MAATALOUS Kaisa Pihlaja, 28, ilmoitti jo viisivuotiaana jäävänsä kotitilalleen emännäksi. Maitotilan tyttö tiesi mitä tahtoi. Lukioajan koulumatkat taittuivat traktorilla ja pohjalainen kun oli, Kaisa opetteli siinä sivussa ajamaan myös korkokengillä.
– Päämäärä ei jäänyt kenelläkään epäselväksi, mutta ennen kotitilan emännyyttä opiskelin kuitenkin kotieläinagronomiksi sekä seminologiksi. Kenttäkokemusta hain vieraan töistä. Ensimmäiset kolme talvea toimin järjestöagronomin tehtävissä MTK-Etelä-Pohjanmaassa ja vajaan kahden vuoden ajan työskentelin Pro Agria Etelä-Pohjanmaan ruokinta- ja luomuasiantuntijana.
Vuoden 2019 alusta Korkiakosken tila siirtyi kokonaisuudessaan Kaisan nimiin. Tätä ennen toimintaa pyöritettiin kahden vuoden ajan maatalousyhtymän nimissä. Toisella puolikkaalla olivat mukana Kaisan vanhemmat, jotka jatkavat edelleen tyttärensä rinnalla työntekijöinä.
– Laskeutuminen maatalousyrittäjyyteen tapahtui tietoisesti pidemmän kaavan kautta. Sukupolvenvaihdos on aina pitkä prosessi, johon kannattaa käyttää aikaa ja ajatuksia. Mutta nyt on ympyrä sulkeutunut ja unelmani käyneet toteen. Tästä on hyvä jatkaa, Kaisa luonnehtii kiitollisena.
Vahvaa lempeyttä
Korkiakosken lypsykarjatilalla on tällä hetkellä reilut 60 lehmää ja vuonna 2002 valmistunut pihattonavetta. Vanhat tilat jäivät nuorkarjan käyttöön. Kuusi vuotta sitten lypsyasema vaihtui robottiin, jonka myötä navettatöihin saatiin tarvittavaa joustoa.
– Robottilypsyyn siirtyminen oli askel myös tulevaisuutta ajatellen. Näin uran alkutaipaleella olevalle on selvää, että jossakin vaiheessa on edessä investointeja. Suuren hypyn aika ei ole kuitenkaan vielä, sillä kaikki investoinnit tehdään tarkkaan harkiten. Mietin asiat moneen kertaan ja peilaan niitä myös mahdollisten uhkakuvien alla. Tässä lajissa ei ole varaa suuriin virheliikkeisiin, sillä riskit eivät ole ihan pienimmästä päästä.
Vaikka Kaisa kantaa tilastaan päävastuun, niin tilan nuorella emännällä on ympärillään tiivis yhteistyöverkosto. Hän oli jo kymmenisen vuotta sitten myös Suomen nuorin kunnanvaltuutettu. Lähipiiristä löytyy tietotaitoa niin navettaan kuin peltopuolellekin.
– Olen valtavan kiitollinen rinnalla kulkevista tukijoukoista, ulkopuolisia urakoitsijoita unohtamatta. Heidän ansiostaan voin kehittää tilaani turvallisin mielin. Kokonaisuuden ymmärtäminen on nimittäin jatkuva haaste ja tilasokeuden välttämiseksi on järkevää peilata asioita välillä myös ulkopuolisten silmin, vahvan lempeäksi pohjalaisemännäksi itseään luonnehtiva Kaisa sanoo.
Viljelijähengellä pärjää
Kaisa luonnehtii lypsykarjatilaansa perheviljelmäksi, jonka johtotähtinä toimivat jatkuvuus sekä sukupolvien ketjussa toimiminen.
– Jatkuva kehittäminen, mutta vanhaa kunnioittaen, on paras tienviitoittaja. Maidontuotanto on kuitenkin maratonlaji, jossa matka ja vauhti on rytmitettävä oikein. Pikavoittoja ei tässä lajissa jaeta.
Maatalouteen ja ennen kaikkea maidontuotannon jatkuvuuteen Kaisa suhtautuu kuitenkin luottavaisin mielin. Viljelijähengellä pärjää pitkälle.
– Myös mielekkyyden säilyttäminen on tärkeää. Itse koen suurta ilon aihetta esimerkiksi siitä, että olemme virallisesti vapaan lehmän maidontuottajia. Pihatosta on ovet auki laitumelle ja lehmät saavat vapaasti päättää, missä aikaansa viettävät.
Kommentoi Facebookissa