SITAATIT Elävästi suomen kieltä käyttävä viljelee puheessaan yleensä niin lainauksia, hokemia kuin sananparsiakin, jotka kumpuavat yhteisestä kulttuuriperinnöstämme. Lyhytkestoiset hokemat tyyliin ”mutsis on”, ”onks välii” tai ”kuka muu muka” syntyvät ja leviävät tehokkaasti viihdeohjelmien ja mainosten ja vaikkapa laulujen ja räpin avulla. Hokemat kuitenkin myös kuluvat nopeasti ja trendit vaihtuvat muoti-ilmiöiden tapaan, pian kaikki onkin taas ”so last season”.
Kuulemiseen perustuivat aikoinaan monet elämään jääneet sananparretkin, joita sutkauttelemalla usein välitetään universaaleja elämäntotuuksia ja todistetaan ”kertauksen olevan opintojen äiti” ja ”parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla”, sillä tiedämmehän ”mikä on ahneen loppu”!
– Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, lainasi suomalaista sananlaskua myös Yhdysvaltain varapresidentti Joe Biden kehuessaan suomalaisia hiljattain satavuotisonnittelussaan.
Sinänsä hauskasti kukin aika muokkaa näitä vanhoja sanontoja itselleen sopivammaksi, ajankohtaisemmaksi tai vitsikkäämmiksi kuten nyt esimerkiksi somessa leviävinä meemeinä. Kukapa ei huvittuisi kuullessaan kuinka ”lumi teki enkelin eteiseen – keväällä puulattia turposi”.
Kirjallisia sananparsia eli sitaatteja tai aforismeja on myös omittu siinä määrin yleiseen kieleen ja ilmaisuun, ettei aina edes muisteta niiden alkuperäistä lähdettä.
Mika Waltarin (1908–1979) Sinuhe egyptiläinen on yksi suomalaisten suosikkikirjoja, josta on lainattu useitakin käsitteitä ilmaisuumme. ”Puheesi on kärpästen surinaa korvissani” sanotaan, kun halutaan kertoa, ettei toisen puheella ole mitään merkitystä kuulijalle tai kun syystä tai toisesta halutaan mitätöidä jonkun asia. Mika Waltarin pienoisromaani Vieras mies tuli taloon on myös vakiintunut ilmaisemaan saman tyyppistä uhkaa kuin amerikkalaisesta elokuvamaailmasta tuttu käsite Postimies soittaa aina kahdesti.
Äidinkielen opettaja Tuula Uusi-Hallilan ja Äidinkielen opettajain liiton toiminnanjohtaja Anne Helttusen kirja Sitaattien salat, mitä jokaisen tulee tietää suomalaisesta kirjallisuudesta esittelee osan näistä kirjallisista lainauksista, käsitteistä ja henkilöistä.
Lintukodosta Muumimaailmaan
Monen vanhemman suomalaisen maailmankuvaan on jälkensä jättänyt rakastettu satusetämme Sakari Topelius (1818–1898), joka saduissaan kuten Adalminan helmi korostaa hyvän ja pahan taistelussa oikeamielisyyden ja inhimillisyyden voittoa itsekkyydestä ja ahneudesta. Sitaattien salat -kirja tarkentaa topeliaanisella maailmalla viitattavan ihanteisiin turvallisesta kodista, rakkaudesta isänmaahan ja kristillisestä arvomaailmasta.
Isänmaanrakkauden ihanteista tärkeimpänä kuvasi jo kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runeberg (1804–1877), jonka henkilöistä Saarijärven Paavo on jäänyt elämään työteliään ja hyväntahtoisen kansanmiehen hahmona. Paavo ei luovuta vastoinkäymisiä kohdatessaan, vaan auttaa pyyteettömästi myös naapuriaan. Vänrikki Stoolin tarinoiden sotamies Sven Dufva on puolestaan jäänyt elämään hieman surullisena, köyhistä oloista lähteneenä yksinkertaisena miehenä, joka tosipaikan tullen kunnostautuu maansa puolesta muita rohkeammin ja vasta kuollessaan saa ylevöidyn sankarin osan. ”Se luoti tiesi paikkansa” ja ”Pää huono oli, arveltiin, mut sydän paikallaan” ovat usein lainattuja runoelman säkeitä.
