ASUMINEN Asuntokaupan jälkeisistä virhetapauksista suurimpaan osaan liittyy jokin epätavallinen haju, josta ostaja ei ennen kauppaa saanut tietoa tai hajua oli asuntonäytössä peitelty. Kosteuseristeenä käytetty kivihiilipiki ja kreosootti haisevat jopa miellyttäviltä, mutta hajun takaa löytyy syöpää aiheuttavia PAH-yhdisteitä. Tetrakloorianisolin haju tunnetaan myös ”mummolan tuoksuna”.
PAH-yhdisteitä sisältävää kivihiilipikeä tai kreosoottia on käytetty vanhojen rakennusten kellareissa vedeneristeenä. Kreosoottia ei kuitenkaan saisi käyttää sisätiloissa sisältämiensä PAH-yhdisteiden vuoksi. Sallitusti kreosoottia käytetään puunsuoja-aineena ratapölkyissä ja sähköpylväissä. Myös Helsingin Linnanmäen puinen vuoristorata haisee kreosootilta.
Purueristeisissä omakotitaloissa voi olla kloorifenoliyhdisteitä sisältävää sahatavaraa ja sahanpurua talon eristeenä. Yleisin kloorifenoliyhdiste Suomessa on tuotenimeltään KY-5. Sitä on saanut käyttää puunsuoja-aineena vuosien 1930–1990 välisenä aikana.
Tetrakloorianisolin hajukynnys on huoneilmasta hyvin matala, joten hajuhaitan määrittäminen huoneilmasta ja materiaaleista on vaikeaa. Parhaiten haju tunnetaan niin sanottuna mummolan tuoksuna. Pienestä pitoisuudesta huolimatta haju voi olla hyvin voimakas ja tunkkainen ja vaatteisiin tarttuva. Hajun aiheuttaman terveyshaitan toteaminen perustuu yleensä aistinvaraisiin havaintoihin.
Asuntokauppaa edeltävässä kuntotarkastuksessa tutkija saattaa kiinnittää huomiota mikrobiperäisiin tai tunkkaisiin hajuihin. Näihin tulee aina suhtautua vakavasti ja ostajan tulee vaatia hajujen lähteen selvittämistä, Kiinteistölakimies Groupin johtaja Henri Alinen kertoo.
– Vanhan talon tai mummolan tuoksut eivät ole normaaleja hajuja missään asuinrakennuksessa. Terve talo ei haise miltään.
– Jos hajujen lähdettä ja syntymekanismia ei tutkita ennen asuntokauppaa, ostajan voi myöhemmin olla vaikeaa vedota hajuihin reklamaatiossaan, jos niiden lähteeksi paljastuvat mikrobivauriot, kreosootti tai puunsuoja-aineena käytetyt, tetrakloorianisolia sisältävät yhdisteet, Alinen jatkaa.
Tetrakloorianisolien myrkyttämää taloa voi olla mahdoton korjata, koska haju ei lähde rakenteista. Talo voi osoittautua purkukuntoiseksi. Asuntokauppariidoissa esitetään tyypillisesti väitteitä, ettei ostajan virheenä vetoamia hajuja ole esiintynyt tai ainakaan myyjä ei niihin ole kiinnittänyt koskaan huomiota.
– Hälytyskellojen pitäisi ostajalla soida, jos asuntonäytössä pidetään ikkunoita auki, pullaa on paistettu tai sitrushedelmiä kuorittu. Nämä peittävät hetkellisesti mahdolliset ummehtuneet ja tympeät hajut asunnossa, Alinen huomauttaa.
Vaikka myyjä ei tiennyt hajuista, asunnossa voi olla salainen virhe, jos hajuhaitta on merkitykseltään olennainen ja vaikuttaa asumisterveyteen ja viihtyvyyteen. Ostaja ei voi vedota kaupan jälkeen seikkoihin, joihin hänen olisi pitänyt kiinnittää huomiota ennen kauppaa tehdyssä kuntotarkastuksessa. Siksi hajujen syyt tulee huolella selvittää ennen kauppaa.
– Ostajan tulee aina huolellisesti tutustua asuntoon, tutkia kellarit ja yläpohja, jos niihin on pääsy. Kuntotarkastuksen pitäminen tai pitämättä jättäminen ei käytännössä vaikuta ostajan ennakkotarkastus- ja selonottovelvollisuuteen, Alinen kertoo.
– Jos ostaja on ollut asuntoa ostaessaan huolellinen ja asunnosta paljastuu silti hajuhaitta, voi kyseessä olla salainen virhe, josta tulee reklamoida myyjää. Virhe voi oikeuttaa hinnanalennukseen tai kaupan purkuun.
Kommentoi Facebookissa