Pari yksinkertaista, toimivaa ja herkullista esimerkkiä Välimeren laitamilta

Risotto kiehuu. Sen on tarkoitus olla mehevää, muttei mitään velliä.

Risotto kiehuu. Sen on tarkoitus olla mehevää, muttei mitään velliä. (Kuva Timo Ernamo)

Kotigokki on risoton ja kuskusin seassa yhä liemessä sekä soosissa jälleen!

RUOKA Aito risotto voi olla todella herkullista. Nyt sitä on opittu Suomessakin tekemään ja hommaan sopivaa riisiäkin saa lähikaupasta. Kaukana ovat ne 70-lukulaiset parboiled-riisistä ja herne-maissi-paprikasta kyhätyt risotot, kuivat ja mauttomat, sanalla sanoen mahantäytteet.

Tuossa avauskuvassa on kiehumassa purjo-fenkolirisotto. Se tarjottiin paistetun kirjolohen kanssa, oli erinomainen kokonaisuus.

Risoton pohjana oli itse keitetty kasvisliemi. Liemessä ei ollut mitään erikoista, se oli keitetty juuri niin kuin viikon takaisella palstalla kerroin.

Normaali neljän hengen annos risottoa vaatii puoli litraa (kasvis)lientä, pari desilitraa muuta nestettä, kaksi desilitraa risottoriisiä, sipulia, valkosipulia, suolaa, pippuria, haluttuja mausteita ja juustoraastetta.

Ja öljyä, kuullottamiseen.

***

Aluksi nimittäin kuullotetaan sipuleita ja sitten siihen lisätään riisiä. Esimerkin risotossa kuullotin sekä purjon että fenkolin että yhden valkosipulinkynnen. Ihan periaatteesta. Ennen riisin lisäämistä voidaan myös herätellä jokin mauste, lähinnä kuivatun timjamin kaltainen, menoon mukaan.

Sitten vain ruvetaan lisäämään sitä kasvislientä. Aina niin, että risotto on kauttaaltaan nesteessä.

Lisätään varoen suolaa. Käytän risottoon vain sormisuolaa, lisään sitä hyppysellisen tai kaksi, vastannee (reilua) puolta teelusikallista hienoa merisuolaa.

Esimerkissä käytin desilitran kermaa ja desilitran kuivaa sherryä, sillä itse pidän sherryn antamasta aromaattisuudesta, erityisesti Manzanillan (nyt oli vain Finoa, se sai kelvata).

No, sherry lisätään ehkä kymmenen minuutin keittämisen jälkeen. Voit myös käyttää valkoviiniä.

Noin vartin jälkeen lisätään kerma, sillä sitä kannattaa keittää viitisen minuuttia.

Lopuksi rouhitaan mustapippuria ja lisätään juustoraastetta maun mukaan.

***

Ne muut mausteet, ne ovat juuri sinun näpeissäsi. Joku leikkisä voisi tehdä vaikka kanelisen joulurisoton ja tarjoilla sen glögin kera.

Mielikuvitus ja käyttötarkoitus asettavat rajat.

***

Lopuksi: Huomaa, että risoton on tarkoitus olla kostean mehevää, muttei mitään velliä kuitenkaan. Sanotaan niin, että pitäisi olla yhdentekevää, syödäänkö se haarukalla vai lusikalla.

Tomaattinen kuskus voi olla riemastuttava lisuke ja parhaimmillaan se uhkaa varastaa koko show'n.
Tomaattinen kuskus voi olla riemastuttava lisuke ja parhaimmillaan se uhkaa varastaa koko show’n. (Kuva Timo Ernamo)

Kuskusista

Kuskusin teko-ohjeet lukevat paketissa, ei siitä sen enempää.

***

Nopeasti ja helposti saat tästä usein tylsähköstä oheistuotteesta mitä mainiointa lisuketta tähän tapaan.

Ota purtilo tomaattimurskaa. Saa olla maustettua. Ota myös lempimausteitasi esiin, esimerkiksi ne voivat olla sipuleita, chilejä, pullamausteita (kaneli, muskottipähkinä, kardemumma, neilikka) tai vaikka yrttejä.

Myös maustesekoitukset tulevat hyvin kyseeseen, kuten curry tai piri-piri.

Jos on sipuleita ja/tai tuoreita chilejä, kiehauta niitä öljyssä. Kannellinen kasari on paras astia.

Lisää tomaattimurska ja haluamasi mausteet. Tarvittaessa myös suolaa ja ehkä myös ruokosokeria.

Tarkista maku. Saa olla melko roisi.

Lisää kuskusia noin puolitoista desilitraa. Anna turvota.

Lisää tarvittaessa vähän vettä, ettei tule liian kuivaa. Laita kansi päälle.

***

Tuloksena on poskettoman maukas kuskus. Ja siitä sitten vaan kehittelemään! Tomaattinen versio voittaa sitruunaversion mennen tullen ja siihen voi myös liittää sitrushedelmää eli sitruunaa tai limettiä.

Tuohon kun paistaa vielä vaikka broileria (vaikka suikaleita) ja maustaa ne esimerkiksi currylla, saa aikaiseksi maukkaan ja hyvän aterian.

Todella nopeasti ja kepeästi.

***

Kasvisversioon paistaisin ehkä kukkakaalin kukintoja öljyssä, vahvasti maustettuina.

Jotenkin kuvan konsepti houkuttaa enemmän kuin tomaattimurskapurkki, joten ehkä sittenkin?
Jotenkin kuvan konsepti houkuttaa enemmän kuin tomaattimurskapurkki, joten ehkä sittenkin? (Kuva Timo Ernamo)

Jos menee pitkän kaavan mukaan, aloittaa viimeisen kuvan mukaisesti raaka-aineista. Lopputulos on ehkä parempi, ehkä ei.

Se on ihan kokin näpeissä.

***

Nämä ruoat sopivat myös arkeen, mutta maistuvat viikonloppunakin.

Risoton kanssa voisin nauttia suoraviivaista chardonnayta (edullisemman pään bourgognelaista), kuskusin ja mausteisen broilerin kanssa vaikka libanonilaista punaviiniä, kuten Wardya (Ksarakin ehkä menisi).

Se rokkaa, joka kokkaa!

Kotigokki Timo Ernamo, itse teossa.
Kotigokki Timo Ernamo, itse teossa.

Kuka on Kotigokki?

Kirjoittaja Timo Ernamo on 58-vuotias vaari, joka on työskennellyt kirjankustantamoissa miltei 30 vuotta. Se on lähes yhtä kauan kuin hän on kirjoittanut ruoasta.

Entisen aktiiviliikkujan voi nähdä metsässä sienikorin kanssa tai vesistöjen äärellä virvelin ja jopa onkivehkeiden kanssa heilumassa, niin rannalla kuin veneessäkin.

Hän on syntyperäinen raumalainen, joka lähti Helsinkiin opiskelemaan 1977 ja jäi sille tielle. Nykyisin hän on Johnny Knigan toimituspäällikkö. Kniga on WSOY:n itsenäinen kustannusyksikkö.

Kommentoi Facebookissa