Ei jäädä tuleen makaamaan
Yksi kaikkien aikojen luetuin suomalaiskirja on Väinö Linnan (1920–1992) Tuntematon sotilas, joka on ilmestymisestään 1954 lähtien värittänyt puhettamme lukuisin sitaatein. Yleiseen käsitteistöön on juurtunut muiden muassa vänrikki Koskelan ilmaus ”Asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan kun Ellun kanat”. Se kertoo toimintatavasta, työt hoidetaan kunnolla, mutta sen jälkeen ei tarvitse pokkuroida tai muutoinkaan kunnioittaa ketään vain aseman perusteella, vaan voidaan ottaa rennosti.
Tuntemattomasta sotilaasta on myös liikkeelle lähtenyt ”aika velikultia”, johon Linna päättää romaaninsa. Aika velikullat on alunperin ilmestynyt jo Juhani Ahon suomennoksessa Topeliuksen Välskärin kertomuksista.
Linnan romaanista lainattu ilmaus ”Ei saa jäädä tuleen makaamaan”, sisältää useitakin käyttömahdollisuuksia, mutta yleisemmin sillä pyritään kannustamaan vaikeuksia kohdattaessa eteenpäin menemistä. Ei saa jäädä märehtimään murheita, on noustava ylös ja lähdettävä liikkeelle lienee yleinen neuvo, kun vastoinkäymisiä kohdataan joko työ- tai siviilielämässä.
Lintukodoksi Suomea kutsuvat puolestaan viittaavat Aleksis Kiven (1834–1872) kuuluisimpaan onnelan kuvaukseen runoelmassa, jossa Lintukoto on merellä sijaitseva saari, jossa asuvat pienikokoiset, ikuisesti nuorina elävät työteliäät kerikansan ihmiset. Lintukoto käsitetään nykyisin romantisoituna onnen tyyssijana ja pakopaikkana arjen peloista.
Uudempaa idyllistä maailmaa edustaa Tove Janssonin (1914–2001) Muumilaakso, josta ei puutu vaaroja, eikä yllätyksiä, mutta jonka harmonisuus perustuu sen muuttumattomuuteen ja suvaitsevaisuuteen. Elämä nähdään seikkailuna, joka on hallittavissa kaaostakin kestävällä boheemilla mielentilalla. Hahmoista esimerkiksi Muumimamman voi nähdä olevan äidinrakkauden ylistystä, kuten Sitaattien salat -kirja huomauttaa, kun taas Pikku Myy edustaa itsenäistä ja pelotonta selviytyjää ja totuudenpuhujaa.
Syntymässä säikähtänyt ja nuorena nukkunut
Sosiaalisesta arkaa ja itsensä ulkopuoliseksi tuntevaa herkkää ihmistä voidaan helposti kutsua syntymässä säikähtäneeksi. Elämäänsä pelokkaasti suhtautuvan pojan esitteli Eino Leino ( 1878–1926) runossaan Tumma, joka ilmestyi Helkavirsien ensimmäisessä kokoelmassa 1903. Uusi-Hallila ja Helttunen toteavat, että nykyisin saatamme kutsua näitä syntymässä säikähtäneitä muun muassa erityisherkiksi.
Nuorena nukkunut -ilmaisu on ollut käytössä jo ennen ainoan Nobel-kirjailijamme Frans Emil Sillanpään (1888–1964) saman nimistä romaania. Käsitteellä kuvataan nuorena kuollutta ihmistä, mutta Sillanpään romaanin jälkeen käsite on saanut tarinasta mukaansa luontoon liittyvää kauneutta, joka onkin luontevaa yhdistää nuoreen ihmiseen.
Entä mistä olemme saaneet siniset ajatukset? Veikko Huovisen (1927–2009) romaanihahmo Konsta Pylkkäsen siniset ajatukset ovat haaveellisia ja runollisia mietteitä, jotka irroittavat mielen arjesta. Ne syntyvät avaran maiseman äärellä, vaaran laella tai ison järven rannalla, jossa katse yltää kauas, taivaanrannan sineen. Suomalaisen ikiaikainen rentoumispaikka, luonnonhelma, jossa syntyvät myös siniset ajatukset, unelmat ja ideat, joista voi puolestaan kehittyä vaikka kuinka merkittäviä tekoja.
Kommentoi Facebookissa