Roni saa tilanpitoon apua myös vanhemmiltaan – ”Pelkään velkaa, en työtä”

MAATALOUS Lestijärveläinen Roni Brandt, 27, on toiminut kotitilansa isäntänä jo seitsemän vuoden ajan. Sukupolvenvaihdos ei ollut ihan itsestäänselvyys, sillä ennen lopullista päätöstä Roni toimi koneenkuljettajana.

– Vuodet vieraan töissä antoivat hyvää miettimisaikaa, sillä vaikka lähtökohdat tilanpitoon olivat hyvät, niin askel isännyyteen oli iso. Suoraan sanottuna pelkäsin velkaa, Roni kertoo.

Vuonna 2012 tehdyn sukupolvenvaihdoksen aikoihin tilalla oli 25 lypsävää ja sonninkasvatusta. Pihatto oli rakennettu palaneen parsinavetan tilalle vuonna 1990. Kuitenkin jo seuraavana vuonna Roni käynnisti navetan peruskorjauksen, jonka yhteydessä tehtiin myös 10 lisäpaikkaa lehmille.

– Näin mentiin neljä vuotta, jonka jälkeen aloin tosissani miettimään työtä ja varsinkin lypsytyötä helpottavia ratkaisuja. Mielessä kävi jopa tuotantosuunnan muutos, mutta siirtyminen hiehonkasvatukseen olisi vaatinut jälleen lisäponnistuksia ja lopputulos olisi ollut iso kysymysmerkki. Niinpä päädyin jatkamaan tutulla ja turvallisella maidontuotannolla, Roni kertaa.

Roni on tehnyt lypsykarjatilallaan lyhyen ajan sisällä mittavia ja työtä helpottavia muutoksia. – Parasta kaikista on tilojen väljyys sekä robottiaikakauteen siirtyminen. (Kuva Anne Anttila)

Hiljaa hyvä tulee

Vanhoja seiniä hyväksikäyttäen Brandtin tilalla tehtiin vuonna 2018 kuitenkin navetan laajennus, jonka yhteydessä myös lypsyjärjestelmä vaihtui asemalta robottiin.

– Olihan se mahtava ja ennen kaikkea työtä helpottava ratkaisu. Enää en pois antaisi, Brandtin perheen lypsyvastaavana toimiva Sirkka-äiti ylistää.

Navetan laajennuksen myötä lehmäpaikkoja tuli yhteensä 68, mutta tällä hetkellä lypsyssä on noin 40.

– Meillä on hiehoja kasvamassa, joten paikat täyttyvät pikkuhiljaa. Investointi oli kokonaisuudessaan sen verran maltillinen, ettei meillä ole minkäänlaista painetta kasvattaa karjamäärää vauhdilla. Näin saamme minimoitua myös tautiriskit.

Brandtin tilalla on myös muuten omaksuttu tasaisen toimintatahdin malli.

– Suunnitelmat, muutokset ja päätökset tehdään karjan etua ajatellen. Meillä on aina ollut korkeatuotoksinen karja ja hyviin tuotoksiin päästään pitkäjänteisellä ja maltillisella työllä. Tällä hetkellä keskituotos on 12 500 kiloa ja tulevaisuuden tavoite on rikkoa 13 000 rajapyykki.

Sirkka-emäntä on edelleen lujasti kiinni tilan töissä, sillä hän sanoo mielellään auttavansa poikaansa navettatöissä. – Karjaihminen on aina karjaihminen. Lehmät ovat lomallakin mielessä, joten ei niistä tykkääminen ja niiden hoito eläkepäiviin pääty. (Kuva Anne Anttila)

Yhteishenki on vahvuus

Roni kiittää maidontuotannon saavutuksista ennen kaikkea vanhempiaan. Sukupolvien välisten näkemysten yhteen sovittaminen on hyvin antoisaa.

– Olen tavattoman kiitollinen, että vanhempani ovat edelleen mukana auttamassa, tukemassa ja antamassa voimia myös tämän alan tuulisimpiin hetkiin. Hyvä yhteishenki on tämän tilan ykkösvahvuus. Sen voimin olemme selvinneet haasteellisimmistakin vuosista, Roni kiittelee.

Myös tulevaisuuteen Brandtin isäntäperhe katsoo luottavaisin mielin.

– Olen hieman piirrellyt paikkaa myös toiselle lypsyrobotille, mutta sen aika ei ole vielä. Nyt mennään näin ja pyritään pitämään sekä karja että isäntäväki mahdollisimman toimintakuntoisina. Lähitulevaisuudessa keskitymme entistä pontevammin jalostukseen. Erityisesti rakenne, hedelmällisyys ja tuotos ovat lopputuloksen kannalta asioita, joiden kohdalla ei sovi antaa yhtään löysää.

Lue myös: Kaksi syöpää selättänyt isäntä suunnittelee tilan laajentamista – ”Olihan se kovaa aikaa”