KORONAVIRUS Pienituloisuus tai palkkatulojen puute sekä mielenterveys- ja päihdeongelmat vaikuttivat aktiivisuuteen ottaa koronarokote, selviää Helsingin yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteistyönä tekemästä tutkimuksesta.
Tutkimuksessa testattiin lähes 3000 terveyteen ja sosioekonomiseen asemaan liittyvän muuttujan yhteyttä ensimmäisen koronarokoteannoksen ottamiseen. Kyseessä on kansainvälisesti laajin tähän mennessä aihetta selvittänyt tutkimus.
Koronarokotteen jättivät ottamatta etenkin ne ihmiset, joilla ei ollut palkkatuloja, joiden äidinkieli oli muu kuin suomi tai ruotsi tai joiden lähisukulaiset, erityisesti äiti, eivät olleet ottaneet koronarokotetta. Terveyteen liittyvistä muuttujista erityisesti mielenterveys- ja päihdeongelmista kertovat diagnoosit tai lääkeostot olivat yhteydessä matalampaan rokottautumisaktiivisuuteen.
– Palkkatulojen puuttuminen voi johtua joko työttömyydestä, sairaudesta tai eläköitymisestä. Lisäksi tuloksemme osoittivat, että palkansaajien joukossa pienempipalkkaiset ottivat muita harvemmin ensimmäisen koronarokotteen, toteaa tutkijatohtori Tuomo Hartonen Helsingin yliopiston Suomen molekyylilääketieteen instituutista FIMM:stä.
Tutkimus ei anna vastauksia siihen, mistä yhteydet johtuvat. Tutkijat kuitenkin olettavat, että esimerkiksi matalapalkka-aloilla työskentelevien voi olla vaikeampaa sovittaa rokotusaika omiin työaikoihinsa, mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsiviä saattavat koskea rokotuksen järjestämiseen tai luotettavan tiedon hankkimiseen liittyvät asiat. Vieraskielisten taas voi olla hankalampaa saada tietoa omalla äidinkielellään.
Havainnot perustuvat FinRegistry/FinRekisterit-tutkimusaineistoon. Tutkimusryhmä analysoi koko väestön kattavia kansallisia terveys- ja väestörekisteritietoja koronapandemiaa edeltävältä ajalta ja vertasi tuloksia rokotusrekisteristä saatuihin tietoihin ensimmäisen koronarokoteannoksen osalta. Tutkimusaineisto rajattiin 30–80-vuotiaisiin.
– Tutkimuksemme erityisenä vahvuutena on sen pohjautuminen koko Suomen väestön kattaviin rekistereihin. Näin vältämme kyselytutkimuksille tyypillisen ongelman eli osallistujien valikoitumisen, sanoo tutkijatohtori Bradley Jermy FIMM:stä.
Tutkijat korostavat, että tulokset kuvaavat muuttujien ja rokottautumisen yhteyttä väestötasolla, mutta niiden perusteella ei voi vetää johtopäätöksiä syy-seuraussuhteista. Tulosten perusteella on kuitenkin selvää, että muutenkin haavoittuvassa yhteiskunnallisessa asemassa olevien joukossa rokottautumisaktiivisuus on heikointa.
Tutkimuksessa on luotu myös puitteet koneoppimisen ja tilastollisten menetelmien avulla tunnistaa ne ryhmät, joiden osallistuminen rokotusohjelmiin on kaikkein epätodennäköisintä. Saatuja tuloksia ja ennustemallia voidaan tulevaisuudessa hyödyntää esimerkiksi rokotuskampanjoiden suunnittelussa.
Lue myös: Pikkulasten rokotuskattavuus on Suomessa hyvä – rokottamattomuus hyvin harvinaista
Kommentoi Facebookissa