PELIT Joulun hittilahjat pysyvät vuodesta toiseen pääpiirteittäin samoina. Kirjat, lelut, elektroniikka ja pehmeät paketit toimivat aina.
Tällä kertaa viihde-elektroniikan alla näkyi kuitenkin yksi selkeä trendi: retrokonsolit. Atari, Nintendo ja Sega marssittivat nimittäin markkinoille modernit versiot rakastetuista klassikkolaitteistaan syksyllä 2016.
Ilmiö ei ole uusi. Esimerkiksi vuonna 2014 julkaistiin Super Retro Trio -niminen laite, jolla pystyi pelaamaan niin NES (Nintendo Entertainment System), SNES (Super NES) kuin myös Sega Mega Drive -konsoleiden pelejä. Erilaisia uudelleenjulkaisuja on nähty lukuisia, pelejä voi myös hakata eri sivustoilla verkossa vaikkapa läppäriltään.
Tällä kertaa vaikuttaa kuitenkin siltä, että TV:seen kiinnitettävät retrokonsolit ovat osuneet oikeaan aikaan ja saavuttaneet pelinostalgikkojen huomion. Joulun alla laitteita sai nimittäin metsästää tosissaan, useamman eri kodintekniikan ketjun myyjät kertoivat hyllyjen ammottaessa tyhjyyttään kuinka konsoleiden myynti on yllättänyt heidät.
Atari Flashback 7 pohjautuu jo 1970-luvulla alkunsa saaneeseen Atari 2600 -konsoliin, sisältäen 101 peliä ja kaksi langatonta joystickia jo valmiiksi. Vuonna 1985 ilmestynyt NES on kehittänyt myös oman classic editioninsa, johon kuuluu 30 asennettua peliä ja yksi ohjain. Sega Mega Driven (Yhdysvalloissa Sega Genesis) retro-versiossa on 80 sisäänrakennettua peliä sekä kaksi langatonta ohjainta.
Mega Driven avulla takaisin lapsuuteen
Edellä mainituilla konsoleilla on huikeaa tunnearvoa erityisesti 80- ja 90-lukujen nuorille. Lienee mahdotonta unohtaa miten ensimmäiset pelikerrat mullistivat kunkin tenavan käsitystä pelaamisen ulottuvuuksista tai kuinka vaikeimmat kentät tulivat jopa uniin niitä ulkoa opetellessa.
Kirjoittaja itse tutustui konsoleiden maailmaan nimenomaan Sega Mega Driven kautta. Tasohyppelypeleissä liikuin ohjaimen kanssa haluttuun suuntaan täysin pelitapahtumien vietävissä, ikään kuin se auttaisi etenemisessä. Raivokohtauksiltakaan ei vältytty kenttien ollessa liian vaikeita.
Tästä huolimatta sisimpään on jäänyt kytemään katumus siitä, että konsoli aikoinaan myytiin eteenpäin kaikkine peleineen. Naurut ja itkut esimerkiksi NHL:n, Michael Jacksonin Moonwalkerin, Super Hang-Onin, Quackshotin sekä Rocket Knight Adventuresin parissa nousevat tasaisin väliajoin pintaan. Playstationit, xboxit sun muut eivät näitä tunteita korvaa.
Niinpä päätin hankkia parinkymmenen vuoden tauon jälkeen Mega Driven retroversion haltuuni. Ensimmäisessä myymälässä laitteesta oli saatavilla vain käsikonsoli, toisessa myymälässä onnistuin nappaamaan viimeisen kappaleen hyllystä. Oli vaikeaa peittää lapsenomaista intoa kassalle mentäessä, toisaalta mietin tulisiko aikuisen ihmisen hävetä rahojensa sijoittamista nostalgiaan.
Sisäänrakennettujen pelien joukosta ei löydy ylempänä mainitsemiani (henkilökohtaisia) kulttipelejä, sen sijaan eräänlaiseksi konsolin lippulaivaksi nousseen Sonicin viisi eri versiota ovat mukana. Lisäksi pelit kuten Mortal Kombat, Comix Zone, Golden Axe, Phantasy Star, Shinobi ja Dr. Robotnik’s Mean Bean Machine soittanevat monilla kelloja. 80 pelistä puolet on turhahkoja arcade-bonuspelejä.
Asentaminen ja käyttöönotto on vaivatonta. Vaikka pelikokemus ei tietenkään mene yksi yhteen lapsuuden uutuudenviehätyksen kanssa, samankaltaisia fiiliksiä tästä irtoaa. Huikeat musiikit, se tunne kun joudut aloittamaan pelin alusta pienen virheen takia, ylipäätään haastavuus verrattuna 2000-luvun konsoleihin.
Seuraavaksi Mega Drive laitetaan testiin kavereiden seurassa. Ja pieni omaisuus palaa varmasti nettihuutokaupoista ongittaviin vanhoihin peleihin – ne nimittäin toimivat retrokonsolissa yhtä lailla.
Kommentoi Facebookissa