Pariskunta vaihtoi 4h-neuvojista maidontuottajiksi – ”Laatu on asia, josta ei lipsuta”

MAATALOUS Simolaiset Virpi ja Juha Parpala luonnehtivat viimeistä kahta vuotta hyvin työntäyteiseksi.

– Navetan peruskunnostus sekä siirtyminen robottilypsyyn ovat vieneet aikaa ja euroja, mutta lopputulos on juuri sitä mitä halusimmekin. Nyt kun tilat on päivitetty, niin voimme hyvillä mielin keskittyä itse olennaiseen eli maidontuotantoon, isäntäpari luonnehtii tyytyväisenä.

Agrologeiksi kouluttautuneilla Virpi ja Juha Parpalalla on jo nuoruudesta lähtien ollut vahva tahto toimia maatalouden parissa. Heillä on myös muuten hyvin samankaltainen tausta. Ennen tilanpitoa simolaispari haki elämänkokemusta ja arjen tartuntapintaa 4h-neuvojan työstä. Virpi Utajärveltä ja Juha Oulaisista.

– Työ vieraan palveluksessa avasi näkökantoja ja antoi suuntaviivat myös tulevalle. Kokemus oli kaikin puolin opettavainen, simolaispari muistelee.

Välimallin päätös

Sukupolvenvaihdos Parpalan parinkymmenen lypsävän maitotilalla tehtiin vuonna 1994.

– Liikkeelle lähdettiin perinteiseen tyyliin. Karja hoidettiin parsinavetassa ja työt tehtiin muutenkin hyvin pitkälle käsityönä.

Matkan varrella Parpalan tilalla on koettu myös muutamia rajapyykkejä, jolloin on pysähdytty miettimään järkevintä siirtoa eteenpäin. Yksi suurimmista harkinnan paikoista sijoittuu EU-vuoteen 1995.

– Pohdimme tarkoin miten ja millä tavoin maidontuotantoa on järkevintä jatkaa. Ydinajatus pyöri siinä, että peruskorjataanko vanha navetta täysin vai rakennetaanko kokonaan uusi. Teimme välimallin päätöksen eli päätimme remontoida entistä tarpeen mukaan ja kopisteltavaa riitti. Ajan saatossa tiloja päivitettiin, uudistettiin ja myös parsipaikkoja lisättiin. Parhaimmillaan navetassa oli tilat 26 lypsävälle.

Vaikka uuden navetan rakentaminen siirtyi tuolloin vielä tulevaisuuteen, niin Parpalan tilalla oltiin edelläkävijöitä kuitenkin hiehojen ulkoiluttamisessa.

– Teimme kantaville hiehoille olkipehkupohjaisen ulkotarhan. Se oli siihen aikaan vielä uutta ja herätti luonnollisesti monenlaisia mielipiteitä. Karja kuitenkin tykkäsi ja olivat muutenkin erittäin hyvinvoivia.

Tarkempaa karjanseurantaa

Parpalan maitotilalla on tällä hetkellä noin 60 lypsävää sekä vuonna 2006 käyttöön otettu pihatto. Syksyllä 2018 tilalla mentiin jälleen yksi harppaus eteenpäin, kun niin sanottu kalaruotoasema vaihtui lypsyrobottiin.

– Laatu on asia, josta ei lipsuta. Robotin hankintaa tukivat monet tekijät, joista tärkeimpiin lukeutuu kannattavuuden nostaminen sekä lypsytyön helpottuminen. Asemalypsyn aikana huomasimme myös sen, että lehmät rasittuivat kahdesta lypsystä. Haluamme kuitenkin korostaa, että tämä on vain meidän näkemys asemalypsystä, isäntäpari muistuttaa.

Lypsyrobotin hyötyihin isäntäpari listaa myös entistä tarkemman karjanseuranta mahdollisuuden.

– Kuntoluokkakameran avulla voimme seurata päivittäin muun muassa karjan hyvinvointia, syöntikykyä ja tuotosta. Jopa pienimmistäkin terveydentilan poikkeamista tulee raportti ja näin ollen voimme puuttua asiaan saman tien. Tämä on iso hyöty ja säästää pitkässä juoksussa myös ison kasan euroja.

Parpalan tilaa on kehitetty isäntäparin mukaan sillä ajatuksella, että tila saa jossakin vaiheessa omasta perheestä myös jatkajan.

– Tästä asiasta on jo pojan kanssa keskusteltu, mutta päätöksiä ei ole tehty. Jos vihreä valo vilkkuu vielä jatkossakin, niin seuraava askel voisi olla kenties maatalousyhtymän perustaminen. Olisihan se mukava pitää ainakin vielä toinen saapas navettapolulla ja tukea tällä tavoin tulevan isännän työsarkaa.

• Haastattelu on julkaistu myös Suomalainen Maaseutu -kuukausilehdessä

Lue myös: Maidontuotantotilalla ei olla yhden kortin varassa – ”Vuokranavetta osoittautui pelastusrenkaaksi”