Kaksi syöpää selättänyt isäntä suunnittelee tilan laajentamista – ”Olihan se kovaa aikaa”

MAATALOUS Kivijärvellä sijaitsevalla Tiina ja Antti Moision maitotilalla katse tulevaisuuteen on monestakin syystä valoisa. Tilan isäntä Antti Moisio on viimeisen kolmen vuoden aikana läpikäynyt kovan selviytymistaistelun kahta eri syöpää vastaan.

– Kumpikin on nyt taltutettu. Kurkussa ollut lymfooma saatiin kuriin sytostaattihoidoilla ja munuaisista löydetty kasvain hoidettiin poistamalla koko munuainen. Olihan se kovaa aikaa, mutta läheisten ja ympärillä olevan turvaverkoston ansiosta myös tilanpito jatkui ilman notkahduksia, Antti iloitsee.

Säkkisenkankaan maitotilalla on tällä hetkellä 46 lypsävää ja useampaan otteeseen laajennettu parsinavetta. Taustalta löytyy myös kahden tilan yhdistäminen, sillä vuonna 2016 Tiina-emäntä muutti Antin luokse ja toi mukanaan omat lehmät.

Tätä edelsi viiden vuoden aikakausi, jolloin nuoripari kulki kahden navetan väliä.

– Tämä oli niin sanotusti mieluisa pakkotilanne, sillä olimme kumpikin ottaneet kotitilan hoitaaksemme. Minä otin kotitilan nimiini vuonna 2010 ja Antti kolme vuotta myöhemmin, Tiina taustoittaa.

Tiina ja Antti Moisio eivät pelkää työtä, mutta ovat varovaisia velan suhteen. – Olemme miettineet jopa uutta pihattoa, mutta laajentaminen kohtuullisella budjetilla on kuitenkin aika hankalaa. (Kuva Anne Anttila)

Kaikki neliöt hyötykäyttöön

Tiina aloitti tilanpidon 20 lypsävällä ja Antti vastaavasti reilulla kolmellakymmenellä.

– Minä kääräisin saman tien hihat ja ryhdyin nostamaan sekä eläinmäärää että keskituotosta. Kehitystyö kannatti, sillä lypsävien määrä nousi lähemmäs kolmeakymmentä. Lisäksi rakennutin kylmäpihaton nuorkarjalle sekä umpilehmille.

Tilojen yhdistymisen myötä karja siirrettiin kokonaisuudessaan Antin kotitilalle. Hiehoparret muutettiin lehmille ja vanhaan rehulatoon tehtiin tilat nuorisolle. Navetan kaikki neliöt on käytetty tarkoin hyväksi. Ja vaikka kyseessä on parsinavetta, niin kokonaisuus on kuitenkin kohtuullisen helppohoitoinen.

– Mutta ei rakennusprojektit tähän lopu. Jos kaikki menee mallilleen, niin ajatuksissa olisi saada umpilehmille ja tiineille hiehoille kokonaan oma rakennus tai vaihtoehtoisesti kattaa vastaavanlaiset tilat vanhoihin laakasiiloihin.

Tiina ja Antti pitävät tärkeänä, että aikakauden haasteista huolimatta tila ei lakkaa kehittymästä.

– Työ maitokilojen ja eläinten hyvinvoinnin takaamiseksi vaatii pitkäjänteisyyttä. Niinpä esimerkiksi peltoviljely ja sen kehittäminen ovat hyvin keskeisessä roolissa. Unohtaa ei sovi myöskään karjanjalostusta, sillä hyvä lehmä ei ole ainoastaan tuotokseltaan hyvä. Sen tulee olla myös kestävä ja meidän tilaa ajatellen myös parteen sopiva.

Lotta-tyttären vanhemmat Tiina ja Antti ovat tyytyväisiä maidontuottajia. Tila on saanut myös Walter Enströmin säätiön kultaisen mitalin, joka myönnetään 25 vuoden yhtäjaksoisesta laatumaidon tuottamisesta. (Kuva Anne Anttila)

”Kaikkea ei saa ostettuna”

Moision tilalla ei lasketa työtunteja, sillä karjanhoidon lisäksi Antti harjoittaa myös monialaurakointia.

– Lumityöt, peltourakointi sekä kaivinkonetyöt pitävät miehen ja koneet liikkeessä. Hyvälle moniosaajalle olisi nyt työtä tiedossa, sillä kaikkeen en itse ehdi. Hommia riittää myös korjaus- ja huoltohommissa, sillä tulevaisuutta rakennetaan myös näiltä osin hintalappu edellä. Säästöt otetaan sieltä mistä saadaan ja niinpä pyrin pitämään myös kaluston kunnossapidon omissa näpeissä.

Kätevistä käsistään tunnettu Antti rakentelee pajassaan myös kärryjä ja muita maataloudessa tarvittavia työvälineitä.

– Kaikkea ei saa ostettuna ja jos saa, niin halvemmaksi tulee tehdä itse. Samalla voi niputtaa huvin ja hyödyn samaan pakettiin, Antti luonnehtii hymyillen.

Lue myös: Metsänhoitajasta oman tilan isännäksi – ”Vaaditaan tietoa, työtä ja tuuria”