Taisin minäkin joskus ajatella, ettei ilmastonmuutosta omilla pienen mittakaavan puuhilla torjuta.
Mutta pieni miljoonakertaisena onkin suuri; Suomessa noin 2/3 kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu kotitalouksien kulutuksesta. Maailmalla, globaalisti, onkin sitten kyse miljardikertaisuuksista.
Moni on varmaan ajatellut, että on jotenkin omaa elämää ahdistavaa tai rajoittavaa tai ainakin kukkaroa kuormittavaa yrittää vähentää tekemistensä ympäristövaikutuksia. Tein joitain vuosia sitten kansalaisen ilmastolupauksen ja olen pyrkinyt sen mukaan toimimaan. Ja on ollut antoisaa aikaa, moni asia näyttäytyy ihan uudessa valossa.
Otetaan esimerkiksi vaikka kaupassakäynti. Ennen tuli mietittyä, mitä mikin maksaa. Mittana olivat eurot. Nyt yhä useammin pohtii, mitä mikin vaikuttaa. Mitta on vaihtunut rahasta arvoon. Eikä elämä siitä juuri sen kalliimmaksi ole tullut, arvokkaammaksi kyllä. Johtunee varmaan siitä, että nyt ostaa tarkemmin, tarpeeton jää pois ja ruuan suhteen lihaa kuluu vähemmän.
Välttämättä tarvitaan myös suuria tekoja, joista valtiot erikseen ja yhdessä ovat vastuussa. Olen käynyt monet kokoukset ja palaverit, joissa ilmastonmuutoksesta on puhuttu ja sen torjumisesta tehty vakuutuksia, sitoumuksia ja sopimuksia. On niitä myös täytetty, mutta silti mieleen hiipii epäily: Tästä tulee valmista vasta kun suuri joukko alkaa asiaa ajaa.
Näin olen asiaa oman arkeni suhteen pohdiskellut. Kuulisin mieluusti teidän ajatuksianne. Mitä mietteitä ja ehkä toimiakin ilmastonmuutos teidän arjessanne siellä eri puolilla Suomea herättää?
Sauli Niinistö
- Voit kommentoida tekstiä presidentti Niinistön Facebook-sivulla
Lähde: Tasavallan presidentin kanslia: Presidentin kynästä
Kommentoi Facebookissa