Päivän sitaatti: ”Plagioijat epäilevät aina, että heiltä varastetaan.”

Inhimillistä on syyttää toisia siitä, mihin itse oikeasti syyllistyy.

Inhimillistä on syyttää toisia siitä, mihin itse oikeasti syyllistyy. (Kuva Fotolia)

Lienee lähes mahdotonta keksiä enää teosta, jossa ei olisi mitään viitteitä aikaisemmin tehtyyn.

SITAATTI Päivän sivistyssana on plagiaatti. Kielitoimiston mukaan plagiaatti on kirjallinen tai taiteellinen varkaus, plagiointi; sellaiseen perustuva teos tai sen osa.

Juuri kun olemme päässeet suurimmista yliopistojen tutkielmiin kohdistuneista kohuista eroon, olemme alkaneet etsiä plagiaatteja musiikista. Oliko Rauli Badding Somerjoen, Lapinlahden lintujen tai jopa Katri Helenan kappale plagiaatti vai sattumaa?

Tieteentekijöiden vanha resepti tietokirjalle on, että luetaan viisi kirjaa, ja kirjoitetaan niistä kuudes. Myös taiteilijat ovat aina saaneet vaikutteita toisilta taiteilijoilta.

Otsikossa mainittu sitaatti on englantilaiselta filosofilta Samuel Taylor Coleridgelta. Inhimillistä on syyttää toisia siitä, mihin itse oikeasti syyllistyy. Ehkä paremmin plagioinnin syvimmän olemuksen kuvaa hänen maanmiehensä, satoja vuosia sitten elänyt tutkija Robert Burton.

”Emme voi sanoa muuta kuin jo sanottua. Runoilijamme varastavat Homerokselta. Se joka tulee viimeiseksi, on tavallisesti paras.”

Lienee jo lähes mahdotonta keksiä enää sävelkulkua, romaanin juonta tai ajatusta, jossa ei olisi mitään viitteitä jo joskus aikaisemmin tehtyyn.

Ehkä pienistä palasista syntyy myöhemmin koottuna jotain osiaan suurempaa? Ja hyvä näin, jos plagiaattia ei tehdä vilpillisin mielin.

Kommentoi Facebookissa