Pieni ruokamatka Tallinnaan – kokkailua ja pari ravintolakeikkaa

Tallinnassa matkailijalle aukeaa aamuinen kaupunki – ja Suomea houkuttelevammat alkoholin hinnat.

Tallinnassa matkailijalle aukeaa aamuinen kaupunki – ja Suomea houkuttelevammat alkoholin hinnat. (Kuva Fotolia)

Kotigokki lähti ruokamatkalle etelään, ainoastaan tosin Suomenlahden yli.

RUOKA Niin siinä kävi, että tulin sännänneeksi kolmeksi yöksi Tallinnaan. Asuin keskustassa puolisoni kanssa isohkossa yksiössä, jossa oli myös pieni keittiö. Yksi asia johti toiseen – tässä tulos.

Torimaailma

Rautatieaseman viereistä toria remontoidaan eikä se ole kovin houkutteleva juuri nyt. Keskustori eli Keskturg toimii normaalisti eli on auki varhaisesta aamusta klo 17:ään.

Itselläni on tapana kävellä sinne Tartu maanteen kautta, jolloin kannattaa porhaltaa paikalle Kreutzwaldia pitkin. Siinä on mm. liikennevalot.

Torilla myydään lähes kaikkea ruokaa ja sen hintataso on reilusti alhaisempi kuin keskustan markettien. Jauhelihat olivat nyt vajaasta 2 eurosta ylöspäin aina kahteen ja puoleen euroon. Broilerin rintafileet 5 euroa kilolta. Naudan rinta 4 euroa kilolta. Lopetan hintatietoisten kiduttamisen.

Ostin hyvää jauhelihaa, maksoin puolesta kilosta 1,25 euroa (jatkoin kuitenkin). Ostin toki myös broileria ja sitten esimerkiksi kasviksia. Jos suunnittelet moista operaatiota, varaa pikkurahaa. Millään 20 euron setelillä siellä ei kannata ruveta riehumaan. Kolikot ovat hyviä.

Koska mausteita ei kannata reissussa raahata, kannattaa miettiä mikä yhdistelmä toimisi ihan sellaisenaan.

Tässä on yksi, testatusti toimiva.

Luvassa on venäläisvaikutteinen ateria.
Luvassa on venäläisvaikutteinen ateria. (Kuva Timo Ernamo)

Ostokset

Osta puoli kiloa hapankaalia. Se on ehtaa venäläistä, maailman parasta kenties.

Osta suolakurkku, kuorineen keitetty punajuuri, sipuli ja valkosipuli.

Jos et löydä torilta, osta lähikaupasta yksi pussi paikallista hapankermaa. Se on pehmeähköä, vähän kuin olisi sekoitettu ranskankermaa ja smetanaa. 20-prosenttinen on hyvää.

Ihan koko pussia hapankermaa (hapukoor, lausutaan happukoor) ei tarvitse hapankaalipaistokseen laittaa, pienen osan voit puristaa vaikka mureketaikinaan (ostamiesi kananmunien jne. lisäksi).

Katso, että sinulla on öljyä paistamiseen.

Hapankermassa haudutettua hapankaalia

Kuori, murskaa veitsellä ja pilko yksi tai kaksi valkosipulinkynttä.

Kuori ja pilko yksi isohko sipuli.

Pilko hapankaali ja laita se syrjään.

Pilko suolakurkku ja laita se syrjään.

Kuori ja raasta karkeaksi raasteeksi punajuuri. Jos ne ovat pieniä, ota kaksi.

Kaada öljyä kannelliselle kasarille ja kuullota sipuleita tovi.

Lisää hapankaali ja pyöritä hetki.

Lisää kurkku ja punajuuri ja pyöritä edelleen.

Lisää hapankerma, sekoita, säädä lämpö haudutukselle ja lata kansi päälle.

Anna hautua ainakin vartin ja tee samalla jotain muuta, kuten vaikka jauhelihapihvejä (kuvassa).

***

Lopuksi tarkista maku. Jos punajuuressa on hyvä makeus, ei hunajaa tarvita. Muuten on siinä ja tässä. Suola riittää, kurkku takaa sen.

Hyvää, maistuu miellyttävästi mamma Venäjälle.

Kotona voi kokeilla smetanan ja ranskankerman sekoitetta, fifty-fifty.

Paljon lihaa ja maukasta hapankaalipaistosta: da!
Paljon lihaa ja maukasta hapankaalipaistosta: da! (Kuva Timo Ernamo)

Ja nyt baariin!

