa vietetään kymmeniä kesäpraasniekkoja ristisaattoineen ja vedenpyhityksineen.

ORTODOKSISUUS Suomessa on noin 170 ortodoksista kirkkoa tai tsasounaa. Jokainen niistä on nimetty jonkun pyhän ihmisen tai tapahtuman mukaan. Tämän pyhän muistopäivänä kirkossa vietetään temppelijuhlaa eli praasniekkaa. Kymmenet näistä juhlista osuvat kesäkuukausille.

Sana praasniekka tulee vanhasta venäjän kielen juhlaa tarkoittavasta sanasta ”pradznik”. Nykyään sana viittaa nimenomaan kirkolliseen juhlaan. Praasniekan ohjelman ytimen muodostavat juhlalliset jumalanpalvelukset. Oman papiston lisäksi paikalla on usein myös hiippakunnan piispa ja muuta papistoa muista seurakunnista ja ulkomailta saakka.

Varsinaista juhlapäivää edeltävänä iltana toimitetaan vigilia tai ehtoopalvelus, jota seuraa usein teeilta kirkon pihassa. Praasniekkapäivän aamuna pyhäkössä toimitetaan liturgia eli ortodoksisen kirkon ehtoollisjumalanpalvelus.

Praasniekkapalveluksiin liitetään tyypillisesti myös ristisaatto läheiseen kalmistoon tai luonnonveden äärelle, jossa toimitetaan vedenpyhitys. Näin jumalanpalvelus ei jää vain kirkon seinien sisälle, vaan jatkuu ”kaikkeen maailmaan”. Lopuksi nautitaan yhteinen ateria. Yhdessäolon lisäksi tarjolla on usein myös ohjelmaa: laulua, leikkejä, puheita ja leikkimielisiä kilpailuja.

Kirkon historiassa praasniekoilla on ollut kirkollisen merkityksensä lisäksi tärkeä sija myös sosiaalisen kanssakäymisen kannalta. Esimerkiksi Laatokan Karjalassa ja Pohjois-Karjalassa praasniekoille matkustettiin pitkänkin matkan takaa ja yhteen kokoontumisen yhteydessä vierailtiin myös sukulaisissa, käytiin kauppaa ja jopa sovittiin avioliitoista.

Toisen maailmasodan jälkeen siirtokarjalaiset unohtivat oman praasniekkaperinteensä pitkäksi aikaa. Vanhoilla ortodoksisilla seuduilla eläminen kirkkojuhlien mukaan oli kuitenkin säilynyt ihmisten mielissä. Ensimmäisenä elvytettiin Petrun praasniekka Ilomantsin Hattuvaarassa apostolien Pietarin ja Paavalin muistopäivänä 29.6.1959. Hattuvaara olikin vanhastaan tärkeä praasniekkakylä, jonne aikoinaan tultiin tapaamaan sukulaisia ja tuttavia aina rajan yli Repolasta ja Porajärveltä saakka.

Nykyisin praasniekat kuuluvat jälleen jokaisen seurakunnan elämään ja niillä on tunnustettu asema osana kirkon aineetonta kulttuuriperintöä.

Praasniekkoja vietetään myös talviaikaan, mutta erityisen suosittuja ovat tietysti Suomen suvessa vietettävät praasniekat. Hattuvaaran Petrun praasniekan ohella tunnetuimpiin kuuluu niin ikään Ilomantsissa pyhän profeetta Elian päivänä 20.7. vietettävä Iljan praasniekka.

Valamon luostarissa praasniekkapäiviä on kesän aikana useita, sillä luostarissa on useita kesällä muistopäiväänsä viettäviä pyhäkköjä. Suomen tunnetuimman ortodoksisen kirkon, Uspenskin katedraalin praasniekkaa vietetään Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkumisen päivänä, 15. elokuuta.

Joillakin paikkakunnilla praasniekkoja vietetään myös ekumeenisesti, yhdessä luterilaisten seurakuntien kanssa. Luettelo Suomen ortodoksisen kirkon kesäpraasniekoista löytyy kirkon www-sivuilta osoitteesta www.ort.fi sekä tästä.

Kommentoi Facebookissa