Oli varmaan ensimmäinen kerta, kun ei tullut edes Valli-baarissa käytyä. Mutta syömässä kävimme ulkona kahdesti.

Arvoimme näistä: Von Krahli Aed, Vegan, Rataskaevu 16 ja Pegasus.

Muut olemme testanneet jo useasti, mutta Vegania emme. Se on kuitenkin Von Krahli Aedan osanen ja kun Aedasta saa annokset myös ”vegaanisina” ja alennettuun hintaan, menimme sinne. ”Vegaaninen” eikä vegaaninen, koska en ole aivan varma heidän suhtautumisestaan maitotuotteisiin. Minä sain annokseni Peipsijärven kuhan kanssa, ja hyvä niin.

Tällä kertaa valittu ruoka ei säväyttänyt mitenkään, mutta yksi asia piti kutinsa: leipä oli napakymppi. Suussa sulavan rapeakuorinen ja maukas.

Paikkaa voi suositella edelleen, ja se siis sijaitsee Rataskaevu 8:ssa ihan nimekkäämmän ravintolan naapurissa. Kyseessä on kompleksi, johon kuuluu neljä ravintolakonseptia ja paikka on oikein viihtyisä.

Von Krahli Aedan leipä on ihan parasta!
Von Krahli Aedan leipä on ihan parasta! (Kuva Timo Ernamo)

Rataskaevu 16:een emme menneet, mutta sinne pitää varata pöytä hyvissä ajoin etukäteen. Kiinnostavimmat annokset olivat poroa ja hirveä, mutta kun kotona oli luvassa porobileet, jätimme väliin.

Ravintolan osoite on helppo muistaa: Rataskaevu 16. Paikka on erinomainen ja se onkin Trip Advisorin listalla kaupungin paras.

***

Pegasus, tuo Kirjailijatalon helmi (Harju 1), on pitänyt kutinsa kautta aikain. Välillä palvelu oli koomista, mutta nyt on taas konsepti hanskassa ja homma toimii. Olimme iltapäivällä, paikka oli hyvin täynnä virolaisia asiakkaita, mikä on aina hyvä merkki.

Söimme ihan alku- ja pääruoat erinomaisen viinin kera – joka sopi vielä annoksiin kuin nenä päähän – ja otimme jopa digestiivit. Lasku 80 euroa, mutta ei se paljon ollut siitä kattauksesta, kahdelta hengeltä.

Yksi parhaista ruokailuista Tallinnassa koskaan. Jurtschitschin Grüner Veltliner (otimme pullollisen) sopi miedosti suolatun taimenen pariksi erinomaisesti ja sama päti mausteiseen kanaan ja polentaan.

Leipä hävisi kisansa Von Krahli Aedille, mutta hyvää oli sekin, ihan kiitettävää tasoa.

Pegasuksen graavattu taimen tarjotaan kivalla tavalla, kohtuurahalla.
Pegasuksen graavattu taimen tarjotaan kivalla tavalla, kohtuurahalla. (Kuva Timo Ernamo)

Von Krahli Aed, Rataskaevu 16 ja Pegasus ovat kaikki listattuja Viron 50 parhaan ravintolan joukkoon, joten joku muukin on sitä mieltä, että niissä kelpaa aterioida.

Pegasuksen naapurina on mielenkiintoinen ja asiallinen viinikauppa. Siellä oli myynnissä mm. bulgarialainen, yli 20 euron punaviini.

Ei tällä kertaa napannut bulgaari, mutta pari muuta viiniä lähti mukaan. Hyviä molemmat.

Kotigokki Timo Ernamo, itse teossa.
Kotigokki Timo Ernamo, itse teossa.

Kuka on Kotigokki?

Kirjoittaja Timo Ernamo on 59-vuotias vaari, joka on työskennellyt kirjankustantamoissa miltei 30 vuotta. Se on lähes yhtä kauan kuin hän on kirjoittanut ruoasta.

Entisen aktiiviliikkujan voi nähdä metsässä sienikorin kanssa tai vesistöjen äärellä virvelin ja jopa onkivehkeiden kanssa heilumassa, niin rannalla kuin veneessäkin.

Hän on syntyperäinen raumalainen, joka lähti Helsinkiin opiskelemaan 1977 ja jäi sille tielle. Nykyisin hän on Johnny Knigan toimituspäällikkö. Kniga on WSOY:n itsenäinen kustannusyksikkö.

Kommentoi Facebookissa